Voiko oikeustieteellisen pääsykokeseen mennä ilman valmennuskurssia?

Oikeustieteen valintakoe on haastava. Se on haastava sekä tilastollisesti että sisällöllisesti. Tilastollisesti se on yksi vaikeampia aloja päästä sisään Helsingin yliopistoon. Sisällöllisesti oikeustieteen pääsykoe on haastava, koska se vaatii juridista osaamista.

Tyypillisellä oikeustieteelliseen hakevalla ei ole kokemusta oikeustieteellisen tekstin lukemisesta. Pääsykoekirjat ovat kirjoitettu kuin oikeustieteelliset tekstit. Ne eivät sisällä johdatusta oikeustieteen opintoihin, vaikkakin valintakoekirjat eivät ole useinkaan haastavampia oikeustieteellisiä tekstejä.

Valintakokeen suorittaminen vaatii, että pystyy suhteellisen lyhyessä ajassa omaksumaan tyypillisiä juridisia käsitteitä ja ymmärtämään oikeusjärjestyksen rakennetta. Kaikkia juridisia käsitteitä ei ole välttämättä helppo tunnistaa juridisiksi käsitteiksi. Yleiskielisellä ilmaisulla voi olla erityinen juridinen merkitys.

Oikeustieteen valintakokeen suorittaminen ilma valmennuskurssia?

Oikeustieteellisillä tiedekunnilla on kunnianhimoinen tavoite, että oikeustieteellisen pääsykokeeseen valmistautumisessa valmennuskursseilla ei olisi niin suurta roolia. Tavoite on hyvä, mutta juridisen tekstin haasteellisuus ja aiemmista opinnoista poikkeava vastaustekniikka oikeustieteellisen pääsykokeissa tekee tavoitteesta tällä hetkellä epärealistisen.

Tehtyjen selvityksien mukaan lähes jokainen oikeustieteelliseen valittu hakija oli käynnyt valmennuskurssin. Vuonna 2005 Helsingin oikeustieteellinen tiedekunta suhtautui valmennuskursseihin melko suopeasti. Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan silloin dekaani Jukka Kekkonen totesi Ylioppilaslehden haastattelussa seuraavasti:

 “Onhan se lievä ongelma, jos valmennuskurssi koetaan elinehdoksi, mutta tasa- arvokysymyksenä se on suhteellisen pieni. Suomi on eriarvoistuva yhteiskunta, jossa asuinpaikka ja kotitausta vaikuttavat opiskelumahdollisuuksiin enemmän kuin varallisuus. Tietojeni mukaan taloudelliset syyt eivät ole estäneet kenenkään valmennuskurssille menoa”

Oikeustieteellisten tiedekuntien viime vuosina tekemät muutokset valintakokeeseen voi kertoa siitä, että valmennuskurssit koetaan entistä suurempana tasa-arvokysymyksenä. Ainakin valintakoetta on pyritty muuttamaan siten, että valmennuskursseista olisi entistä vähemmän hyötyä.

Oikeustieteen valintakokeen haastavuus

Oikeustieteen valintakokeen haastavuus on muutoksista huolimatta taannut valmennuskursseille vakaan aseman. Maalikon on vaikea muuttaa ajatteluaan juridiseksi reilussa kuukaudessa. Valmennuskursseilla lakimies tai pian lakimieheksi valmistuva opettaja auttaa sisäistämään oikeudellista ajattelua.

Oikeustieteellisen valintakokeen haastavuus on herättänyt paljon yhteiskunnallista keskustelua. Joka vuosi lehdistössä kerrotaan hakijoista, joiden unelma on päästä oikeustieteelliseen. Oikeustiede onkin niin sanotusti hakupaineala. Hakijoita on paljon. Vain osalle hakijoista riittää opiskelupaikka, vaikka opiskelupaikkoja on viime vuosina lisätty.

Ratkaisuna ei siis ole valintakokeen helpottaminen. Valintakokeen on oltava haastava, jotta se pystyy karsimaan hakijoita oikeudenmukaisesti. Helppo valintakoe tarkoittaisi, että sisäänpääsyn ratkaisisi pikemmin tuuri kuin osaaminen.

Opiskelupaikkojen lisäämistä puolestaan vastustaa Lakimieslitto. Liiton tehtävä on edistää jäsentensä etua. Valmistuneiden lakimiesten etu ei ole, että kilpailua alalle tulisi enemmän.

Voisiko valmennuskurssin tarjota maksuttomasti?

Jos valmennuskurssi on lähes välttämätön sisäänpääsyn kannalta, eikö asian voisi ratkaista maksuttomalla valmennuskurssilla? Yliopistot eivät ole lähtenyt tarjoamaan maksuttomia valmennuskursseja oikeustieteelisen pääsykokeisiin.

Sen sijaan opiskelijat ovat tarjonneet maksuttomia valmennuskursseja vuodesta 2014 alkaen Varjovalmennuksen oikeustieteen kursseilla. Lisäksi jotkin valmennuskurssien järjestäjät ovat tarjonneet muutamia stipendejä vähävaraisille. Ilmaisten valmennuskurssien ongelma on ollut, että ne ovat käytännössä olleet arpapeliä.

Digitaalisuus mahdollistaa radikaalin hinnoittelun

Ilmaiset sähköiset valintakoekirjat

Digitaalisuus on tuonnut mahdollisuuksia, joita koko ajan hyödynnetään enemmän. Oikeustieteen valintakokeessa digitaalisuuden kehitys on näkynyt käyttöön otetuilla sähköisinä valintakoekirjoina. Sähköisen valintakoekirjan käyttäjäkohtaiset muuttuvat tuotantokustannukset ovat olemattomat. Sähköisten valintakoekirjojen tarjoaminen maksutta on siis realistisempaa kuin painettujen kirjojen. Oikeustieteelliset tiedekunnat päätyivätkin tarjoamaan valintakoekirjat maksutta vuonna 2019.

Valintakoekirjojen tarjoaminen maksutta voi syödä jonkin verran valintakoekirjallisuuden myynnistä saatavia voittoja. Perinteisesti kirjoja on myyty melko kovaan pakettihintaan (190–230 euroa) siihen nähden, että kirjoilla on ollut taattu useiden tuhansien kappaleiden kysyntä.

Yliopiston pyrkimystä rahastaa hakijoita on arvosteltu. Pääsykokeet ovat olleet liiketoimintaa paitsi valmennuskursseille niin myös yliopistoille.

Oikeustieteellisen painetut valintakoekirjat maksavat edelleen 200 euroa (190 euroa + 10 euron toimitusmaksu). Sähköisten valintakirjojen tarjoaminen maksutta ei välttämättä vähennä merkittävästi painettujen kirjojen kysyntää. Useat oikeustieteelliseen hakijat ovat valmiita laittamaan rahaa hakemiseen. Useiden tuhansien eurojen valmennuskurssin rinnalla 200 euroa on mitätön summa.

Ilmainen on tehokkain hinta

Chris Andersson on kirjoittanut kirjan Free: The Future of a Radical Price, jossa hän esittää teorian, että ilmainen on tehokkain ajateltavissa oleva hinta digitaalisilla markkinoilla. Ilmaisuus ei tarkoita kuitenkaan, että töitä olisi paiskittava palkatta tai liiketoimintaa olisi pyöritettävä tappiolla. Ydinsisältö on ilmainen, mutta lisäominaisuuksista rahastetaan.

Yliopisto on sisäistänyt tämän mallin myydessään pääsykoekirjoja. Sähköiset kirjat ovat ilmaiset, mutta painetuista kirjoista on maksettava edelleen säädyttömän paljon. Koko sisältö on siis saatavissa ilmaiseksi, mutta siitä huolimatta monet ovat valmiita maksamaan siitä, ettei ruutuaika paisu mahdottomaksi – eikä varsinkaan joudu taistelemaan ensin tulostuksen ja sitten epämääräisen monistepinon kanssa.

Samaa logiikkaa on mahdollista soveltaa myös valmennuskursseihin. Verkkokurssi mahdollistaa luentojen tarjoamisen ilman paljon kustannuksia aiheuttavia luentosaleja.

Ilmainen oikeustieteelliseen valintakokeeseen valmentava verkkokurssi

Ilmainen oikeustieteelliseen valintakokeeseen valmentava verkkokurssi on mahdollista toteuttaa niin, että kurssinjärjestäjä voi hyötyä kurssin järjestämisestä. Hyöty ei ole vältämättä suoraan taloudellinen, mutta se ei voi olla kokemusta ja tunnettuutta verkkokurssien järjestäjänä.

Olennaista on, että verkkokurssi on karsittu versio. Kurssi ei voi tarjota henkilökohtaista opetusta, tehtävien tarkastusta, tukihenkilöä ja lukusuunnitelman laadintaa. Digitaalisuus mahdollistaa opetuksen monistamisen niin, että yksi verkkoluento voi palvella kymmeniä, satoja tai tuhansia hakijoita.

Oikeustieteelliset tiedekunnat eivät ole lähteneet tarjoamaan ilmaisia verkkokursseja, joilla tarjoittaisiin edes opetusta vastaustekniikkaa varten. Verkkokurssi tarjoaisi siihen mahdollisuuden. Tällainen kurssi voisi tarjota tasapuolisemmat lähtöasemat.

Maksavia asiakkaita valmennuskursseille tulee jatkossakin riittämään. Monet vanhemmat ovat valmiita maksamaan jopa kalliita takuukursseja oikeustieteelliseen, koska he uskovat kalliin kurssin tuovan parhaat mahdollisuudet päästä sisään. Kurssin hinta ei kuitenkaan välttämättä kerro kurssin laadusta.

Valmennuskurssin tarve tulee siitä, että mistään muualta kuin valmennuskursseilta on vaikeaa saada käytännön kokemusta siitä, miten oikeustieteelliseen todella pääsee sisään. Sitä tietoa löytyy hyvin vähän googlettamalla. Olen päättänyt tarttua tähän ongelmaan järjestämällä koeluontoisesti maksuttoman valmennuskurssin.

Ilmaisen valmennuskurssin haasteet

Maksuttoman valmennuskurssin järjestämisen haasteena on, että markkinointibudjettia ei käytännössä ole. Maksuttomasta valmennuksesta kiinnostuneet hakijat, eivät välttämättä löydä kurssille. Tuntemattoman järjestäjän kurssille ei noin vain eksytä. Tunnetulla järjestäjällä esim. yliopistolla vastaavaa haastetta ei ole. Viestintä hoituu muun viestinnän yhteydessä.

Resurssit ovat rajalliset. Kurssilla on keskityttävä vain olennaisiin asioihin. Opetus ei voi kattaa kaikkea. Oikeustieteellisen vastaustekniikan opetus on mahdollista järjestää vuodesta toiseen samanlaisena. Kerran tehty vastaustekniikkakurssi voi palvella useita vuosia. Resurssien haaste näkyy enemmän valintakoekirjallisuuden opetuksessa. Rajalliset resurssit voivat näkyä opetuksen laadussa verrattuna kaupallisiin suurilla budjeteilla toteutettaviin kursseihin.

Korvaako maksuton kurssi maksullista?

Maksuton valmennuskurssi ei kuitenkaan kilpaile suoraan kaupallisten kurssien kanssa. Maksuton kurssi tarjoaa vaihtoehdon sille, ettei hakija kävisi mitään kurssia. Noin 16 % oikeustieteen opiskelijoista ei ole verkkokyselyn mukaan käynnyt valmennuskurssia. Maksuttomasta kurssista on oltava enemmän hyötyä kuin itsenäisestä opiskelusta vastaavana aikana, jotta kurssi on onnistunut. Toisaalta maksuton kurssi voi houkutella myös sellaisia hakijoita, jotka muuten jättäisivät korkeiden kustannuksien takia hakematta.

Maksuton valmennuskurssi voi täydentää lisäksi kaupallisia valmennuskursseja. Erityisesti eri henkilön laatimissa harjoitustehtävistä voi saada uudenlaista harjoitusta. Kaupallisten kurssien sisältö on kuitenkin niin laaja, ettei varsinaisesti täydentävälle kurssille ole ilmeistä tarvetta.

Toisaalta lähtökohdaksi voi muodostua se, että maksutonta valmennuskurssia lähdetään laajentamaan tarvittavilta osin maksullisilla lisäpalveluilla kuten harjoituskokeilla.

Suhtaudun hankkeeseen tutkimusprojektina. On kiinnostavaa nähdä, miten maksuton valmennuskurssi otetaan vastaan. Miten valmennuskurssista saa laadukkaan ilman budjettia?

Tavoitteena on, että oikeustieteelliseen valintakokeeseen ei tarvitsi mennä ilman mitää valmennuskurssia. Maksuttoman valmennuskurssin järjestäminen voi perustua joko yliopiston tarjomaan maksuttomaan valmennuskurssiin, vapaaehtoisten tarjoamiin kursseihin tai osin kaupallisilla intrseillä tarjottuihin kursseihin.