Ivan Miroshnikov, tohtorikoulutettava Tuomaan evankeliumi ja Platon: Platonistisia vaikutteita “viidennessä evankeliumissa”

Tuomaan evankeliumi ja hellenistinen filosofia ovat olleet suosittuja tutkimusaiheita 1900-luvun puolivälistä eteenpäin ja monet tutkijat ovat esittäneet, että Tuomaan evankeliumin sanontoja tulisi käsitellä stoalaisen, kyynikkojen tai keskiplatonistisen ajattelun valossa. Näistä keskiplatonismia pidetään merkittävimpänä Tuomaan evankeliumiin vaikuttaneena ajatussuuntana, mutta sen vaikutteista ei toistaiseksi ole tehty systemaattista tutkimusta. Väitöskirjatutkimukseni pyrkii korjaamaan tätä puutetta. Tutkimushypoteesini on, että Tuomaan evankeliumin kirjoittaja(t) tunsi(vat) tiettyjä keskiplatonistisia näkemyksiä ja tukeutui(vat) niihin, muun muassa käsitykseen maailmankaikkeudesta, ihmisluonnosta, todellisuuden perimmäisestä luonteesta sekä ihmisen täydellistymisestä. Tästä johtuen monia Tuomaan sanontoja voi parhaiten tulkita keskiplatonistisen metafysiikan kontekstissa. Esimerkiksi sanonta 7 näyttää viittaavan Platonin allegoriaan sielusta ja näin ollen esittää vihan, yhden sielun suurimmista sairauksista, leijonana, joka taistelee järkeä eli sisäistä ihmistä vastaan. Sanonnassa 61 hyödynnetään platonistista ajatusta todellisuuden ykseydestä ja jakamattomuudesta Jumalan muuttumattomuuden kuvauksessa. Sanonnassa 83 puolestaan kuvaillaan universumin tulevaa muuttumista platonististen “kuva” ja “malli” -käsitteiden avulla. Havainnot vahvistavat Tuomaan evankeliumin olevan tärkeä ja varhainen lähde, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää varhaisen kristillisen ajattelun kytkeytymistä platonismiin.