Jari Kaukua

kaukua-j Jari Kaukua, vanhempi tutkija
Uskonnollinen toleranssi tafsīr ja fiqh-kirjallisuudessa

Kun keskustellaan kysymyksestä, löytyykö islamin keskeisistä lähteistä tukea toleranssille muita uskontoja kohtaan, otetaan lähtökohdaksi usein tietyt Koraanin jakeet, kuten 2:256, ”Ei uskontoon pakoteta”. Tämän materiaalin tulkintaa klassisessa eksegeettisessä (tafsīr) ja lainopillisessa (fiqh) kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu. Tunnemme eräitä 900- ja 1000-lukulaisia yrityksiä oikeuttaa uskonnon nimissä käytyä sotaa (jihād) argumentoimalla, että sota vääräuskoisia vastaan on oikeutettua, jos sen päämääränä on yhteiskunta, joka takaa kansalaisilleen uskonnollisen vakaumuksen itsenäiseen muodostamiseen vaadittavan opetuksen ja mielipiteen vapauden. Näitä ajatuksia ei kuitenkaan ole tutkimuskirjallisuudessa analysoitu yksityiskohtaisesti, eikä niiden myöhempää reseptiota ole tutkittu juuri lainkaan.

Tarkoitukseni on tämän projektin puitteissa tehdä yleiskatsaus aiheen kannalta relevanttien Koraanin jakeiden tulkinnasta klassisessa ja modernissa tafsīr-kirjallisuudessa. Tämän lisäksi aion tutkia, miten jihādin oikeuttamisesta käyty keskustelu vaikutti niihin klassisen kauden lainoppineisiin, joihin reformistiset tulkinnat ovat tavallisimmin tukeutuneet, kuten al-Ghazālī (k. 1111), Fakhr al-Dīn al-Rāzī (k. 1209), Najm al-Dīn al-Ṭūfī (k. 1316) ja al-Shāṭibī (k. 1388).