It is also time for the last translations. Exceptionally this week we translated two texts from English into Finnish. Other one is a half-formal interview and another a research report. So, here you go, enjoy!
Haastattelussa Mary Ellen Rudin
Mary Ellen Rudin kasvoi pienessä Teksasilaisessa kaupungissa, mutta ponnisti suuren kansan tietoisuuteen matematiikan alalla. Vuonna 1981 hänet nimettiin Wisconsin-Madisonin yliopiston toimesta matematiikan Grace Grisholm Young -professoriksi. Hän on kirjoittanut yli 70 tutkimusraporttia, liittyen pääasiassa joukkoteoreettiseen topologiaan, ja on erityisesti tunnettu kyvyistään rakentaa vastaesimerkkejä. Hän on toiminut niin Amerikan matemaattisen yhteisön kuin matemaattisen yhdistyksenkin komiteoissa, joista ensimmäisen varapuheenjohtajana vuosina 1981-1982. Professori Rudin on tehnyt tusinoittain tervetulleita julkilausumia sekä tässä maassa, että myös muualla, muun muassa Kanadassa, Tsekkoslovakiassa, Unkarissa, Italiassa, Alankomaissa ja Neuvostoliitossa. 1963 Alankomaiden matemaattinen yhteisö kunnioitti häntä myöntämällä Nieuwe Archief voor Wiskunk-palkinnon.
Rudin suoritti filosofian tutkintonsa Teksasin yliopistossa, ”Moore Method” nimisestä opetuksestaan tunnetun R.L. Mooren ohjauksessa. Rudin ei kuitenkaan metodia käytä ”koska en taida uskoa siihen”. Hänen oma opetusmetodinsa tunnetaan kuplivana innostuksena matematiikasta, mikä on auttanut jo kolmeatoista opiskelijaa saavuttamaan tohtorin tutkinnon.
Rudin ja hänen matemaatikko aviomiehensä, Walter, asuvat Frank Lloyd Wrightin suunnittelemassa kodissa. Talossa on yhteensä 150 ikkunaa ja Rudinin työpiste sijaitsee keskellä olohuonetta. Hän on sanonut, että kun hänen neljä lastaan olivat pieniä, hän halusi tehdä matematiikkaa perheensä kanssa paikassa, josta pystyi seuraamaan, missä he kaikki olivat.
Professori Rudinia haastateltiin matemaatikkojen kansainvälisen konferenssin aikana Berkleyssä elokuussa 1986.
Heinäkuun 30. päivä, 1986, Airport Hilton, Oakland
MP: Kerro meille jotain Teksasin Hillsborosta, jossa olet syntynyt.
Rudin: En tiedä Hillsborosta mitään. Asuin siellä vain kaksi viikkoa. Isäni oli rakennusinsinööri. Hän työskenteli valtion moottoritiejaostossa, joten koti vaihtui jokaisen uuden projektin myötä. Hän rakensi tuolloin jotain Hillsborossa. Hän oli siellä vain lyhyen aikaa ja varmaankin viipyi ylimääräisen viikon tai kaksi, ehkäpä jopa kuusi kuukautta, sillä minä olin syntymässä hetkenä minä hyvänsä; mutta heti, kun olin syntynyt, muutimme uuden projektin perässä uuteen kaupunkiin.
MP: Mainitsit aiemmin jotain alkeellisissa olosuhteissa kasvamisesta. Asuitko siis todellakin siellä, missä isäsi teki töitä, työmaamajoituksissa?
Rudin: Ei. Me asuimme aina kaupungeissa lähellä työpaikkaa. Puhuessani alkukantaisista olosuhteista viittasin siihen, kun olin noin kuusivuotias, isä lähetettiin pieneen Lounais-Teksasilaiseen kaupunkiin nimeltään Leakey – lausutaan täysin samalla tavalla, kuin se antropologi, ja oikeastaan kyseinen kaupunki oli nimetty juuri tämän kyseisen perheen mukaan. Se sijaitsee Lounais-Teksasin vuorilla. Se on noin 900 metrin korkeudessa kanjonissa, jota ympäröivät joka puolelta vuoret ja Frio-joet. Niinä päivinä kaupunkiin päästäkseen piti kulkea 80 kilometriä hiekkatietä, kahlata joen yli seitsemän kertaa. Se oli piirikunnan keskus, mutta päästäkseen toiseen kaupunkiin, joka oli vuoren toisella puolella, täytyi ensin mennä tuo 80 kilometriä takaisin ja sitten vielä toista tietä toiseen kanjoniin. Isä oli siellä rakentamassa uutta moottoritietä, mutta sitten lama iski, eikä piirikunnan tiejaosto saanut tietä valmiiksi koko sinä aikana, kun asuimme siellä.
MP: Oliko isäsi siis kokonaan vailla työtä?
Rudin: Ei. Hän osti maata tietä varten, hän suoritti maanmittauksen tietä varten, hän teki suunnitelmia tietä varten, mutta he eivät koskaan saaneet rahaa tien rakentamiseen. Hän viipyi siellä pitkän aikaa. Vietin miltei koko lapsuuteni tuossa pikkukaupungissa Lounais-Teksasissa. Se oli todellinen vuoristoyhteisö. Monet lapset tulivat kouluun hevosen selässä. Meillä oli kaivo ja sähköpumppu, josta saimme juoksevaa vettä; monilla ei kuitenkaan ollut juoksevaa vettä tai muutakaan, minkä kuvittelisi kaikilla olevan. Silti se oli ihmeellistä. Siellä oli silmän kantamattomiin villiä maaseutua ja kauniita puita joen varrella. Kaikkialta avautui niin kaunis maisema.
MP: Mitä mieltä äitisi oli siellä asumisesta?
Rudin: Luulen, että hän oli ensin hieman järkyttynyt, mutta lopulta oppi kyllä nauttimaan siitä.
MP: Mistä hän on kotoisin?
Rudin: Hän on kotoisin Allegheny-vuorten juurella sijaitsevasta kaupungista, jota hän piti kulttuurin ja koulutuksen keskuksena. Molemmat isoäitini kasvoivat tuossa samassa kaupungissa ja kävivät yliopiston siellä.
MP: Molemmat isoäidit?
Rudin: Kyllä. Kaupunki oli Winchester Tennesseessä, ja sen naisille suunnattu yliopisto perustettiin sisällissodan loppupuolella.
MP: Mikä sen nimi oli?
Rudin: Se oli, odotas kun mietin – Mary Sharpin yliopisto. Se oli oikea yliopisto naisille. Siellä pystyi opiskella taidetta, musiikkia ja muita taideaineita, mutta myös filosofia sekä matematiikka ja muita vastaavia aineita. Oli hyvin epätavallista, että tuohon aikaan ja kyseisessä maailmakolkassa oli perustettu naisille suunnattu yliopisto, joka ei ollut vain loppukoulu. Isän puolen isoäitini, joka oli syntynyt 1852, kävi tuota koulua ja oli oikein hyvä matematiikassa. Hän oli ylpeä siitä. Toinen isoäitini ei ollut niinkään hyvä matematiikassa. Ainakaan hän ei ylpeillyt sillä myöhemmin elämänsä aikana.
Tietojen hankinnan ja käsittelyn yhteenvetoraportti
EX1703 Mapping Data Report FINAL.pdf
Johdanto
NOAA:n Meritutkimustoimisto (OER) on ainoa liittovaltiollinen organisaatio, joka on omistautunut mystisten merten tutkimiselle. OER tekee yhteistyötä toisten toimijoiden kanssa identifioidakseen tutkimuksen ensisijaiset kohteet; tutkimusvälineiden ja -kapasiteettien innovoinnin tukeminen ja seuraavan sukupolven rohkaiseminen suuntautumaan merentutkimukseen tutkijoina, tiedemiehinä ja insinööreinä. Tutkimusmatkoiltamme sekä rahoittamistamme tutkimuksista kerätty julkisesti saatavilla oleva informaatio antaa resurssipäälliköille, akateemiselle yhteisölle sekä yksityiselle sektorille dataa, jota he tarvitsevat kohdentaakseen, ymmärtääkseen ja hallinnoidakseen meren tarjoamia resursseja sekä nykyisille että tuleville Amerikan sukupolville.
NOAA:n laiva, Okeanos Explorer, on ainoa liittovaltiollinen alus, jonka toiminta on keskitetty laajasti tuntemattoman meren tutkimukseen, jotta tietoutta siitä pystyttäisiin lisäämään. Amerikan tulevaisuus riippuu meren ymmärtämisestä. Tutkimme merta tehdäksemme arvokkaita tieteellisiä, taloudellisia sekä kulttuurisia löydöksiä, ja tutkimme merta, koska sen hyvinvointi ja sietokyky ovat elintärkeitä taloudellemme ja elämällemme. Tutkimus tukee NOAAN:n ensisijaisia tavoitteita ja valtiollisia päämääriä tarjoamalla korkealaatuista tieteellistä informaatiota valtameristä jokaiselle, joka sitä tarvitsee.
Tiiviissä yhteistyössä valtion virastojen, akateemisten instituutioiden sekä muiden toimijoiden kanssa OER suorittaa tutkimusretkiä valtamerelle käyttäen Okeanos Explorer-aluksen kehittynyttä teknologiaa. Aiemmin näkemättömän merenpohjan kartoittamisesta ja luonnehtimisesta meren syvyydestä kertovan tiedon keräämiseen ja levittämiseen, tämä työ auttaa kartuttamaan tietopohjaa ja täyttämään informaatioaukkoja. Aluksella kerätty data noudattaa liittovaltion tiedon avoimen pääsyn standardeja ja on saatavilla julkisesta pian tutkimusmatkan päättymisen jälkeen. Tämä takaa luotettavan tieteellisen tiedon hankinnan, jota tarvitaan identifioidakseen, ymmärtääkseen ja hallitakseen avain asemassa olevia meriympäristön elementtejä.
Raportin tarkoitus
Tämän raportin tarkoituksena on nostaa lyhyesti esille kokoelma kartoitetusta tiedosta ja sen käsittelyyn käytetyistä metodeista laivamatkan aikana.
Tämä raportti keskittyy yksinomaan tutkimusretki EX-17-03 kerättyihin tietoihin. Täyden retkiraportin löytää NOAA:n keskuskirjastosta.
Laivamatkan päämäärät
Toimintaa tapahtui matkan aikana 24h vuorokaudessa ja se sisälsi tutkintaa monilla laivaston turvaamilla alueilla. Tutkimusmatka alkoi 7. maaliskuuta 2017 Apialta Samoalta ja päättyi 29. maaliskuuta 2017 samaan paikkaan. Operaatio hyödynsi laivan syvän veden karttajärjestelmää, NOAA:n kaksirunkoisia etäkäyttöisiä 6000m ajoneuvoja ja laivan laajakaistaisen satelliittiyhteyden reaaliaikaista laiva-ranta -viestintää. DOV-sukelluksia suoritettiin pitkin päivää, jotta voitiin kerätä korkean resoluution visuaalista tutkimusdataa ja joitakin esimerkkinäytteitä kivistä ja biologisesta aineksesta.
ALMS hours spent (group + translating): 5,5h
ALMS hours remaining: 19,5