Suomen Ladun lastentoiminnan vankka kulmakivi on metsämörritoiminta. Metsämörri-satuhahmo innostaa lapset lähiluontoon leikkimään, liikkumaan, ihmettelemään ja tutkimaan. Keskeistä toiminnassa on ilo, kiireettömyys ja kokemuksellisuus. Metsämörrin juhlavuoden lehti 2022 on julkaistu. Se on luettavissa osoitteessa https://indd.adobe.com/view/e6451594-f9ac-4210-9001-84673b4c8227 .

Kehittävän palautteen aineisto herättää myös aineksia dialogille:
• Kuinka lasten vertaisryhmätoimintaa voidaan tukea luontoelämyksillä?
Varsinkin päiväkodissa lapset suuntautuvat paljon omien taitojensa ja kontaktiensa mukaan. Tästä seuraa, että osa lapsista ajautuu omiin oloihinsa, eikä hän löydä kavereita. Kaikki lapset eivät osaa leikkiä ja heidän on vaikea saada kontakti muihin ja päästä muiden leikkeihin mukaan. Yksin luonnosta nauttiminen on tietysti hieno asia, mutta observointimme mukaan ulkoilussa riski jäädä yksin ilman mahdollisuutta yhteiseen kokemukseen on tavallista yleisempää. Ulkoilussa ulkopuolelle jääminen ei saa tarkoittaa sosiaalista ulkopuolisuutta. Miten saamme ulkoilusta lasten yhteisen kokemuksen?
• Mitä saavutetaan osallistamalla lapsia mukaan ympäristönsä rakentamiseen?
Ympäristön rakentaminen voi olla yhteisten leikkimaailmojen rakentamista, se voi olla todellista rakentamista esimerkiksi luonnonmateriaalista tai se voi olla yhteisten kokemusten rakentamista ja jakamista. Yhteisten kokemusten rakentaminen ja jakaminen harjaannuttaa lapsen arvostamaan muiden panosta ja samalla hän voi saada kokemuksia siitä, että hän voi olla arvokas jäsen yhdessä muiden kanssa. Miten autamme lasta antamaan oman panoksensa ulkona?
• Lapsen ja luonnon välillä on yhteys, mutta millaista on hyvä vuorovaikutus luontoympäristön kanssa?
Ulos mahtuu paljon ääntä. Ulkona myös hiljaisuus kuulostaa aivan erityiseltä. Ulkona on tilaa liikkua ja juosta. Samalla ulkona on paljon tilaa rauhoittua ja pysähtyä. Ulkona hehkuvat eri vuodenaikojen värit. Silti missään pimeys ei tunnu yhtä syvältä kuin ulkona. Luonnossa jokainen voi löytää itselleen sopivan mielenmaiseman. Hiljaisuutta ei ole helppo kuulla, ellei sitä huomaa kuunnella. Miten muutamme ulkona aistimisen havaitsemiseksi?
• Miten varmistetaan riittävän hyvät luontokokemukset lapsen kasvun ja kehityksen tueksi?
Koska metsä on niin monipuolinen ympäristö, jokainen lapsi voi löytää juuri omaa kehitystasoaan ja omia intressejään vastaavan toiminnan. Jotkut lapset tarvitsevat kuitenkin hiukan herättelyä ja apua löytääkseen oman juttunsa. Tottumattomat lapset voivat tarvita rohkaisua. Luontokokemus ei ole itsestään selvyys, siihen pitää syventyä. Luontokokemus on usein hyvin yksityinen ja samalla se paradoksaalisesti kasvaa jaettaessa. Lapsen ja aikuisen yhteisissä kokemuksissa molemmat oppivat toisiltaan.
• Miten lasten luontoyhteys vaikuttaa tulevaisuuteemme?
Luontosuhde ei synny itsestään, vaan se vaatii oppimista ympäristössä, niin fyysisessä kuin sosiaalisessakin ympäristössä. Kun luontoyhteys kattaa viime kädessä kaiken olemassa olevan, se pakenee yksinkertaisia määritelmiä. Luontosuhde tekee ihmisen nöyräksi ja samalla vahvaksi. Se on hyvä tapa suhtautua tulevaisuuteen. Kun lapset ja aikuiset voivat kokea olevansa mukana vaalimassa ja kehittämässä yhteistä kestävää ympäristöä, on tulevaisuus valoisa.