Heikki A. Kovalainen, Tutkijatohtori Tunnustuksen asteet: Ihmisyyden näkeminen nykymoraalifilosofiassa

Tutkimukseni käsittelee yksilöiden välistä tunnustusta (interpersonal recognition) kahdesta filosofisesta näkökulmasta. Yhtäältä jäljitän käsitteen antia nykymoraalifilosofialle ja toisaalta tutkin sitä, kuinka vaikutusvaltainen nykyfilosofi Stanley Cavell ymmärtää tunnustuksen sukulaiskäsitteen ‘acknowledgement’. Tutkimustyöni tarjoaa kaksi näkökulmaa hyväksyvän tunnustuksen käsitettä koskevaan keskusteluun.

Ensinnäkin tutkin tunnustuksen (recognition / acknowledgement) merkitystä nykymoraalifilosofialle. Usein oletetaan, että huomaavainen käytös toista ihmistä kohtaan edellyttää henkilöiden välistä tunnustusta: on nähtävä toisen ihmisen ihmisyys, jotta voi toimia häntä kohtaan eettisesti. Kuitenkin ns. wittgensteinilaisia moraalifilosofeja (esim. Raimond Gaita) seuraillen voidaan argumentoida, ettei lähimmäisenrakkauteen tarvita erikseen tunnustuksen käsitettä: huomaavainen käytös merkitsee jo sellaisenaan toisen ihmisen ihmisyyden tunnustamista, ja kääntäen toisen ihmisyyden tunnustaminen tarkoittaa huomion kiinnittämistä hänen tarpeisiinsa.

Toisekseen kehitän systemaattista tulkintaa Stanley Cavellin tunnustuksen (acknowledgement) käsitteestä sekä sen teologisesta merkityksestä. Tunnustusta koskevissa nykykeskusteluissa ‘acknowledgement’ nähdään usein tunnustuksen pinnallisena muotona, joka on sukua ”riittävän huomion” (adequate regard) käsitteelle. Cavellille acknowledgement on kuitenkin perustavanlaatuinen toimi, joka kuuluu osaksi hyviä suhteita niin toisiimme kuin Jumalaan. Erityisesti Cavell rinnastaa tunnustuksen tulkintansa Lutherin uskon käsitteeseen, joka asettuu tiedon vastakohdaksi. Jumala ei ole jotain jonka tiedämme; pikemminkin suhteemme Jumalaan—kuten myös suhteemme maailmaan—on intiimimpi ja läheisempi kuin tiedon käsitteellä voidaan ilmaista.