YoYo

Aivan hulluu  et tääki perioidi alkaa häämöttää loppuaan. Iha ku tyäelämä yrittäis tosissaan saada meitsin napattuu :s. Mut eipä siinä, katotaa mitä tällä kurssikerral oli tarjottavana teille ja minulle.

Tällä kerralla meidän piti valmistautua tunnille etukäteen, mikä herätti minussa hieman vastentahtoisia tunteita, mutta ei se mitään. Saimme päättää itse, millaisen kartan tai muun toteutuksen haluaisimme QGIssillä tehdä. Tästä muodostui ainakin itselleni aikamoinen dilemma, koska olen kamalan huono rajaamaan aiheita, koska haluaisin saada kaiken mukaan. No, dataa etsiessäni päädyin Eurooppaan ja tarkemmin Euroopan Unionin alueeseen. Mieleeni joulahti selvittää EU maiden maatalouden kasvihuonepäästöt maittain, ovathan ne olleet aika tapetilla tässä viime aikoina. Pohdiskelin hetken aikaa mihin tätä olisi hyvä verrata ja päädyin EU:n kokonaispäästöihin (tosin molemmista datoista löytyy myös jostain syystä esim. Turkki, Iso-Britannia ja pari muuta lilliputtia mutta menkööt). Dataa tähän löytyi myös suhteellisen helposti, vaikka käytinkin etsintöihin useita tunteja. Aikaa kului tosin pääosin sen takia, etten osannut päättää aihetta.

Löysin datan, mutta tunnilla en oikein tiennyt mitä tehdä sille. Onneksi vanhojen kurssikertojen ohjeista ja Artusta oli apua. Tietoja piti hieman muokkailla Excelissä sekä tehdä laskuja QGISissä, mutta kyllä se siitä alkoi taittumaan. Yleistä dataa löytyi todella järjettömästi, mutta taustakarttoja oli mielestäni vaikea löytää. En lopulta löytänyt mielessäni kuviteltua Euroopan karttaa, mutta ainakin ihan kohtuullinen löytyi.

Mielestäni  kuvan 1 karttani kuvaa onnistuneesti sitä mitä halusinkin. Mielenkiintoista, miten Saksa erottuu ainoana räikeän punaisena alueena kartasta. Karttani voi olla myös liian ankara Saksalle, koska absoluuttista lukua ei näy. Miklas Kuoppala kuvailee blogissaan kekseliäällä karttasarjallaan tätä kartoilla huijaamista. Joka tapauksessa Saksan päästöt selittyvät suurelta osin  fossiilisella energiantuotannolla. Myös metalliteollisuus porskuttaa maassa kovaa vauhtia ja siitä syntyy paljon päästöjä. Maatalous tuottaa sekin paljon päästöjä ja tätäkin löytyy Saksasta merkittävästi. Yleisesti voi sanoa, että mitä enemmän ihmisiä sitä enemmän päästöjä, ja ihmisiähän edellä mainitussa maassa riittää. Maan autoteollisuus nostaa myös  päästöjä kiitettävästi.

Iso-Britannia, Ranska, Italia ja Puola erottuvat kartasta myös muita negatiivisemmin. Kolmen ensimmäisen suuret päästöjen osuudet kokonaispäästöistä selittyvät suurella kansalla ja perinteisellä talousmahti -termillä. Näissä maissa on teollisuus lähtenyt suhteellisen aikaisin käyntiin, joten tuotantoa ja energiankulutusta on niissä paljon. Talous, ihmisten määrä, energian kulutus ja suuret maa-alueet selittävät siis päästöt pitkälti näissä maissa. Mutta Puola, siihen pätee suuri maa-alue, vaikka mikään talousmahti tai energian suurkuluttaja maa ei ole. Puolan suuret päästöt johtuvat paljolti kestämättömästä energian tuotannosta. Puolassa poltetaan nimittäin paljon k i v i h i i l t ä tarkemmin r u s k o k i v i h i i l t ä. Tämä saastainen energianlähde on yksi saastuttavammista koko maailmassa. Asiasta ollaan väännetty EU-tasollakin, ja Puola on tuomittu päästöistään, mutta nähtäväksi jää vähenevätkö ne tarvittua vauhtia.

Kuvan 2 kartta taas kertoo selkeästi, missä maatalouden kasvihuonepäästöt ovat suuressa roolissa. Mielestäni oli mielenkiintoista tehdä tämä kartta, koska maataloudenpäästöistä ja niiden pienentämisestä puhutaan paljon. On kiehtovaa katsoa kuinka esim. Tanskan maatalouspäästöt ovat suuret, mutta EU-tasolla (kuva 1) päästöt ovat pienet. Mielestäni kartta vain kertoo sen, että vaikka yksittäisellä maalla olisi syytä pienentää omia maatalouden kasvihuonepäästöjä, ei se silti isommassa skaalassa merkitse niin paljoa. En väitä etteikö näillä toimilla olisi merkitystä, mutta tarkoitan enemmän sitä, että mediassa tai somessa ei ole mitään järkeä leimata/maalittaa yhtä teollisuuden -tai talouden alaa superhuonoksi sen päästöjen takia – kasvihuonepäästöt koostuvat niin monesta eri lähteestä. Näihin useisiin lähteisiin tulee keskittyä kokonaisuutena, eikä fleimata vain yhtä ja näin luoda ehkä vähän liiankin huonoa kuvaa tietystä alasta. Tällaisesta toiminnasta syntyy lähes aina vain ei toivottua polarisaatiota.

Molempiin karttoihin oli tarkoitus laittaa absoluuttiset luvut ja mahdollisesti diagrammitkin, mutta taustakarttani oli jotenkin älyttömän raskas. Näillä toimilla kartat olisivat olleet paljon informatiivisempia ja selkeitä. Kärsivällisyyteni ei siis riittänyt venkslailemaan QGISin kanssa, mutta joskus käy näin. Kuitenkin hyvän esimerkin alkuperäisestä suunnitelmastani toteutti Nea Haukka! Hänen karttansa ovat paljon nopeammin luettavissa kuin minun, täytyy varmaan kysyä pari vinkkiä.

Vika kerta tässä, peace and love. Mä lähen kittaamaan sitä hyvää, huuruista ja kylmää KUOPIOOOOON!

Ps. Uskomaton määrä positiivisia viboja vierusGIStaistelijaparilleni Aino Sainiukselle, joka kirjoitti viimein seitsemännessä postauksessaan hyvällä asenteella. Hän ei lähtenyt kurssille kovinkaan suurin tai innokkain odotuksin, mutta onnistui lopulta selättämään nämä negatiiviset ajatukset. Tällaista kehitystä on varsin ihanaa seurata. 

 

Lähteet:

Haukka, Nea. 7. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 2.3.2020
https://blogs.helsinki.fi/nhaukka/ (luettu 3.3.2020)

Kuoppala, Miklas. Helpompaa tää kaikki olla vois. 2.3.2020
https://blogs.helsinki.fi/kmiklas/ (luettu 3.3.2020)

Sainius, Aino. Kaikki loppuu aikanaan. 3.3.2020
https://blogs.helsinki.fi/sainius/ (luettu 3.3.2020)

https://ec.europa.eu/eurostat/data/database (luettu 26.02.2020)

 

 

 

 

 

 

Moi.

Nyt.

Mun.

Päähän.

Sattuu.

Jälleen olen koko päivän taistellut QGIsin kanssa. Ongelmani on kovin yksinkertainen, mutta äärimmäisen rasauttava. En saa New Layoutissa mittakaavaa skaalattua oikein projektion mukaan. Tai siis QGIS ei tee tätä prosessia oikein, vaikka sen pitäisi olla käsittääkseni ohjelman perusominaisuus?! Käytin tämän ratkaisemiseen valehtelematta ainakin kolme tuntia, pyytäen apua vanhemmilta opiskelijoilta (S/O Justus Poutanen), etsimällä infoa Googlesta ja Youtubevideoita katsoen :-D. En kuitenkaan saanut ratkaistua ongelmaani, joten päätin laittaa Senpaille meiliä ja mennä nokosille. Vastaukseksi tuli, että Arttu oli myös törmännyt samaan ongelmaan, eikä edes HÄN osannut tätä ratkaista. Sain vapautuksen mittakaavan laittamisesta tämän kurssikerran karttoihin, koska useimmissa koko maailmaa kattavissa projektioissa mittakaava on muutenkin eri kokoinen eri kohdassa karttaa.

Okei eli kuudennella kurssikerralla lähdimme heti alkuun ulos reippailemaan eli keräämään dataa. Kahdeksalta aamulta tämä teki oikein hyvää ja siitä piristyi mukavasti. Reippailun jälkeen käytimme ryhmämme keräämää dataa tehtävissä. Keräsimme datan sovelluksella nimeltä EpiCollect, tätä Flaminia Puranen on avannut hieman enemmän blogissaan.  Konkreettisuus teki tästä tunnista parhaimman tähän mennessä. Laitoimme keräämämme datan pisteinä kartoille ja visualisoimme ne interpoloinnilla. Interpoloinnista on varmasti hyötyä tulevaisuuden tehtävissä, koska sillä voi visualisoida helposti pienemmän alueen suurelta kartalta. Varsin mainio kuva tunnilla tehdystä interpoloinnista löytyy Mikko Kangasmaan blogista. Interpoloinnista täytyy kuitenkin muistaa, että dataa (tai pisteitä) täytyy olla riittävästi tai muuten se voi vääristää liikaa tietoa, ja edistää näin misinformaatiota. Nämä tehtävät sujuivat helposti ja positiivinen energia lävisti minut.

Tunnin lopuksi aloimme opettelemaan datan tuomista eri sivustoilta. QGIS pystyy lukemaan csv-tiedostoja, joten näitä haimme. Samalla oli tarkoitus oppia, miten datan saa helposti muokattua QGISille sopivaan muotoon esimerkiksi Excelillä. Excelistä opin samalla muutaman todella kätevän toiminnon, kuten find/replace ja text to columns -komennot. Tämäkin tehtävä oli mielestäni helppo ja selkeä, eikä liian monta uutta muuttujaa ollut sekoittamassa päätä.

Käytän jokaisessa kartassani maiden rajoja ja mannerlaattojen rajoja, koska ne selkeyttävät ja havainnollistavat karttaa. Riippuen kenelle opettaa laatta tektoniasta, ei välttämättä tarvitse laattojen saumoja, mutta ei niistä haittaakaan ole. Etenkin yläaste ja lukioikäiset hyötyvät saumoista varmasti, ja pystyvät näin hahmottamaan paremmin maanjäristyksien jakautuneisuutta globaalisti. Muutenkin mannerlaattojen saumat ovat hyödyllistä esittää, sillä kohdeyleisö näkee kartasti heti, että järistykset osuvat enimmäkseen juuri laattojen yhtymä, erkanemis jne. kohdille. Näin pystyy heti näkemään pintapuoliset syyt järistyksen jakautumiselle globaalisti. Karttoihin voisi toki lisätä laattojen liikesuunnat ja nimet, mutta en usko sen tuovan kovin paljon lisäarvoa.

Kuva 2 eroaa kuvasta 1 hieman. Kuvasta 2 huomaa, että pienempiä järistyksiä on enemmän ja ne jakautuvat kauemmas laattojen saumoilta. Mielestäni tämä on hyvä tuoda opetuksessa ihan vain yleisesti tietoon, jotta ei luulla, että järistyksiä tapahtuu melkein pelkästään laattojen kohdatessa. Alle 5 magnitudin järistykset eivät ole kovin voimakkaita, mutta niistä voi silti aiheutua vaaraa/vahinkoja, joten tämä on ainakin hyvä tiedostaa. Maanjäristykset voivat aiheutua kuitenkin muistakin syistä, kuin vain laattotektonisista

Meteoriittien iskeytymät voivat aiheuttaa paljon samanlaisia uhkia kuin maanjäristykset, joten on hyvä tiedostaa, että ne voivat iskeytyä mihin tahansa. Tämän kuva 3 kuvaa hyvin, koska iskeytymät eivät ole jakautuneet mannerlaattojen saumojen läheisyyteen. Osumat jakautuvat selkeästi maankamaralle, mutta merissä ei ole juurikaan osumia. Todellisuudessa osumien määrä on varmasti paljon suurempi, koska merten pohjiin ei nähdä kovin helposti.

Kuvasta 4 huomaa hyvin, miten tulivuoret ovat jakautuneet pääosin mannerlaattojen saumojen läheisyyteen. Näillä alueilla on tiedetysti paljon vulkaanista toimintaa, koska laattojen välillä oleva kitka aiheuttaa magmapesäkkeiden synnyn. Tulivuoria on muodostuu myös ns. hot spot -kohdile, koska siellä olevat konvektiovirtaukset saavat ne muodostumaan. Tämän takia kuvassa 4 näkyy poikkeuksia, ja tulivuoria on esimerkiksi Hawaijilla. Saana Järviseltä löytyy blogistaan havainnollistava kartta siitä, miten tulivuoria ei ole purkautunut vuoden 1965 jälkeen kovin montaa kertaa.

Lopuksi haluisin näyttää opetettaville, että suuria, paljon vahinkoa aiheuttavia järistyksiä ei tapahdu kovin usein. Edellisistä kartoista voi saada sen kuvan, että koko ajan pitäisi olla varuillaan järistyksiä ym. hasardeja.

Yleisesti kaikista kartoista voi myös opettaa, mitä edellä mainituista hasardeista voi aiheutua. Esimerkiksi tsunamit, ilmaston viileneminen tai miten tietyillä alueilla on tarpeellista keskittyä normaalia vahvemman infrastruktuurin rakentamiseen.

Kartoila voisi opettaa myös merivirtojen liikkeitä, jakautumista ja vaikutusta ilmastoon. Linkki tällaiseen kuvaan: https://tieku.fi/luonto/merivirrat-kiertavat-maailmaa

Nyt lopetan tämän hölöttämisen tai tästä postauksesta tulee pitkä kuin nälkävuodet. Eihä kukaa ny sellasta jaksa lukea.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA ARVON LUKIJAT, MUISTAKAA CHILLAA!

 

Lähteet:

https://tieku.fi/luonto/merivirrat-kiertavat-maailmaa (luettu 21.2.2020)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulivuori  (Luettu 21.2.2020)

Puranen, Flaminia. Maastosta kerätyn datan käyttö.
https://blogs.helsinki.fi/flaminia/ (luettu 21.2.2020)

Kangasmaa, Mikko. Kenttätöitä ja hasardeja.  19.2.2020
https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/ (luettu 21.2.2020)

Järvinen, Saana. Kävellen kuntoon (KK6) 19.02.2020
https://blogs.helsinki.fi/jarvsaan/ (luettu 21.2.2020)

TERRRVE!

Heti neljännen blogipostauksen alkuun haluan kiittää edelliseen blogitekstiini viitanneita, kiitos. Ennätyksiä rikottiin viittausten määrän ollessa jopa neljä, huh huh. En tiedä miten pystyn vastaamaan tähän suosion määrään.

Minun täytyy myös myöntää, että tämä kursiskerta oli raskain tähän mennessä. Yltiöpositiivisuuteni laitettiin kovaan testiin, mutta en antanut sen murtua. Olin järkyttävän väsynyt, levoton ja kuormittunut –  onneksi vierustoverini Aino Sainius piti tällä kertaa positiivisen ilmapiirin yllä (toki yliväsymyksestä johtuen). Kirjotan tätä päivitystä jälleen heti tunnin jälkeen, joten olen pahoillani jos väsymykseni paistaa läpi.

Tällaiseen karttaan päädyin. Ei paras, ei huonoin. Värit voisivat varmasti mallailla paremmin, mutta ainakin esitettävät asiat erottuvat. Pienempi ruutukoko olisi tuonut tarkkuutta, mutta luettavuus olisi voinut kärsiä kun kuvan liittää blogiin. Tämän takia päädyin 1kmx1km ruutuihin. Kartasta voi hyvin nähdä, että muunkielisten osuus on pienempi Helsingin kantakaupungissa verrattuna koillis/itä-Helsinkiin. Tämä oli toisaalta hieman odotettu tulos, jos on yhtään lukenut Helsingin kaupunkiin liittyviä uutisia. Myös pohjois-Vantaalla on pieni muunkielisten keskittymä. Kolmas erottuva alue on Helsingin luoteisosassa. Tämä alue jakautuu myös Vantaalle ja Espooseen. Näin salolaisen pääkaupunkiseututietämyksellä sanoisin alueelle kuuluvan mm. Myyrmäki, jolloin tulos ei ole jälleen kovin yllättävä.

Edellä mainitut alueet erottuvat, koska niissä on esimerkiksi halvemmat asumismenot. Muunkielisiin kuuluu paljon maahanmuuttajia, jotka ovat usein taloudellisesti heikommassa asemassa kuin kantasuomalaiset, jolloin he pakkautuvat helposti halvemmille asuinalueille. Tähän taas vaikuttaa luonnollisesti kaupungin ajama aluepolitiikka, esim. investoinnit rakentamiseen tai julkiseen liikenteeseen.

Kuvan 2 kartta kuvaa kuvan 1 karttaa paremmin, missä muunkielisiä oikeasti on. Esimerkiksi Pohjois-Vantaalla ei ole kuvan 2 mukaan paljon muunkielisiä, vaikka nopeasti katsottuna kuva 1 näyttää näin. Toki kuvan 1 tiedot ovat suhteutettuna yksittäisten ruutujen asukasmääriin.

Joka tapauksessa esimerkiksi lehdestä nopeasti katsottuna molemmista kuvista voi jäädä väärä kuva muunkielisten osuudesta alueilla. Tämän takia en käyttäisi kumpaakaan kuvista kovin vaikuttavissa mediossa, tai missään mediassa ollenkaan. Legendaa parantaisin molemmissa kuvissa, jotta voisin kertoa paljonko jokaisella ruudulla on muuten asukkaita. Tällöin se helpottaisi lukijaa suhteuttamaan saamani muunkielisten arvot, eikä antaisi niin väärää kuvaa muunkielisten osuudesta alueilla. Kartat olisivat myös informatiivisempia jos lisäisin vielä useamman asteikon. Tällöin olisi vähemmän täysin tummanpunaisia alueita, jolloin vääristystä (ja mielikuviin vaikuttamista) tapahtuu vähemmän. Paremman informatiivisuuden saavuttamiseksi lisäisin vielä kaupunkien nimet, suurimmat asuinalueet ja tiet.

Kuten Matti Katajisto blogissaan toteaa, ruututeemakarttojen vahvuus on ilmiöiden kuvaaminen suhteellisesta näkökulmasta. Hän myös kertoo, miten helposti ruututeemakartalla voi esittää aluerajauksia ylittäviä ilmiöitä ja karsia turhan tarkkuuden pois. Ruututeemakartan etu on muutenkin juuri siinä, että yleistettävyys on helppoa ja järkevää. Kartantekijän on vain aina pidettävä mielessä, ettei yleistä liikaa. Ruututeemakartalla on siis helppo esittää paljon dataa pienellä alueella. Esimerkiksi edellisen kurssikerran Afrikka kartta oli hieman vaikealukuinen, koska kaivoksia oli niin paljon ja päällekkäin. Tätä ilmiötä olisi ehkä järkevämpi visualisoida ruututeemakartalla.

Tunnin lopuksi aloimme vielä valmistemaan seuraavan kurssikerran töitä. Ensimmäistä kertaa ikinä käytimme rasteriaineistoa. Juuri ja juuri uskoin, että hetki oli todellinen.

Kuten kuvasta 3 näkyy, ovat sen korkeuskäyrät tarkempia kuin peruskarttalehden (kuva 4). Käyrät kyllä vastaavat toisiaan melko hyvin, mutta kuvassa 3 ne ovat hitusen tarkempia.

Eipä mulla oo muuta sanottavaa noista. Pääsispä pelaa fribaa. Stay tuned for more.

SKRTT SKRTT

 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-10066803 (luettu 6.2.2020)

Katajisto, Matti. Varsinaista velhoilua. 5.2.2020
https://blogs.helsinki.fi/mattikat/ (luettu 6.2.2020)

Näin opettajamme sanoi minulle ensimmäisen kurssikerran alussa, mutta arvatkaapas kenellä se sitten kaatui. NO MINULLA TIETENKIN. Suuren osan tunnista olin aivan täydellisesti mukana harjoituksissa ja tunsin oppivani Qgis:n perusteet, mutta ohjelman kaaduttua tipuin totaalisesti kärryiltä. Heti ensimmäisenä ilmoitin opettajallemme kaatumisesta, ja hän tyypillisesti naurahti asialle, koska “it’s not a big deal”. Eihän se olekaan, koska työni oli tallennettu ja pitäisi aueta helposti uudestaan. Nohh, näin ei kuitenkaan käynyt, eikä kukaan tiennyt miksi. Lopputunnin käytin taisteluun Qgis:sin kanssa, ja valitettavasti Qgis voitti – ainakin tältä erää. Päätin, että jätän opiskelut hetkeksi ja teen jotain aivan muuta.

Tällainen pieni alkustoori.

Tervetuloa meitsin blogin messiin!

Tavoitteenani on pitää blogi yltiöpositiivisena (vastakohta Aapo Keinäsen blogille), mutta tätä teemaa varmasti koetellaan monta, monta, MONTA kertaa tulevien viikkojen aikana. Lähden kurssille hyvällä asenteella ja ehkä jopa toivon, että pieni gishyttynen pistäisi minua, jolloin valtava gis-innostus heräisi sisälläni. Blogiani kannattaa lukea pieni pilke silmäkulmassa, koska näin itse kirjoitan tätä. Joka tapauksessa lähden kurssiin siis suurella innolla oppimaan uutta!

Pohjustin jo hieman ensimmäistä kurssikertaamme, mutta kerrotaan siitä nyt hieman tarkemmin. Vaikka kello oli kahdeksan keskiviikkoaamuna, olin silti pirteänä avaamassa tietokonetta. Pyrin tällä asenteella innostamaan vierustoverini samaan fiilikseen, mutta uskon valitettavasti epäonnistuneeni siinä :/. Alkupuheiden jälkeen pääsimme Qgis:in ihmeelliseen maailmaan. Ohjelma ei vaikuttanut mitenkään ylitsepääsemättömän haastavalta (ehkä johtuen hyvästä opetuksesta) ja pysyin hyvin kärryllä. Oli oikein nautinnollista huomata, että pysyin messissä ja opin ohjelman perusteita.

Aloimme vääntämään karttaa Itämeren valtioiden typpipäästöistä. Minun piti keskittyä paljon, mutta se tuotti tulosta. Värien vaihto eri layereilla onnistui, samoin pienet laskutoimitukset. Tavoitteenani oli myös oppia Qgis:in pikanäppäimiä ja tämäkin onnistui suhteellisen hyvin. Pääsin legendan tekoon asti, kunnes postaukseni alussa tapahtunut tapahtui.

Palasin Qgissin pariin vasta seuraavan viikon alussa ja tein työni loppuun. Tämä oli lopulta todella hyödyllistä, vaikka turhauttavaakin. Pääsin (jouduin) verestämään muistiani, ja tuottamaan kuvat 1 ja 2 osittain itsenäisesti ohjeiden mukaan. Näin opin Qgissin käyttöliittymää ja sain varmuutta tekemiseeni.

Kyseinen kartta on siis ensimmäinen tekeleeni Qgis-ohjelmalla. En ole siitä kovin ylpeä, mutta ainakin pääsin tunnin tavoitteeseen. Meren syvyyskäyriin olen tyytyväinen, koska ne erottuvat edes jotenkin vaikka kuva olisikin pieni.  Kartasta erottaa mielestäni suhteellisen selkeästi, mitkä maat kuormittavat Itämerta ja missä määrin. Värimaailma voisi olla kauniimpi, mutta eiköhän tässä vielä esteettinensilmä kehity.  Ruotsille kartta ei tee kunniaa, koska maan päästöt ovat ilmiselvästi suuremmalle puolella, sillä rantaviivaa on niin paljon.

Puola erottuu joukosta negatiivisesti. Puola onkin ollut viime aikoina esillä uutisissa ympäristöturminen takia, jotka liittyvät Itämeren tilanteeseen. Esimerkiksi jätevettä pääsi suuria määriä Veiksel jokeen, jota pitkin se päätyi Itämereen. Reiluuden merkeissä en halua syyttää vain Puolaa suurista saasteista. Venäjällä on myös paljon parantamisen varaa päästöissään, varsinkin kun maalla on todella vähän rantaviivaa Itämerellä. Nykyään trendaavan tasa-arvoisuuden merkeissä huutista jokaiselle Itämerta saastuttavalle maalle.

Toinen karttani on mielestäni ihan ok, vaikka blogista onkin vaikea erottaa pienimmät kunnat. Kartan viesti menee kuitenkin pääosin perille, joten eiköhän se ole riittävän hyvä aloittelijan tuotos. Uskon, että lukija joka ei tiedä mitään aiheesta ymmärtää kyllä, mitä karttani tuo esille. En ainakaan keksi, mikä voisi mennä pieleen jos osaa vain lukea.

Surukseni kartasta erottuu rakas kotipaikkakuntani Salo, jälleen negatiivisissa merkeissä. Lähes kaikissa Etelä-Suomen muissa kunnissa oli työttymyysprosentti pienempi kuin Salossa. Tähän yli 10 prosentin työttömyyteen on kaupungissa totuttu Nokian lähdön jälkeen. Mutta en halua avata tätä herkkää aihetta tämän enempää. Pientä vahingoniloa, ja lohtua minulle aiheuttaa Itä -ja Pohjois-Suomen huonommat luvut. Tosin nämä luvut selittyvät osittain termillä syrjäseutu.

Näillä edellä mainituilla alueilla asuu edelleen enemmän ihmisiä, kuin on työtä. Työpaikat ovat siirtyneet maakuntien keskuksiin (Turku, Tampere, Kuopio jne.), ja ihmiset eivät ole muuttaneet töiden  perässä riittävästi. Jostain ihmeen syystä keski-Pohjanmaan rantakaupungeilla menee todella hyvin. Meneekö suomenruotsalaisilla todella näin hyvin?

Tekeleitteni tuottaminen oli jopa yllättävän helppoa. Etenkin Mittakaavan, legendan ja pohjoisnuolen tuottaminen on äärimmäisen helppoa verrattuna CorelDraw -ohjelmaan, kuten Pihla Haapola blogissaan mainitsi.

Vaikka yritän pysyä positiivisena, fiilaan silti Aapo Keinäsen ja Emma Wardin kirjoittamia tekstejä ensimmäiseltä hajoamiskerralta.

Kiitos lukijoille! Muistakaa subbaa, kommaa ja liketkää pls.

Lähteet:

Ward, Emma. QGIS:iä sarvista kiinni! 23.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/emmaward/ (luettu 23.1.2020)

Keinänen, Aapo. “geoinformatiikan ihmelapsi” 14.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/kebaapo/ (luettu 23.1.2020)

Haapalo, Pihla. QGis auki! 22.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/haapalop/ (luettu 23.1.2020)

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/puola-p%C3%A4%C3%A4stelee-it%C3%A4mereen-huoletta-1.53084 (luettu 23.1.2020)

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006226728.html (luettu 23.1.2020)

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006219732.html (luettu 23.1.2020)