Helsingin yliopisto
Tällä viikolla tutustuttiin ruutukarttojen tekemiseen, uuden vektoriaineiston luomiseen ja ensimmäistä kertaa rasteriaineistojen käsittelyyn QGIS:ssä.
Ruututeemakartta suomenruotsalaisten suhteellisesta määrästä pääkaupunkiseudulla
Päätin tehdä ruututeemakartan ruotsia äidinkielenään puhuvien alueellisesta jakautumisesta pk-seudulla. Ruutukartta mahdollistaa joidenkin absoluuttisten arvojen esittämisen sellaisenaan kartalla, koska jokainen ruutu on samankokoinen, jolloin luvut ovat jo valmiiksi suhteutettuna pinta-alaan. Esimerkiksi asukaslukua eri ruuduilla voisi näin kuvata absoluuttisilla arvoilla. Ruotsinkielisiä päätin esittää kuitenkin suhteellisena määränä ruudun koko asukasluvusta. Ruotsinkielisiä olisi absoluuttisesti esitettynä paljon niissä ruuduissa, joissa olisi muutenkin paljon asukkaita, joten sellaisen esityksen informaatioarvo on melko pieni.
Ennen kuin tein hienosäätöjä kartan ulkoasuun, oli se hyvin vaikeasti tulkittavissa. Ruudut peittivät kaiken muun kartan informaation alleen, joten ruutujen paikallistaminen oli vaikeaa. Lisäsin kartalle tietokannan tiestöstä, vahvistin kuntien rajoja, laitoin ruudut läpinäkyviksi ja tein ruutujen reunoista ohuet. Lopputulos on mielestäni hyvin luettava. Koska tiestö -tietokannassa oli eroteltu erityyppiset tiet, olisi ne voinut esittää vielä esimerkiksi eri väreillä ja paksuuksilla, joka olisi entisestään helpottanut ruudun sijainnin ymmärtämistä. Lisäksi vaikkapa joidenkin paikannimien, esimerkiksi juna- ja metroasemien lisääminen helpottaisi kartan lukijalle oman asuinpaikan löytämistä.
Kartassa näkyvillä ruuduilla asuu vähintään yksi ihminen, muut ruudut karsin pois näkyvistä. Kartalla on kuitenkin useita ruutuja, joissa asuu vain muutama ihminen. Tällaisissa ruuduissa ruotsinkielisten osuus voi olla korkea vaikka siellä asuisikin vain yksi ruotsinkielinen. Esimerkiksi Espoossa Haukilahden edustalla olevalla Brändholmin saarella näyttäisi olevan kaikkein tummimman värisin ruutu. Katsottuani attribuuttitaulusta ruudun asukasmäärää huomasin, että sillä asuu vain yksi ihminen (joka on ruotsinkielinen). Eipä siis myöskään suhteellinen esitys onnistu täysin ongelmitta.
Huolimatta tästä yhden henkilön ruudusta Espoon rannikolla, näyttäisi ruotsinkielisten osuus olevan korkeampaa muillakin alueilla Espoon ja Helsingin rannikolla. Myöskin esimerkiksi Helsingin kantakaupunki ja Östersundom, Kauniainen sekä Nuuksion alue näyttäisivät olevan ruotsinkielisen väestön kasautumia. En tiedä tarkalleen mistä erot ruotsinkielisten osuudessa eri alueilla johtuu, mutta arvelisin että syyt ovat historialliset ja elintasoeroista johtuvat. Meren läheisyydessä sijaitsevat alueet ovat yleisesti halutumpia ja niin myös kalliimpia kuin muut alueet. Kauniainen on myös kysyttyä ja kalliimpaa aluetta esimerkiksi matalan kunnallisveron takia. Suuren osan Suomen historiasta ruotsi oli sivistyneistön kieli, joka saattaa näkyä vielä nykypäivänäkin koulutus- ja elintasoeroina ruotsin- ja suomenkielisten välillä. Esimerkiksi Elida Peuhu kertoo blogissaan ruotsinkielisten korkeasta osuudesta Espoossa juontuvan ruotsalaisten siirtolaisten asettumisesta alueelle.
Ruututeemakartta on mielestäni hyvin selkeä esitystavaltaan verrattuna koropleettikartaan tai pisteteemakarttaan, koska kaikki ruudut ovat samankokoisia. Ruututeemakartta antaa nopeasti yleiskuvan ilmiön alueellisuudesta ilman että tarvitsisi alkaa vaikkapa zoomailemaan. Ongelmina on sen sijaan esimerkiksi ruutukartan ruutujen keinotekoisuus. Ne eivät muodosta mitään oikeaan maailmaan liittyvää yhtenäistä aluetta, vaan voi käydä kuten minulla ja yhteen ruutuun jäädä vaikka juurikin yksi asukas.
Rasteriaineiston käsittelyä
Jälleen kurssikerran asioista on kulunut sen verran aikaa, että täytyi virkistää muistia ohjetta lukemalla mitä sitä tulikaan tunnilla tehtyä. Yhdistimme neljässä osassa olevan korkeusmallin yhdeksi rasteritasoksi tekemällä virtuaalisen rasteritason, jonka eroa normaaliin tasoon en ymmärtänyt. Tätä yhdistettyä korkeusmalli -rasteria käytimme kuitenkin korkeuskäyrien ja vinovalovarjosteen tekemiseen.
Kun korkeusmallista tietokoneen tekemiä korkeuskäyriä vertaa vuoden 1991 peruskarttalehteen, voi havaita että tietokoneen tekemänä käyrissä on paljon epätasaisuutta ja mutkittelua kohdissa, jotka ovat rajakorkeudella. Jos vierekkäisissä pisteissä on korkeus vaikkapa 10 metrin molemmin puolin, tulee tätä mutkittelua helposti. Peruskarttalehdessä on sen sijaan tehty karkeampi yleistys korkeudesta, jotta käyrästä tulisi miellyttävämmän näköinen ja helpommin luettava.
Teimme lisäksi rasterimuotoisen taustakartan avulla piirtämällä uusia vektoritasoja mm. teistä ja rakennuksista. Tämä oli mielestäni aika suoraviivaista ja mekaanista puuhaa. Tiet tulivat viiva-muotoiseksi vektoritasoksi ja rakennukset pistetasoksi.
Loppupäätelmät viikolta
Tämä oli ensimmäinen viikko, kun pahempia ongelmia ei tullut ollenkaan eteen. Joko minulla kävi hyvä tuuri tai sitten olen oikeasti oppinutkin jotain tähän mennessä kurssia. Rasteriaineisto tuntui hieman kankealta verrattuna vektoriaineistoihin. Esimerkiksi käyttämässämme taustakartassa paikannimet näkyivät selvästi vain tietyltä etäisyydeltä suurentaessa. Toisaalta korkeusmalli -rasteriaineisto mahdollisti tarkan kuvauksen alueen pinnanmuodoista.
Lähteet:
Peruskartta 1:20 000, lehti 2043 12 Pornainen. Maanmittaushallitus, Helsinki 1991. Saatavilla: http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/
Peuhu, Elida (2022). Ruutukarttoja ja rasteriaineistoja. Geoinformatiikan menetelmät. Lainattu 23.2.2022, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/elida/