Marika Rauhala, Tutkijatohtori Uskonnolliset ennakkoluulot kreikkalais-roomalaisessa antiikissa: Hyväksynnän rajat, uskonnollinen identiteetti ja toiseuden kuvat 5.−1. vuosisadalla eaa

Kolmivuotinen tutkimushankkeeni käsittelee uskonnollisten ennakkoluulojen perusteita esikristillisen ajan Kreikassa ja Roomassa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten hyväksyttävä uskonto eri yhteyksissä määriteltiin, miten kielteistä uskonnollisuutta kuvattiin ja miksi ennakkoluulot ilmenivät tietyissä tilanteissa. Koska uskonto oli antiikissa yksi vallankäytön areena, seuraan uskonnollisen arvovallan kehitystä eri aikoina. Hypoteesinani on, että uskonnolliset mielikuvat olivat eliitille väline auktoriteettiaseman oikeuttamiseen ja että ennakkoluulojen mobilisointi liittyi tilanteisiin, joissa eliitti pyrki vahvistamaan asemaansa kilpailutilanteessa. Pitkällä aikavälillä on mahdollista seurata muutosten vaikutusta sekä ennakkoluulojen nousuun että myönteisen vuoropuhelun edistymiseen. Lisäksi vertailu Kreikan ja Rooman välillä tuo esille erilaisista yhteiskunnallisista rakenteista ja uskonnollisista perinteistä johtuvia tekijöitä.
Pääasiallisena lähdeaineistonani on antiikin kirjallisuus, joka muokkasi ennakkoluulojen perustana olevia jaettuja mielikuvia sekä rakensi sosiaalista todellisuutta. Lähestyn tutkimusongelmaa kahden toisiaan täydentävän näkökulman, mielikuvatutkimuksen ja sosiaalisen identiteetin teorian kautta. Historiallisen kuvatutkimuksen menetelmin analysoin lähteissä esiintyvien uskonnollisten stereotypioiden syntymekanismeja sekä mielikuvat kulloinkin tuottanutta aateilmastoa. Toinen lähestymistapa taas valottaa toiseuteen liittyviä kielteisiä käsityksiä osana yksilöiden ja ryhmien identiteetin rakentamista ja sosiaalista kilpailua. Molemmat lähestymistavat tarjoavat johtopäätöksille empiiristä tukea ja auttavat selittämään ennakkoluuloja ilmiönä.
Tutkimukseni uudistaa antiikintutkimusta metodologisesti yhdistämällä innovatiivisesti kaksi lähestymistapaa sekä tuo siihen uuden näkökulman tutkimalla suvaitsevaisuuden ja ennakkoluulojen tematiikkaa kulttuurikontekstissa, jossa sitä ei ole aiemmin tunnistettu. Hankkeeni haastaa käsityksen polyteistisen uskonnon suvaitsevaisuudesta tarkastelemalla ennakkoluuloja kiinteänä osana ryhmien keskinäistä kanssakäymistä ja pyrkimystä myönteiseen omakuvaan. Se tarjoaa systemaattisen analyysin uskonnollisten ennakkoluulojen syntyyn vaikuttaneista tekijöistä ja avaa siten uusia näkymiä paitsi antiikin uskonnolliseen ajatteluun myös ajankohtaiseen keskusteluun identiteeteistä, toiseuden määrittelystä sekä ennakkoluulojen merkityksestä ihmisryhmien vuorovaikutukselle.