Mikä minusta tulee isona? — Työelämäkurssi fyysikoille

Fyysikko voi tehdä mitä vain. Näin kuulin sanottavan varmaan koko opiskeluaikani. Tämä ei kuitenkaan auta vielä nuorta aloittelevaa fyysikkoa, joka etsii sitä omaa alaa. Etenkin nyt kun opiskelupaikkoihin on tullut kiristyksiä ja ensikertalaisia hakijoita suositaan, niin opiskelijoiden huoli omasta alavalinnasta kasvaa. Tähän liittyy vahvasti mielikuva omasta tulevaisuudesta fysiikan parissa. Kuitenkin se mielikuva on osittain virheellinen vielä hyvin pitkään, jos opiskelija näkee vain yliopistolla tehtävää työtä. Maailma on täynnä muutakin puuhaa fyysikolle!

Opiskeluaikana tutuksi tulevat usein kuuluisat fyysikot Newtonista Feynmaniin, mutta todellisuudessa kuuluisia fyysikon koulutuksen saaneita on myös muilla aloilla kuin vain suoraan fysiikan tutkijoina. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka Angela Merkel, joka opiskeli Karl-Marx- yliopistossa fysiikkaa ja kemiaa ja valmistui tohtoriksi fysiikan laitokselta vuonna 1986. Lienee sanomattakin selvää, ettei Merkelillekään varmasti rummutettu liittokanslerin uraa opiskeluaikana, vaan oma kiinnostus ja taidot veivät hyvin erilaiselle polulle, kuin mihin oma koulutus suoraan johti. Oman opiskelualan tarkoituksena on antaa tietynlaiset valmiudet työelämään, mutta se ei sanele suoraan sitä, mitä tekee työkseen loppuelämänsä. Keskimäärin henkilö vaihtaa neljä kertaa toimenkuvaansa työuran aikana.

Viime keväänä sain mahdollisuuden, johon oli pakko tarttua. Fysiikan laitos kuulemma kaipaisi jonkinlaista urakurssia, koska lets face it, tämän hetken työelämäkurssi (eli fysikaalisten tieteiden esittely) ei valmenna oikein mihinkään vaan juurikin esittelee. Mutta nyt sain tilaisuuden järjestää jotain uutta. Kyselin asiasta keväällä ja laitos suostui kuin suostuikin järjestämään fyysikoille oman työelämäkurssin.

Fyysikkona työelämässä järjestetään ensimmäistä kertaa toisessa jaksossa. Kurssi pitää sisällään erilaisia harjoituksia, joiden tavoitteena on auttaa opiskelijaa tunnistamaan omia vahvuuksia, joita työnhaussa voidaan hyödyntää. Kurssin tavoitteena on saada opiskelija suunnittelemaan omaa uraa jo opiskeluaikana, vaikka ei vielä tietäisikään, mitä haluaa opiskelujen jälkeen tehdä. Kurssi antaa apuvälineitä juuri siihen. Kurssilla tutustutaan myös fyysikon koulutuksen saaneiden henkilöiden työuriin, jotka eivät ole suunnanneet suoraan tutkimukseen, vaan jonnekin muualle.

Kurssin aikana opiskelijan on tarkoitus luoda itselleen tietynlainen työnhakuportfolio, joka pitää sisällään hyvin erilaisia asioita, joita työnhaussa voi hyödyntää. Kurssilla opetellaan myös perustaitoja hakemuksista alkaen. Kurssilla keskustellaan ja tehdään yhdessä harjoituksia pienryhmissä. Kurssilla käy myös fyysikoita kertomassa omista kokemuksistaan työelämässä. Fyysikon taidot kun eivät rajoitu vain fysiikkaan, vaan monia taitoja pystyy hyödyntämään useilla eri aloilla.

Kurssin jälkeen opiskelija hahmottaa paremmin omat mahdollisuutensa työelämässä. Lopputulema on jotakuinkin se, mitä itsellekin on aina hoettu: fyysikko voi tehdä mitä vain!

Mitä: Uusi fysiikan työurakurssi fyysikkona työelämässä
Kenelle: Suositus noin 3. vuoden fyysikoille ja vanhemmille eli siinä vaiheessa kun oma tulevaisuus ja ura alkaa kiinnostaa jo enemmän.
Milloin: Toinen periodi, luennot tiistaisin ja torstaisin klo 14-16 27.10. alkaen.
Missä: Physicum E205
Ilmo: Kannattaa ilmoittautua etukäteen weboodissa, koska seminaarisaliin mahtuu 35 opiskelijaa. Etusija niillä, jotka ovat ilmoittautuneet weboodissa.

Merli Lahtinen,
tohtorikoulutettava

Opiskelijapalautteen merkitys

Fysiikan laitoksella kursseilta kerätään usein kurssipalaute. Palautetta tulee varsinkin perus- ja aineopintojen kursseilta paljon, ja luennoitsijat ja assistentit ovat poikkeuksetta hyvin kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä opiskelijat ovat heidän kurssistaan. Anonyymi palaute on ensiarvoisen tärkeää kurssien kehittämisen kannalta, ja monille uudistuksille on saatu kipinä, kun opiskelijat kertovat kokemuksistaan.

Opiskelijapalautetta seurataan erityisen tarkasti kun kursseille tehdään isoja muutoksia, ja monet kokeilut ovat jääneet lyhytikäisiksi, esimerkkeinä vaikkapa laskuharjoitustilaisuuksien pakollisuus Mekaniikka-kurssilla vuonna 2009, laskuharjoitusten pakollisuudesta luopuminen Aaltoliike ja kentät -kurssilla vuonna 2012 ja kaksi ohjelmointikieltä Tieteellinen laskenta I -kurssilla vuonna 2015. Pyöreiden pöytien salien hyödyt on havaittu opiskelijapalautteen kautta, samoin laskaritilaisuuksien painopisteen siirtäminen oikeiden vastausten kertomisesta neuvontaan.

On toki tavallista, että opiskelijoiden mielipiteet menevät ristiin. Yksi ei pidä ryhmätyöskentelystä, toisen mielestä kurssissa on liikaa yksinäistä puurtamista. Yhdelle luennot ovat surkeita ja toisen mielestä saman luennoitsijan pitäisi vetää kaikki laitoksen kurssit. Jos kuitenkin merkittävä osa kurssilaisista valittaa samasta asiasta, on selvää, että jotain on pielessä.

On kuitenkin yksi asia, josta vallitsee lähes rikkumaton yksimielisyys. Valtaosa opiskelijoista kokee, että kurssimme ovat vaikeita ja työläitä. Rehellisyyden nimissä on syytä huomauttaa, ettei tämä ole mielestämme ongelma, eikä sitä tulla muuttamaan. Oppiminen on tutkitusti tehokkainta, kun opiskelija ponnistelee lähellä kykyjensä ja tietojensa rajaa. Jos opiskelijapalautteesta kuitenkin käy ilmi, että kurssilla odotetaan taitoja, joita ei ole opetettu, tai työmäärä viikosta toiseen heittelee villisti, asiaan täytyy puuttua.

Opiskelijapalautetta seurataan yhdessä oppimistulosten kanssa. Toivottujakaan muutoksia ei tehdä tai ylläpidetä, jos oppiminen kärsii, mutta ehdotukset, jotka eivät suoraan vaikuta oppimiseen mutta parantavat kurssien ilmapiiriä ja viihtyisyyttä, pyritään toteuttamaan. Kursseja pyritään kehittämään niin, että niillä opitaan ja niin, että niillä on mukavaa.

Inkeri Kontro,
tohtorikoulutettava ja opetuksenkehittäjä

Tervehdys fukseille!

Ykkönen on eteenpäinmenevän opiskelijan numero!
— Eräs vanhempi fyysikan opiskelija

Fuksivuosi on hyvin kumma vuosi jokaiselle meistä. Siirtymä koululaisesta opiskelijaksi kulkee kivisen reitin kautta ja siihen tottuminen kestää jokaiselta fyysikonalulta noin N kuukautta. Joillekin itseopiskelu ja oman fyysisen olemuksensa kumpulaan raahaaminen joka aamu onnistuu luontaisesti, kun taas joillain oma psyyke kaipaa takaisin aikaan, jolloin äiti pakotti tekemään läksyt ja lintsaamisesta sai jälkkää.

Kuitenkin tämän mainitun N:n kuukauden jälkeen yliopistomaailma vie voiton (ainakin yleensä) tästä muutoskammoisesta asenteesta ja tottuu siihen, että enää ei opiskella sen takia, että olisi pakko, vaan sen takia, että opiskelu on itsessään arvokasta. Opiskelusta tulee siis ns. itseisarvo.

Fysikaaliset tieteet eivät vaadi sitä, että muistaisi π:n ensimmäiset sata desimaalia ulkoa, tai että pystyisi suorittamaan ”triviaaleja” integraaleja päässä. Jokainen teistä pystyy varmasti ymmärtämään tarpeeksi fysiikkaa oikealla työmäärälllä, olettehan te jo täällä.

Eli ei siis kannata ahdistua, vaikka muut ympäriltä tuntuvat ”älyävän” aikaisemmin mistä yliopistossa on kyse. Omassa tapauksessani N ≈ 10.

Ilmo Salmenperä
Meridiaanin fuksivastaava 2015

Tervetuloa opiskelijaksi fysiikan laitokseen

Kaikkein ensimmäiseksi haluan onnitella sinua erinomaisesta opinahjon valinnasta. Olet ehkä huomannut viime viikkojen uutisista, että Helsingin yliopisto on kivunnut ylöspäin nk. Shanghain listalla sijalle 67 ainoana suomalaisena yliopistona 300 parhaan yliopiston joukossa maailmassa. Listalla on kaikkiaan 17000 yliopistoa, joten 4 promillen suuruiseen parhaaseen A-ryhmään tässä kuulutaan. Fysiikassa olemme parhaiden 101–150 haarukassa eikä silläkään listalla näy 200 ensimmäisen joukossa muita suomalaisia yliopistoja.

Mistä tämä menestys johtuu ja mitä hyötyä siitä on juuri sinulle? Kaiken taustalla on vahva ja laaja-alainen panostus tieteelliseen perustutkimukseen. Tälle perustalle kykenemme tarjoamaan sinulle korkeatasoista opetusta peruskursseista syventäviin opintoihin. Olemme viimeisten vuosien aikana tehneet paljon työtä opetuksemme kehittämiseksi ja oppimisen tehostamiseksi. Tämä työ ei tule koskaan valmiiksi ja toivottavasti valmistuessasi 5 vuoden kuluttua maisteriksi huomaat, että jälleen on menty eteenpäin. Opintojesi edetessä sinulla on runsaasti valinnanvaraa perehtyä syvällisesti maailmankaikkeuden rakenteeseen alkeishiukkasista galakseihin ja kosmologiaan, tähtiin ja avaruuteen, uusiin materiaaleihin, ilmakehän pienhiukkasiin, meteorologiaan, ilmastonmuutokseen, biologiseen ja lääketieteelliseen fysiikkaan, meriin ja maaperään. Voit myös kouluttautua fysiikan opettajaksi ja ryhtyä viemään ilosanomaa seuraaville sukupolville. Kaikilla näillä aloilla tarvitaan syvällistä fysiikan osaamista ja se on meidän vahvuutemme fysiikan laitoksella.

Siirtyminen lukiosta yliopistoon ei ole aivan pieni harppaus. Peruskurssien parissa hikoilemisen ohessa ensimmäisen opiskeluvuoden tärkein asia on oppia opiskelemaan. Koska olet päässyt meille opiskelemaan, kuulut joukkoon, joka on pärjännyt lukion matematiikassa ja fysiikassa todennäköisesti aika vähällä työllä. Se asia ainakin tulee muuttumaan. Akateeminen vapaus ja se, että luentotunteja on viikossa vähemmän kuin oppitunteja lukiossa, voi antaa virheellisen kuvan opiskelusta. Yliopistossa iso osa työstä on itsenäistä asioihin perehtymistä, meidän tapauksessamme erityisesti puurtamista jatkuvasti uusien kotitehtävien äärellä.

Opiskelun itsenäisyys ja vapaus eivät kuitenkaan saa merkitä yksinäisyyttä. Sen sijaan, että lyöt päätäsi seinään vaikeiden laskuharjoitusten äärellä ankeassa opiskelijaboksissasi, tule ihmeessä kampukselle ja laskupajaan tai pohdi ongelmia opiskelijatovereidesi kanssa kahvilan pöydässä tai vaikkapa opiskelijoiden olohuoneessa. Kurssien laskuharjoitustilaisuudet ovat oiva paikka avata tehtävien solmuja koneellisen malliratkaisujen kopioinnin sijaan.

Fysiikan laitos ei kouluta suoraan erilaisiin ammatteihin, poikkeuksena ovat fysiikan opettajat ja meteorologit. Opintojesi päättyessä olet kuitenkin saanut oivat työkalut tarttua fysikaalisiin ilmiöihin liittyviin ongelmiin, analysoida niitä tietoon perustuen ja löytää niihin ratkaisuja. Ja samat ongelmanratkaisutaidot ovat erittäin hyödyllisiä monella muullakin elämän alalla. Niinpä meiltä valmistuneet fyysikot ovatkin sijoittuneet hyvin laajalle erilaisin työtehtäviin mobiilipelien suunnittelijoista yritysten johtotehtäviin ja tietenkin tutkimustehtäviin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Insinöörit voivat olla ihmeellisiä, mutta eivät fyysikot ole yhtään heitä huonompia.

Fysiikan laitoksella on erittäin hienot opiskelijajärjestöt, joista tämän kirjoituksen julkaisija resonanssi on yksi. Vaikka vilkas sosiaalinen elämä onkin opiskeluvuosien toiseksi paras asia, opiskelijajärjestöt tarjoavat arvokasta vertaistukea myös arkipäivässä. Rohkeasti mukaan vaan, jokainen meistä on joskus ollut fuksi. Ja aika moni ensimmäistä kertaa omillaan suuressa kaupungissa.

Toivotan sinulle työntäyteisiä ja antoisia opiskeluvuosia seurassamme.

Hannu Koskinen
Avaruusfysiikan professori, fysiikan laitoksen johtaja