Miten oikeustieteelliseen pääsee sisään? Vaatiiko se valmennuskurssia?

Oikeustieteellisen valintakoe on haastava. Se on haastava sekä tilastollisesti että sisällöllisesti tarkasteltuna. Tilastollisesti se on yksi vaikeampia aloja päästä sisään Helsingin yliopistoon. Sisällöllisesti oikeustieteen pääsykoe on haastava, koska se vaatii täsmällistä juridista osaamista.

Tyypillisellä oikeustieteelliseen hakevalla ei ole kokemusta oikeustieteellisen tekstin lukemisesta. Pääsykoekirjat on kirjoitettu kuin oikeustieteelliset tekstit. Ne eivät sisällä juurikaan johdatusta oikeustieteen opintoihin, vaikkakaan valintakoekirjat eivät ole haastavampia oikeustieteellisiä tekstejä.

Valintakokeen suorittaminen vaatii, että pystyy suhteellisen lyhyessä ajassa omaksumaan tyypillisiä juridisia käsitteitä ja ymmärtämään oikeusjärjestyksen rakennetta. Kaikkia juridisia käsitteitä ei ole välttämättä helppo tunnistaa juridisiksi käsitteiksi. Yleiskielisellä ilmaisulla voi olla erityinen juridinen merkitys.

Oikeustieteellisen valintakokeseen ilman valmennuskurssia?

Oikeustieteellisillä tiedekunnilla on kunnianhimoinen tavoite, että oikeustieteellisen pääsykokeeseen valmistautumisessa valmennuskursseilla ei olisi niin suurta roolia. Tavoite on hyvä, mutta juridisen tekstin haasteellisuus ja aiemmista opinnoista poikkeava vastaustekniikka tekee tavoitteesta tällä hetkellä epärealistisen.

Selvitysten mukaan lähes jokainen oikeustieteelliseen valittu hakija oli käynyt valmennuskurssin. Vuonna 2005 Helsingin oikeustieteellinen tiedekunta suhtautui valmennuskursseihin melko suopeasti. Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan silloin dekaani Jukka Kekkonen totesi Ylioppilaslehden haastattelussa seuraavasti:

 “Onhan se lievä ongelma, jos valmennuskurssi koetaan elinehdoksi, mutta tasa- arvokysymyksenä se on suhteellisen pieni. Suomi on eriarvoistuva yhteiskunta, jossa asuinpaikka ja kotitausta vaikuttavat opiskelumahdollisuuksiin enemmän kuin varallisuus. Tietojeni mukaan taloudelliset syyt eivät ole estäneet kenenkään valmennuskurssille menoa”

Oikeustieteellisten tiedekuntien viime vuosina tekemät muutokset valintakokeeseen voi kertoa siitä, että valmennuskurssit koetaan entistä suurempana tasa-arvokysymyksenä. Ainakin valintakoetta on pyritty muuttamaan siten, että perinteisistä valmennuskursseista olisi entistä vähemmän hyötyä.

Oikeustieteen valintakokeen haastavuus

Oikeustieteen valintakokeen haastavuus on muutoksista huolimatta taannut valmennuskursseille vakaan aseman. Maallikon on vaikea muuttaa ajatteluaan juridiseksi reilussa kuukaudessa. Valmennuskursseilla opettava lakimies voi auttaa sisäistämään oikeudellista ajattelua.

Oikeustieteellisen valintakokeen haastavuus on herättänyt paljon yhteiskunnallista keskustelua. Joka vuosi lehdistössä kerrotaan hakijoista, joiden unelma on päästä oikeustieteelliseen. Oikeustiede onkin niin sanotusti hakupaineala. Hakijoita on paljon. Vain osalle hakijoista riittää opiskelupaikka, vaikka opiskelupaikkoja on viime vuosina lisätty.

Ratkaisuna ei siis ole valintakokeen helpottaminen. Valintakokeen on oltava haastava, jotta se pystyy karsimaan hakijoita oikeudenmukaisesti. Helppo valintakoe tarkoittaisi, että sisäänpääsyn ratkaisisi pikemmin tuuri kuin osaaminen.

Opiskelupaikkojen lisäämistä puolestaan vastustaa Lakimieslitto. Liiton tehtävä on edistää jäsentensä etua. Valmistuneiden lakimiesten etu ei ole, että kilpailua alalle tulisi enemmän. Muun muassa tästä syystä aloituspaikkoja on rajallinen määrä, vaikka oikeustieteen maisterin tutkinto on yliopistoille erittäin halpa tutkinto.

Digitaalisuus mahdollistaa radikaalin hinnoittelun

Ilmaiset sähköiset valintakoekirjat

Digitaalisuus on tuonut mahdollisuuksia, joita koko ajan hyödynnetään enemmän. Oikeustieteelliseen valintakokeessa digitaalisuus on näkynyt siinä, että oikeustieteelliset tiedekunnat päätyivät tarjoamaan  sähköiset valintakoekirjat maksutta. Ensimmäisen kerran valintakoekirjat olivat tarjolla maksutta vuonna 2019. Valintakoekirjojen maksuttomuus ei jäänyt vain yhden vuoden kokeiluksi, vaan sähköiset valintakoekirjat on saatavilla myös vuonna 2020.

Perinteisesti kirjoja on myyty melko kovaan pakettihintaan (190–230 euroa) siihen nähden, että kirjoilla on ollut taattu useiden tuhansien kappaleiden kysyntä. Aikoinaan pääsykoekirjat olivat siis bisnes yliopistolle. Yliopiston pyrkimystä rahastaa hakijoita on arvosteltu. Pääsykokeet ovat olleet liiketoimintaa paitsi valmennuskursseille niin myös yliopistoille.

Oikeustieteellisen painetut valintakoekirjat maksavat edelleen 200 euroa (190 euroa + 10 euron toimitusmaksu). Sähköisten valintakoekirjojen tarjoaminen maksutta ei ole vähentänyt merkittävästi painettujen kirjojen kysyntää. Useat oikeustieteelliseen hakijat ovat valmiita laittamaan rahaa hakemiseen. Useiden tuhansien eurojen valmennuskurssin rinnalla 200 euroa on mitätön summa.

Yhteenvetona

Oikeustieteelliseen hakemisesta ei tarvitse maksaa maltaita. Digitaalisuus mahdollistaa tehokkaan oppimisen alhaisimmilla kustannuksilla. Oikeustieteellisten tiedekuntien voidaan katsoa onnistuneen siinä, että valintakokeeseen valmistautumisen kustannukset ovat todella tulleet alas viime vuosien aikana. Välttämättä oikeustieteelliseen pääseminen ei vaadi valmennuskurssia, mutta hyvä valmennus voi antaa etua.

Kirjoittajasta

Niko Puranen on lakimies (OTM) ja valmennuskurssiopettaja, joka seuraa tässä blogissa oikeustieteelliseen hakemisen haasteita.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *