Aku Visala, Vanhempi tutkija Filosofisia ja kognitiivisia näkökulmia tunnustamiseen ja persooniin

Suurin osa hyväksyvää tunnustamista käsittelevästä kirjallisuudesta koskee tunnustamisen normatiivisia ulottuvuuksia. Haluan tukea tätä tutkimusperinnettä selvittämällä millaisia kognitiivisia mekanismeja tunnustuksen kaltaiset monimutkaiset mentaaliset aktit edellyttävät. Kun omaksumme hyväksyvän tunnustamisen kaltaisen asenteen toista kohtaan, tunnustamme hänet nimenomaan persoonana ja pidämme häntä esimerkiksi rakkauden ja kunnioituksen arvoisena. Kognitiivisesta näkökulmasta tällaiset asenteet edellyttävät varsin monimutkaista emotionaalisen ja sosiaalisen kognition yhteispeliä. Tunnustamisen aktit eivät olisi mahdollisia ilman sellaisia kognitiivisia kykyjä, kuten mielen teoria, toisen persoonan tarkkaavaisuus ja kykyä jaettuun intentionaalisuuteen. Juuri tällaiset kyvyt tekevät mahdolliseksi “hypersosiaalisuuden”, joka on tyypillistä nimenomaan ihmislajille. Kuluneen vuosikymmenen aikana hypersosiaalisuuden mahdollistavia mekanismeja on tutkittu laajasti biologisessa antropologiassa, kognitiotieteissä ja neurotieteissä. Jos oletamme, että hyväksyvä tunnustaminen edellyttää näitä kykyjä, kokeelliset tulokset tukevat vahvasti ajatusta siitä, että tunnustaminen on paljon enemmän kuin vain tietoisesti muodostettu reflektiivinen asenne. Sen sijaan kyseessä on syvästi fysiologinen ja neuraalinen, läheisiä persoonia kohtaan enemmän tai vähemmän automaattisesti syntyvä responssi.

Tunnustamisen mahdolliseksi tekevät kognitiiviset mekanismit voivat myös selittää, miksi hyväksyvä tunnustaminen on, etenkin abstraktissa mielessä, usein vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Ihmisen kognitio kehittyi varsin pienissä ryhmissä ja on sopeutunut prosessoimaan hyvin rajattua määrää yksilöitä. Monikulttuurinen ja globalisoitunut nykymaailmamme esittää mielellemme vaatimuksia, joihin se ei ole laisinkaan valmistautunut: meidän tulisi pystyä käsittelemään ja tunnustamaan valtavat määrät erilaisia ryhmiä, yksilöitä ja heidän identiteettejään. Koska tunnustamista koskevat vahvat psykologiset ja fysiologiset rajoitukset, ei meidän ehkä kannattaisi odottaa hyväksyvän tunnustamisen syntyvän kovinkaan helposti. Tunnustamisen sijaan meidän ehkä kannattaisi pyrkiä kohti suvaitsevaisuutta, joka on kognitiivisesti ottaen vähemmän vaativampi ja yleisempi asenne.