Kurssikerta 4 – ruututeemakartta

Neljännen kurssikerran aiheena oli ruutupohjainen teemakartta. Totuttuun tapaan tutustuimme ensin uusiin työkaluihin kädestä pitäen MapInfossa, minkä jälkeen saimme vapaat kädet tehdä teemakartan haluamastamme aiheesta. Aineistona toimi jälleen pääkaupunkiseudun asukastiedot vuodelta 2009 (uudempia ei ole käytettävissä). Aineistossa oli rakennuksittain tarkkoja tietoja esimerkiksi ikäjakaumasta ja kielisyydestä. Valitsin tutkittavaksi ihmisryhmäksi vanhukset (65 vuotta täyttäneet), jotta joutuisin hieman käyttämään tunnilla oppimiani taitoja yhdistäessäni ikäryhmiä.

Ruudukko jakaa kartan yhtä suuriin osiin, joten sitä voidaan pitää koropleettikartan erikoistapauksena. Perinteisen koropleettikartan yksi heikkous on se, että alueet on yleensä jaettu erikokoisiin alueisiin, jolloin absoluuttisten havaintojen esittäminen ei ole mielekästä. Suhteellisten lukujen (kuten as/km²) esittäminen taas toimii usein hyvin.

Kokeilin ensin tehdä kartan absoluuttisilla arvoilla (vanhusten lkm ruudussa), mutta en ollut tyytyväinen tulokseen. Kartalta on hyvin vaikea päätellä, että onko pääkaupunkiseudulla alueita, joille keskittyy suhteessa enemmän iäkkäämpää väestöä tai päinvastaisesti alueita, joilla vanhuksia elää vähemmän. Erityisesti ihmiselle, joka ei tunne alueen väentiheyden vaihtelua kartalla, ei absoluuttisista luvuista ole tässä tapauksessa hyötyä. Asia olisi toisin, jos tutkisin esimerkiksi vanhuksille suunnattujen palveluiden sijoittumista tietyllä alueella, silloin absoluuttiset arvot voisi suhteuttaa pienalueiden palvelutarjontaan.

Harjoituksessa käytimme 500m x 500m ruutuja, mutta omassa teemakartassa tuli kokeilla muita ruutukokoja. Kokeilin sekä pienempää, että suurempaa ruutukokoa, jolloin koin loogiseksi 250m x 250m ja 1000m x 1000m ruudut. Jälkimmäinen eli jako neliökilometrin kokoisiin alueisiin ei toiminut kovin hyvin näin pienellä alueella. Isommalla ruutujaolla ruutuja syntyi 1440, kun pienemmällä niitä oli jopa 21350. Ruutuja ja siten myös yksityiskohtia on siis pienemmällä ruutukoolla tässä tapauksessa yli 10-kertainen määrä, joten valitsin sen, koska koolla on väliä.

Aineistosta laadittu histogrammi oli hieman vaikeasti tulkittava, sillä joissain ruuduissa asui hyvin vähän ihmisiä, joista kaikki saattoivat olla vanhuksia, jolloin osuudeksi tuli 100 %. Päätin jakaa havainnot kvantiileihin ja luokkia valitsin neljä. Yleensä pyrin käyttämään ainakin viittä eri luokkaa, mutta tässä tapauksessa ne ruudut, joissa ei asu yhtäkään ihmistä, esitetään valkoisella, jolloin valkoisen lisäksi viiden eri sävyn esittäminen olisi haasteellista.

Näiden vaiheiden kautta päädyin siis tekemään teemakartan 65 vuotta täyttäneiden ihmisten osuudesta pääkaupunkiseudulla vuonna 2009 250m x 250m ruutujaolla neljällä luokalla.

vanhusten_osuus

kuva 1. Vanhusten osuus väestöstä pääkaupunkiseudulla vuonna 2009.

Kartan värisävyt erottuvat riittävän hyvin toisistaan, valkoisen värin olisin voinut selittää myös legendassa (0 asukasta), nyt lukija saattaa ajatella valkoisella olevan vanhusten karttamaa aluetta. Korkeimman luokan vaihteluväli on valtava (20,2 – 100), joka on hieman harhaanjohtava. Suurin osa havainnoista sai kuitenkin arvoja, jotka olivat alle 30 %. Kartta voisi olla tässä suhteessa parempi, jos esimerkiksi alle 10 asukkaan ruudut olisi jättänyt teemakartan ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan olisi pienentänyt vaihteluväliä, sillä myös yli 100 asukkaan ruutuja, joiden vanhusten osuus oli yli 95 % tai jopa 100 % löytyi. Ainoa järkevä selitys jonka ilmiölle keksin on se, että ruudussa sijaitsee vanhainkoti.

Kartta on nykyisellään melko alastoman näköinen. Kuntarajat auttavat toki hieman paikantamaan alueita, mutta kuntien sisäinen vaihtelukin on niin suurta, että mielellään näkisin teemakartassa myös nimistöä, kuten tärkeimpien keskusten nimet. Ihmiselle, joka ei asu pääkaupunkiseudulla, saattaa teemakartan yksityiskohdat jäädä paikantamatta. Jo tärkeimmät tieverkostot (valtatiet, kehätiet, rautatiet) olisivat suuri apu kartan paikantamisessa ja parhaimmillaan voisivat selittää ilmiötä, jos sellainen on edes olemassa.

On mielenkiintoista verrata karttaani muihin samasta aiheesta tehtyihin karttoihin. Myös Johanna Hakanen valitsi teemakseen vanhukset, mutta tutki aihetta absoluuttisin arvoin. Lopputuloksissa on eroja, esimerkiksi omassa kartassani Helsingin kantakaupunki näyttäytyy kovin erilaisena. Absoluuttisin arvoin tarkasteltuna suurimpien väentiheyksien alueella on yleensä myös eniten vanhuksia, vaikka heidän suhteellinen osuus olisi pienempi kuin ympäröivillä alueilla. Toisaalta syrjäseudut eivät erotu Johannan kartalta samalla tavalla kuin omassani, minkä koenkin oman teemakarttani heikkoudeksi. Johanna myös lisäsi aiemmin mainitsemani tieverkoston karttaansa ja kyllä se vaan parantaa luettavuutta. Hän toteaa: “Mielestäni tieverkosto tuo karttaan lisää mielenkiintoa ja selittää osaltaan eläkeläisten, tai ylipäätään väestön, sijaintia.” Olen täysin samaa mieltä.

Mitä kartalta voidaan lukea? Tulkitakseen karttaa oikein, tulee lukijan olla hieman harjaantunut, sillä hänen tulee huomata aiemmin huomauttamiani asioita: kyse on vanhusten suhteellisesta osuudesta alueella, valkoinen tarkoittaa, että ruudun alue on täysin asumaton ja erityisesti ylin luokka sisältää suurta sisäistä vaihtelua. Lukija saa kartasta sitä enemmän irti, mitä paremmin hän tuntee kartalla esitettävän alueen.

Jos lukija täyttää nämä edellytykset, voi kartalta päätellä, että alueellista erilaistumista on havaittavissa jonkin verran, muttei merkittävää selkeää säännönmukaisuutta ole nähtävissä. Näkisin, että Kauniainen, Tapanila, Myyrmäki ja Tikkurila erottuvat kartalta vanhusten keskittyminä. Lentokentän ympäristössä vanhuksia on hieman muita alueita vähemmän. Myös yksittäisten kaupunginosien välillä on eroja, kuten Etelä-Espoossa on alue, jolla vanhuksia on huomattavasti ympäristöään enemmän. Helsingin kantakaupunki ei ole vetänyt vanhaa väestöä yhtä paljon puoleensa kuin Kauniainen tai Tapiola esimerkiksi, ehkä Helsingin keskusta on liian vilkasta heille.

Uskon, että pääkaupunkiseudun vanhukset ovat jakautuneet siten kahtia, että enemmistö asuu keskuksissa. Myös Minni Aalto teki karttansa vanhuksista ja kirjoittaa blogissaan: “Esimerkiksi terveyspalveluiden tarve kasvaa monesti vanhalla iällä ja muidenkin palveluiden läheisyys helpottaa huomattavasti.” Toisaalta myös kartan yksittäiset asutetut ruudut esimerkiksi Pohjois-Espoossa ovat moni juuri niitä, joissa asuu vain muutama ihminen ja näiden joukossa niin monta vanhusta, että ne kuuluvat ylimpään luokkaan.

Harjoituksen jälkeen päällimmäisenä jäi mietityttämään kartan puutteet juuri paikantamisen kannalta. Myöskään teema ei ollut niin mielenkiintoinen, kuin olisin siitä odottanut tai en osannut esittää niitä. Kenties erilainen luokkajako olisi tuottanut yksityiskohtaisemman kartan. Jos korkeimman luokan alaraja olisi vaikkapa 25 %, voisi se jo tuoda uusia ulottuvuuksia karttaan. Olisin myös voinut tutkia vielä vanhempien ihmisten alueellista jakautumista. 65-vuotias voi olla juuri eläköitynyt ja vasta muuttamassa paikkaan, jossa aikoo viettää vanhuudenpäivänsä, kun taas 80-vuotiaan muutto muualle kuin vanhainkotiin tuntuu epätodennäköiseltä.

Tämän kurssin harjoitukset ovat niitä harvoja tilanteita, joissa jossittelusta on hyötyä. Omista virheistään tai huonoista valinnoistaan oppii usein parhaiten, niinkuin tässäkin tapauksessa. Julkaisukelpoisia karttoja on tuskin tarkoituskaan tuottaa, siksi haluan ottaa riskejä ja kokeilla esitystapoja, joita en ole muualla nähnyt. Ehkä sille on syynsä, että tiettyjä esitystapoja tai esitettäviä teemoja vältellään.

Lähteet:

Aalto, M. (2014). Kurssikerta 4: Rasterikarttoja MapInfolla. <https://blogs.helsinki.fi/mmaalto/2014/02/04/55/> 19.2.2014

Hakanen, J. (2014). Kursskikerta 4: Ruututeemakartta. <https://blogs.helsinki.fi/johakane/2014/02/07/kursskikerta-4-ruututeemakartta/> 19.2.2014

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *