Beast mode on.

Moromoro!

Tiedän, te varmasti ihmettelette voiko Joonatan Reunanen OIKEASTI kirjoittaa blogipostauksen samana päivänä kuin viimeisin kurssikerta. Voiko hän olla näin sekaisin? Omaksi – ja teidän yllätykseksi voi. Jokes aside,  ajattelin ihan oman hyvinvointini vuoksi tehdä kartat valmiiksi samantien, jotta kerrankin muistan miten ne tehdään.

Kolmannesta gissekoilusta jäi yllättävän harmiton fiilis. Tuntuu siltä, että Qgissin peruskäyttö alkaa olla suhteellisen sujuvalla tasolla. Ei tarvitse joka kerta ihmetellä minuuttitolkulla, mitä velhoilua Arttu oikein harrastaa. Muutenkin yhteistyö vierustoverini kanssa sujui mukavassa symbioosissa, ja autoimme aina toisen sitä pyytäessä! Silti, tunnin lähestyessä loppua (nälän “yllättäessä”) keskittyminen alkoi herpaantua hieman, mutta tästä selvittiin onneksi tänään. Jäimme jopa tunnin loputtua hiomaan yksityiskohtia kartoistamme (aivan sairasta). Vertailun GIS > nälkä ei pitäisi olla mahdollinen.

Mitä tuli sitten tehtyä?

Meemi 1. Huono läppä

Noniin eli asiaan. Valmistelimme tietokantoja meille sopivaan käyttöön, harjoittelimme tiedon hakua ja tietokantojen yhdistelemistä. Kuten Miklas Kuoppala blogissaan kertoo, oli mukana päästä pyörittelemään muitakin kuin Suomen karttoja. Erityisesti mieleeni jäi jälleen Excelin kanssa leikkiminen. Qgis ei kättele oletus Excel tiedoston kanssa. Jos taulukoiden tiedot halutaan tuoda suoraan Qgissiin, täytyy ne ensin tallentaa CSV muotoon. Olisi tosin helpompaa jos Qgissi tukisi excelin formaattia tai toisin päin, mutta ehkä vielä joku päivä. Ensimmäisen kartan loppusuoralla Arttu tokaisi yllättäen, että siirrytään seuraavan tehtävän tekoon. Samalla sekunnilla luokasta kuului pelontäyteisiä hengähdyksiä mutta turhaan, sillä Afrikan kartta oli vain legendaa vaille valmis.

Kuva 1. Afrikan öljykentät, timanttikaivokset ja konfliktit.

Olen jopa tyytyväinen siihen, miltä karttani näyttää. Tosin käytin visualisointiin  ihan oikeasti hieman aikaa. Kuva 1 kertoo, miten konfliktit, öljyesiintymät ja timanttikaivokset jakautuvat maanosassa. Tästä voimme selvästi päätellä, että esimerkiksi Itä-Afrikassa luonnonvarojen esiintymisellä ja konflikteilla on korrelaatiota. Tämä ei päde kuitenkaan koko Afrikkaan, sillä esimerkiksi Libyassa ei ole ollut konflikteja vaikka öljyä löytyykin. Tosin tähän vaikuttaa se, miltä vuodelta tiedot ovat. Lisäämällä tietokantaan timanttikaivausten aloittamisvuoden ja internetkäyttäjien lukumäärään eri vuosina, voisimme visualisoida onko näillä muuttujilla keskenään yhteys. Hyvää pohdintaa tästä löytyy Elias Hirvikosken blogista. Kartasta on silti mielenkiintoista pohtia, miksi öljykenttien läheisyydessä vaikuttaa olevan yllättävän vähän konflikteja. Johtuisiko tämä “yllättäen” öljyn tärkeästä globaalista asemasta?

Kuva 2. Suomen tulvaindeksi ja valuma-alueet. Järvisyysprosentti on sitä suurempi mitä korkeampi pylväs on.

Kuvasta 2 voi helposti huomata, että Suomen tulvaindeksiltään suurimmat alueet ovat Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Tämä luonnollisesti johtuu siitä, että näillä alueilla topografian vaihtelu ei ole suurta. Myös lähes jokavuotiset uutiset Pohjanmaan jokien kevättulvista muistuu mieleeni. Katsoessani karttaani tarkemmin huomaan, että myös Oulun seudulla on tulvaherkkää aluetta. Sielläkin on useampi pidempi joki, jotka laskevat Itämereen.

Mikä muu voisi selittää tämän eron sisämaan ja rannikon välillä?

Voisi kuvitella, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun maankäytöllä on vaikutusta tulvaindeksiin. Mitä enemmän asfalttia sitä suurempi tulvaindeksi luku. Tämä ei varmasti toimi suoraan näin yksinkertaistettuna. Uskon, että kaupunkien hulevesiverkostoilla voidaan kuitenkin vaikuttaa jonkin verran tulvaindeksilukuun.

Kartan järvisyyspalkkeihin en ole kovin tyytyväinen, koska ne ovat mielestäni häiritsevän epäinformatiiviset. Tunnilla oltaisiin voitu suosia jotain muuta tapaa esittää tiedot. Minä en tosin ollut niin fiksu ja yrittänyt löytää toisenlaista visualisointia. Kanssaopiskelijani Pihla Haapalo taas oli ja hänen karttansa näyttää paljon selkeämmältä. Otan tämän opin talteen.

Järvisyysprosentti on sisämaassa (keski -ja itä-Suomessa) suurin, koska se on tunnetusti järvivaltainen alue. Suuri määrä järviä selittää myös tulvaindeksin pienen luvun edellä mainituilla alueilla. Tällaisen “vaikean” päättelyn tekeminen pitäisi olla peruskauraa maantieteiljöille.

Tässä kaikki tältä erää. Lopetan erään vanhusopiskelijan (Alex Naumanen) sanoihin: Keep it simple, keep it real.

Nöyrä kiitos lukijoille. MUISTAKAA KOMMAA!!!!!

Ps. Halusin tulla näin jälkeen päin vinkkinä kertomaan, että Sanya Schubakilla on blogissaan suloisen kaunis Afrikan kartta.

 

Lähteet: 

Schubak, Sanya. VIIKKO III – Onnistumusentunteita ja kiusallista naurua 5.2.2020
https://blogs.helsinki.fi/sanya/ (luettu 5.2.2020)

Hirvikoski, Elias. Kolmas. 28.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/eliashir/ (luettu 29.1.2020)

Kuoppala, Miklas. Mihin tää voikaan vielä johtaa? 28.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/kmiklas/2020/01/28/mihin-taa-voikaan-viela-johtaa/ (luettu 29.1.2020)

Haapalo, Pihla. Timanttikaivoksia ja tulvaindeksejä. 29.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/haapalop/  (luettu 29.1.2020)

 

 

 

 

 

4 Replies to “Beast mode on.”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *