Taas GIS:n pariin!
Viimeisimmästä GIS-kurssista on vierähtänyt hetki ja nyt palaan taas sen pariin ristiriitaisin tuntein. Suoritin edelliset kurssit kunnialla, mutta ei niistä sentään itsevarma olo jäänyt. QGIS:n sijaan tällä kurssilla käytetään ArcGIS:ä, joka on kuulopuheiden mukaan helpompi käyttää. Ensimmäisen luennon materiaaleja selatessa tulikin toiveikas olo, sillä harjoituksiin löytyi kattavat ohjeet, joilla voin valmistautua jo etukäteen. Ainakin omaa oppimistani tukee, kun osaan asettaa projektin välivaiheet kontekstiin sen perusteella, millaiseen lopputulokseen pyritään.
Kurssi käynnistyi maanantain teorialuennolla, joka käsitteli overlay-analyyseja ja bufferointia. Luentomateriaalien lisäksi aiheiseen pääsi tutustumaan myös kurssikirjallisuuden kautta, joka oli tällä viikolla katkelma teoksesta Geoinformatiikka luonnonvarojen hallinnassa (Holopainen M. ym., 2015, s. 60-65). Lukemisto käsitteli havainnollistavien kuvien kera vektori- ja rasteriaineistojen erilaisia overlay-analyyseja sekä niiden välisiä eroavaisuuksia. Ensimmäisen viikon harjoituksissa käytimme kahta näistä, eli clip- ja intersect-työkaluja vektoriaineistoille. Kerron analyysien toimintatavasta ja eroavaisuuksista lisää myöhemmin.
Ensimmäinen harjoitus
Harjoitusluennoilla päästiin analyysien pariin käytännössä. Ensimmäisen tehtävän tavoitteena oli bufferoida Vihdintien ja Lahdenväylän ympäristö sekä yhdistää niihin maankäyttöaineisto clip-työkalulla. Tarkastelin muokattujen alueiden pinta-aloja ja muunsin niiden yksiköt neliömetreistä hehtaareiksi. Lopuksi visualisoin buffereiden maankäyttöluokat prosenttiosuuksien perusteella. Ennen teiden bufferointia ja leikkaamista, visualisoin alueen maankäyttöluokat alla olevaksi kartaksi. Alla myös tehtävän lopullinen tulos, eli bufferoitujen teiden maankäyttö diagrammeina.
Ympyrädiagrammit eivät kuitenkaan tuntuneet parhaalta mahdolliselta tavalta havainnollistaa maankäyttöluokkien osuuksia suhteessa toisiinsa. Luokkia on niin monta, että niiden hahmottaminen pienestä ympyrästä on vaikeaa. Kokeilin myös lukuisia erilaisia väriyhdistelmiä, mutta ne eivät tehneet merkittävää eroa. Päätinkin siksi vertailun vuoksi tehdä molemmista myös vaihtoehtoiset diagrammit, jotka ovat mielestäni selkeämmät.
Toinen harjoitus
Toisessa harjoituksessa vertailtiin maankäyttöä Helsingin Käpylän, Kumpulan ja Toukolan alueella. Jouduin tekemään ensimmäisen tehtävän osittain uudestaan, koska leikkasin ensin epähuomiossa intersectillä väärän tason. Työvaiheiden toistaminen oli kuitenkin ihan hyvä juttu, sillä ainakin tehtävän kulku jäi paremmin mieleen.
Aineistona käytettiin Helsingin kaupunginosia sekä samaa maanpeiteaineistoa, kuin ensimmäisessä tehtävässä. Leikkasin ensin aineistoja intersect-työkalulla, minkä jälkeen uudelleen luokittelin arvoja field calculatorilla. Leikkaamalla aineistoja sain käytettäväksi tason, jossa on haluamani kaupunginosat sekä niiden maankäyttö. Lopuksi laskin alueiden pinta-alat, luokittelin ne luonnonympäristöihin ja rakennettuihin ympäristöihin sekä visualisoin tulokset.
Alla olevan kartan luokat syntyivät siis, kun uudelleen luokittelin kuvassa 1 näkyvät maankäyttöluokat, joiden joukossa on myös muu paljas maa-luokka. Muu paljas maa luokiteltiin uudelleen luontokohteeksi, mikä on osittain harhaanjohtavaa. Se nimittäin pitää sisällään kaiken sellaisen, joka ei lukeudu muihin olemassa oleviin luokkiin, eivätkä siis välttämättä ole luonnonympäristöksi laskettavaa. Tällaisia alueita voivat olla esimerkiksi joutomaat ja parkkipaikat.
Clip vs. Intersect?
Käytin tehtävissä kahta eri overlay-analyysia. Ensimmäisessä harjoituksessa leikkasin clip-työkalulla Vihdintielle ja Lahdenväylälle luodut bufferit maankäyttötasosta. Clip toimii piparkakumuotin tavoin, jolloin pääsin tarkastelemaan maankäyttöä buffereiden kattamilla alueilla. Toisessa vaiheessa käytin intersectiä, jolla yhdistin halutut kaupungin osat maanpeiteaineistoon. Nopealla tarkastelulla näiden kahden työkalun ominaisuudet vaikuttavat varsin samanlaisilta. Suurimmat eroavaisuudet ovat kuitenkin siinä, miten työkalut muokkaavat tasojen attribuuttitaulukoita. Clip-työkalua käytettäessä vain lähtötason attribuutit tulevat lopputulokseen. Intersect taas yhdistää molempien tasojen attribuutit ja tasojen ulkoraja määräytyy leikkaavan polygonin perusteella. Eli kuten 2. tehtävässä tapahtuikin: intersectin jälkeen maanpeitetaso leikkaantui kaupunginosien mukaisesti.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan tehtävien työstäminen ja tuloksien visualisointi onnistui ja palauttelin mieleeni edellisiltä kursseilta opittuja asioita. Niinpä kurssin alku sujui mallikkaasti ja sain tehtävät pakettiin ilman sen suurempia ongelmia. Tähän loppuun sanoisin että ensiviikkoon, mutta julkaisen seuraavan viikon raportin tähän heti seuraavaksi.
PS. pahoittelut sumuisista diagrammeista.
Lähteet:
Holopainen M., Tokola T., Vastaranta M., Heikkilä J., Huitu H., Laamanen R., & Alho P. (2015) Geoinformatiikka luonnonvarojen hallinnassa. Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen julkaisuja 7 s. 60-65