5. Kurssikerta

Pakissa oli tällä kertaa bufferointia eli puskurianalyysejä ja paljon itsenäisiä tehtäviä. Tehtävät oli turhauttavia, koska MapInfo temppuili, eikä ongelmien ratkaiseminen ollut yksinkertaista. Erityisesti turhautti se, etten uskaltanut kokeilla rohkeasti, kun tekoja ei pystynyt peruuttamaan tai palaamaan edelliseen tallennettuun kohtaan. Usein joudunkin tekemään asiat vaikeimman kautta tai aloittamaan kokonaan alusta, koska en osaa ratkaista ongelmia muilla tavoilla, sillä en tunne Mapinfoa vielä tarpeeksi hyvin.

Koen Mapinfo-osaamiseni erittäin vajavaiseksi. On suht helppoa tuottaa karttoja ja tehdä perus juttuja, mutta esimerkiksi tietokantojen muokkaaminen on aina haastavaa, eikä muistissa ole selkeästi millaisissa tilanteissa pitää käyttää mitäkin kikkaa. Lisäksi PAKkia on vain kerran viikossa, joten monet asiat kerkeävät unohtumaan ennen kuin niitä tarvitsee uudelleen.

Puskurivyöhykkeiden tekeminen oli mielenkiintoista. Puskurianalyysillä siis tehdään valitun alueen tai pisteen ympärille halutun kokoinen ”reuna” ja tutkitaan sen sisä- tai ulkopuolelle jääviä tietoja. Teimme buffereita esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentän yhteyteen, kun tutkimme kuinka paljon asukkaita asuu meluvyöhykkeellä, ja miten lentokoneiden lasku- ja noususuuntien muuttaminen vaikuttaisi tilanteeseen.

Buffereilla on helppo tutkia, kuinka paljon asukkaita (tai mitä tahansa muuta aineistossa olevaa) kuuluu jonkin asian vaikutuspiiriin. Esimerkiksi uusien teiden tai muiden hankkeiden melu- ja ympäristöhaittoja voisi arvioida buffereiden avulla. Usein buffereita käytetään myös esimerkiksi matkapuhelin verkon laajuuden havainnollistamiseen ja tutkimiseen. Jos esimerkiksi pohditaan, minne kuuluvuuspylväs asennettaisiin, voi puskurivyöhykkeellä tutkia kuinka monta asukasta asuu alueella, jota pylväs hyödyttäisi. Tuloksiin kuitenkin vaikuttaa ratkaisevasti se, mihin kohtaan bufferoitava alue on asetettu. Esimerkiksi tiheään asutuilla alueilla tulos voi olla hyvin erilainen, vaikka paikkojen välillä olisi vain muutama metri.
Kristiina Koivu tuo blogissaan esiin bufferoinnin hyödyt myös luonnonmaantieteessä. Esimerkiksi lajien populaatioita voitaisiin tutkia muuttamalla asteittain bufferin kokoa, ja katsomalla miten koot muuttuvat esimerkiksi ihmisen asuttamasta alueesta poispäin mentäessä.

Tässä on tuloksia tekemistäni bufferianalyyseista:

Taulukko 1. Puskurianalyysien tuloksia.

Tein myös kartan (Kartta 1) uima-altaista pääkaupunkiseudulla. Omakotitaloissa on ehdottomasti eniten uima-altaita, mutta silti Helsingissä on uima-altaita enemmän kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Kartan uima-altaiden määrää kuvaavien pylväiden kokoon kuitenkin vaikuttaa vahvasti se, että luvut ovat absoluuttisia, eikä asukasmäärään tai alueen kokoon suhteutettuja. Kartta voisi siis näyttää hyvin erilaiselta esimerkiksi teemakarttana. Kartasta erottuu varakkaat alueet korkeilla palkeilla, mutta muuten tulokset eivät ole yllättäviä. Vain 12 alueella on yli 20 uima-allasta.

Kartta 1. Uima-altaat pääkaupunkiseudulla.

Kartta on hyvin sekava, koska alueet ovat tiheästi kartalla ja informaatiota on paljon. Myös alueiden nimet voisivat selkeyttää kartan lukemista. Olen kuitenkin tyytyväinen karttaan, sillä sen tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa.

Lähteet:
Koivu Kristiina ”Kurssikerta 5: Bufferointia ja putkiremontteja” <https://blogs.helsinki.fi/koivukri/> Luettu: 6.3.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *