Mun päähän sattuu.

Moi.

Nyt.

Mun.

Päähän.

Sattuu.

Jälleen olen koko päivän taistellut QGIsin kanssa. Ongelmani on kovin yksinkertainen, mutta äärimmäisen rasauttava. En saa New Layoutissa mittakaavaa skaalattua oikein projektion mukaan. Tai siis QGIS ei tee tätä prosessia oikein, vaikka sen pitäisi olla käsittääkseni ohjelman perusominaisuus?! Käytin tämän ratkaisemiseen valehtelematta ainakin kolme tuntia, pyytäen apua vanhemmilta opiskelijoilta (S/O Justus Poutanen), etsimällä infoa Googlesta ja Youtubevideoita katsoen :-D. En kuitenkaan saanut ratkaistua ongelmaani, joten päätin laittaa Senpaille meiliä ja mennä nokosille. Vastaukseksi tuli, että Arttu oli myös törmännyt samaan ongelmaan, eikä edes HÄN osannut tätä ratkaista. Sain vapautuksen mittakaavan laittamisesta tämän kurssikerran karttoihin, koska useimmissa koko maailmaa kattavissa projektioissa mittakaava on muutenkin eri kokoinen eri kohdassa karttaa.

Okei eli kuudennella kurssikerralla lähdimme heti alkuun ulos reippailemaan eli keräämään dataa. Kahdeksalta aamulta tämä teki oikein hyvää ja siitä piristyi mukavasti. Reippailun jälkeen käytimme ryhmämme keräämää dataa tehtävissä. Keräsimme datan sovelluksella nimeltä EpiCollect, tätä Flaminia Puranen on avannut hieman enemmän blogissaan.  Konkreettisuus teki tästä tunnista parhaimman tähän mennessä. Laitoimme keräämämme datan pisteinä kartoille ja visualisoimme ne interpoloinnilla. Interpoloinnista on varmasti hyötyä tulevaisuuden tehtävissä, koska sillä voi visualisoida helposti pienemmän alueen suurelta kartalta. Varsin mainio kuva tunnilla tehdystä interpoloinnista löytyy Mikko Kangasmaan blogista. Interpoloinnista täytyy kuitenkin muistaa, että dataa (tai pisteitä) täytyy olla riittävästi tai muuten se voi vääristää liikaa tietoa, ja edistää näin misinformaatiota. Nämä tehtävät sujuivat helposti ja positiivinen energia lävisti minut.

Tunnin lopuksi aloimme opettelemaan datan tuomista eri sivustoilta. QGIS pystyy lukemaan csv-tiedostoja, joten näitä haimme. Samalla oli tarkoitus oppia, miten datan saa helposti muokattua QGISille sopivaan muotoon esimerkiksi Excelillä. Excelistä opin samalla muutaman todella kätevän toiminnon, kuten find/replace ja text to columns -komennot. Tämäkin tehtävä oli mielestäni helppo ja selkeä, eikä liian monta uutta muuttujaa ollut sekoittamassa päätä.

Käytän jokaisessa kartassani maiden rajoja ja mannerlaattojen rajoja, koska ne selkeyttävät ja havainnollistavat karttaa. Riippuen kenelle opettaa laatta tektoniasta, ei välttämättä tarvitse laattojen saumoja, mutta ei niistä haittaakaan ole. Etenkin yläaste ja lukioikäiset hyötyvät saumoista varmasti, ja pystyvät näin hahmottamaan paremmin maanjäristyksien jakautuneisuutta globaalisti. Muutenkin mannerlaattojen saumat ovat hyödyllistä esittää, sillä kohdeyleisö näkee kartasti heti, että järistykset osuvat enimmäkseen juuri laattojen yhtymä, erkanemis jne. kohdille. Näin pystyy heti näkemään pintapuoliset syyt järistyksen jakautumiselle globaalisti. Karttoihin voisi toki lisätä laattojen liikesuunnat ja nimet, mutta en usko sen tuovan kovin paljon lisäarvoa.

Kuva 2 eroaa kuvasta 1 hieman. Kuvasta 2 huomaa, että pienempiä järistyksiä on enemmän ja ne jakautuvat kauemmas laattojen saumoilta. Mielestäni tämä on hyvä tuoda opetuksessa ihan vain yleisesti tietoon, jotta ei luulla, että järistyksiä tapahtuu melkein pelkästään laattojen kohdatessa. Alle 5 magnitudin järistykset eivät ole kovin voimakkaita, mutta niistä voi silti aiheutua vaaraa/vahinkoja, joten tämä on ainakin hyvä tiedostaa. Maanjäristykset voivat aiheutua kuitenkin muistakin syistä, kuin vain laattotektonisista

Meteoriittien iskeytymät voivat aiheuttaa paljon samanlaisia uhkia kuin maanjäristykset, joten on hyvä tiedostaa, että ne voivat iskeytyä mihin tahansa. Tämän kuva 3 kuvaa hyvin, koska iskeytymät eivät ole jakautuneet mannerlaattojen saumojen läheisyyteen. Osumat jakautuvat selkeästi maankamaralle, mutta merissä ei ole juurikaan osumia. Todellisuudessa osumien määrä on varmasti paljon suurempi, koska merten pohjiin ei nähdä kovin helposti.

Kuvasta 4 huomaa hyvin, miten tulivuoret ovat jakautuneet pääosin mannerlaattojen saumojen läheisyyteen. Näillä alueilla on tiedetysti paljon vulkaanista toimintaa, koska laattojen välillä oleva kitka aiheuttaa magmapesäkkeiden synnyn. Tulivuoria on muodostuu myös ns. hot spot -kohdile, koska siellä olevat konvektiovirtaukset saavat ne muodostumaan. Tämän takia kuvassa 4 näkyy poikkeuksia, ja tulivuoria on esimerkiksi Hawaijilla. Saana Järviseltä löytyy blogistaan havainnollistava kartta siitä, miten tulivuoria ei ole purkautunut vuoden 1965 jälkeen kovin montaa kertaa.

Lopuksi haluisin näyttää opetettaville, että suuria, paljon vahinkoa aiheuttavia järistyksiä ei tapahdu kovin usein. Edellisistä kartoista voi saada sen kuvan, että koko ajan pitäisi olla varuillaan järistyksiä ym. hasardeja.

Yleisesti kaikista kartoista voi myös opettaa, mitä edellä mainituista hasardeista voi aiheutua. Esimerkiksi tsunamit, ilmaston viileneminen tai miten tietyillä alueilla on tarpeellista keskittyä normaalia vahvemman infrastruktuurin rakentamiseen.

Kartoila voisi opettaa myös merivirtojen liikkeitä, jakautumista ja vaikutusta ilmastoon. Linkki tällaiseen kuvaan: https://tieku.fi/luonto/merivirrat-kiertavat-maailmaa

Nyt lopetan tämän hölöttämisen tai tästä postauksesta tulee pitkä kuin nälkävuodet. Eihä kukaa ny sellasta jaksa lukea.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA ARVON LUKIJAT, MUISTAKAA CHILLAA!

 

Lähteet:

https://tieku.fi/luonto/merivirrat-kiertavat-maailmaa (luettu 21.2.2020)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulivuori  (Luettu 21.2.2020)

Puranen, Flaminia. Maastosta kerätyn datan käyttö.
https://blogs.helsinki.fi/flaminia/ (luettu 21.2.2020)

Kangasmaa, Mikko. Kenttätöitä ja hasardeja.  19.2.2020
https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/ (luettu 21.2.2020)

Järvinen, Saana. Kävellen kuntoon (KK6) 19.02.2020
https://blogs.helsinki.fi/jarvsaan/ (luettu 21.2.2020)