Maritta Törrönen on sosiaalityön professori Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hänen viimeaikainen tutkimuksensa nostaa esiin vastavuoroisuuden, arkielämän ja koetun hyvinvoinnin kysymyksiä lähinnä asiakasnäkökulmasta.
Törrösen tutkimuksella on yhtymäkohtia lapsuuden- ja nuorisotutkimukseen, lastensuojelun, perhe- ja maahanmuuttotutkimukseen.
Vastavuoroinen sosiaalityö -kirjassa Törrönen pohtii vastavuoroisuuden käsitettä ja sen yhteisöllistä ja valtasuhteisiin liittyvää luonnetta. Vastavuoroisuus näyttäytyy hänelle neuvottelusuhteena, jonka avulla ihmiset tavoittelevat koettua ja ulkoista hyvinvointiaan.
Törrönen keskittyy erityisesti pohtimaan vastavuoroisuuden symbolista ulottuvuutta, joka ilmenee yksilöiden yhteisöllisen osallisuuden, olemassaolon oikeutuksen ja hyväksynnän välityksellä.
Törrönen Vastavuoroinen sosiaalityö -kirjan toimituskunnan jäsen ja johtaa Suomen Akatemian tutkimushanketta, jonka osana virtuaaliseminaari on toteutettu.
Mikä vastavuoroisuudessa on mielenkiintoista?
“Pahoinvoinnista tiedetään jo paljon, minusta olisi hyvä keskittyä välillä hyvinvointiin.”
Maritta Törrönen on tutkinut vastavuoroisuuden teemaa sosiaalityössä jo 2000-luvun alusta lähtien.
“Vastavuoroisuus ja luottamus ihmisiin syntyy jo pienestä pitäen”, Törrönen painottaa.
Hänen mukaan yhteiskunnassa tulisi kiinnittää huomiota ihmisten ja yhteisöjen välisiin suhteisiin ja kohtaamisiin. Niiden kautta on mahdollista edistää hyvinvointia ja välittävää demokratiaa.
Mikä sosiaalityön suhde vastavuoroisuuteen on?
“Vastavuoroisuus on sekä virallista että epävirallista toimintaa”, sanoo Maritta Törrönen.
Törrösen mukaan sosiaalityö ei voi yksinään rakentaa hyvinvointia tai poistaa eriarvoisuutta.
Sosiaalityön kannalta ajateltuna vastavuoroisuuden idea lähtee yhteisöistä, ei pelkästään yksilöistä.
“Yhteisöt muokkaavat pitkälti ihmisten olemassaolemista”, Törrönen sanoo.
Törrösen mukaan välittävässä demokratiassa ei pitäisi kuunnella pelkästään niitä, joilla on valtaa.
“Erilaisia ihmisiä kuuntelemalla saadaan rakennettua sitä meidän yhteisöä.”
Negatiivisten uutisten keskellä ideaali myönteisestä vastavuoroisuudesta voi tuntua kaukaiselta. Törrönen joutuukin muistuttamaan itseään aina välillä, että kyllä sellaista on.
Mistä tekijöistä vastavuoroisuus rakentuu?
“Vastavuoroisuus rakentuu yhteisöllisyyteen”, sosiaalityön professori Maritta Törrönen kertoo.
Vastavuoroisuuden ja yhteisöllisyyden rakentumiseen ei kuitenkaan vaikuta pelkästään yksilöiden väliset suhteet, vaan myös ihmisten henkilökohtaiset elämäntilanteet ja resurssit.
“Resursseihin liittyy monia ulottuvuuksia, kuten terveyttä ja taloudellisia ja sosiaalisia suhteita”, Törrönen summaa.
Yksi tärkeä tekijä on Törrösen mukaan luottamus, jossa ei ole kyse mistään yksinkertaisesta.
“Kyseessä on ajan kuluessa – jopa sukupolvittain kehittyvä kuva siitä, miten voit luottaa muihin ihmisiin tai yhteiskuntaan.”
Näiden resurssien kautta ihmiselle muodostuu resurssien kautta sosiaalinen status.
“Status vaikuttaa ihmisen omiin toimintakykyihin ja hänen ympärillä olevaan yhteisöön, millä tavoin ihmistä arvostetaan ja miten paljon hänelle annetaan toimintamahdollisuuksia.”
Törrösen mielestä olisi tärkeää nähdä yhteisön merkitys suhteessa yksilön vaikeuksiin.
“Onko esimerkiksi ihmisen yksinäisyys yksinäisen ihmisen syytä vai häntä syystä tai toisesta syrjivän yhteisön syy?”
Miten sosiaalityön pitäisi kehittyä?
“Sosiaalityössä tehdään jo paljon sellaista työtä, joka pitäisi saada näkyväksi”, Törrönen sanoo.
Hänen mukaan yhteiskuntapoliitikkojen keskustelut köyhyydestä, syrjäytymisestä tai työttömistä päättyvät usein kysymyksen siitä, millä tavalla ihmisiä voitaisiin auttaa paremmin.
“Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse keksiä uudestaan”, Törrönen heittää.
Hänen mielestään sosiaalityössä olisi kuitenkin kenties tarvetta ihmisten tasavertaisemmalle kuulemiselle.
“Ihmiset tietävät usein itse jo aika paljon siitä, mitä heille kuuluu tai mikä heitä auttaisi parhaiten.”
TAKAISIN VIRTUAALISEMINAARIIN
Teksti, kuvaus ja editointi: Antti-Juhani Piirainen