Jolanda Havisalmen artikkeli varhaiskasvatuksen kaaoksesta on julkaistu Varhaiskasvatuksen tiedelehdessä . Tutkimus toteutettiin valtakunnallisen Kehittävä palaute -menetelmän avulla. Aineisto kerättiin vuosina 2017–2021 satunnaisotannalla kahden toisistaan riippumattoman mittariston avulla. Aineisto koostui varhaiskasvatuksen henkilöstön tekemistä oppimisympäristöjen arvioista (n = 2652) sekä koulutettujen observoijien tekemistä lapsihavainnoista (201 851).Varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne näyttää kriisiytyneen ja arki päiväkodeissa on paikoittain epävakaata. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä oppimisympäristön tekijät liittyvät korkeaksi arvioituun kaaokseen. Oppimisympäristöä lähestyttiin prosessilaadun näkökulmasta keskittyen vuorovaikutuksen sekä pedagogisen toiminnan ja sen johtamiseen liittyviin teemoihin. Lisäksi henkilöstön ja lasten toimintaa kaoottisissa oppimisympäristöissä tarkasteltiin lähemmin päiväkodin yleisen tilanteen, lapsen toiminnan sekä henkilöstön ja lasten sosiaalisten orientaatioiden kautta. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin käyttäen pää-komponenttianalyysiä, reliabiliteettianalyysiä, korrelaatiota ja varianssianalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että riittämättömät resurssit ja rakenteet, puutteellinen pedagoginen johtaminen ja osaamisen kehittäminen sekä kylmä ilmapiiri ja epäsensitiivisyys ovat yhteydessä korkeaksi arvioituun kaaokseen. Tarkasteltaessa päiväkodin yleistä tilannetta, kaaos näyttäytyi korkeampana rutiininomaisissa tilanteissa ja vapaassa leikissä. Lasten toiminnassa korostui erityisesti sääntöjen vastainen, kielletty toiminta. Henkilöstön ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa sosiaalisissa orientaatioissa painottuivat omaehtoisuus ja vetäytyneisyys. Kuviossa on koottuna kaaoksen ulottuvuudet (klikkaa kuva suuremmaksi!).
Vaikka varhaiskasvatuksen kaaoksesta puhutaan paljon resurssipulan näkökulmasta, tämän tutkimuksen mukaan myös pedagogisen johtamisen haasteet ja sosiaalisen oppimisympäristön kireys kytkeytyvät kaoottisuuteen. Kuitenkin suurimmaksi selittäväksi tekijäksi nousi riittämättömät rakenteet ja resurssit. Ongelma onkin se, miten vajailla resursseilla löydettäisiin tilaa toimintakulttuurin kriittiseen tarkasteluun, yhteiseen reflektioon ja toiminnan kehittämiseen. On selvää, että varhaiskasvatukseen tarvittaisiin lisää resursseja takaamaan ammattilaisille työrauha. Tämän lisäksi kaaosta voidaan ehkäistä suunnittelemalla rakenteita, jotka toisaalta ylläpitävät toiminnan kehittämistä ja toisaalta vapauttavat aikaa henkilöstön ja lasten välisiin kiireettömiin kohtaamisiin.
Artikkelin lähdetiedot alla. Klikkaa myös linkkiä ja lue koko artikkeli!
Havisalmi, J. & Reunamo, J. (2023). Mistä varhaiskasvatuksen kaaoksessa
on kysymys? Journal of early childhood education research, 12(2), 51-70. https://doi.org/10.58955/jecer.v12i2.120383