Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten liikkuminen ja osallisuus

Outi Arvolan, Pia Liljerothin ja Jyrki Reunamon artikkeli Is Physical Activity a Pathway to Culturally and Linguistically Diverse Children’s Participation in Early Childhood Education and Care? on hyväksytty julkaistavaksi Journal of Early Childhood Education Research -journalissa. Liikkuminen todella helpottaa eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallistumista. Liikkumisen myötä lapset ovat useammin yhteisissä ja yhteisesti kehitellyissä aktiviteeteissa muiden lasten kanssa. Liikkuminen saa lapset myös syventymään paremmin opittaviin asioihin. Liikkuminen on selkeä positiivinen tekijä ehkäistäessä syrjäytymistä ja epätasa-arvoa oppimisessa.

Physical activity was related to continuous involvement. The most increasing physical activity was in sustaining intense involvement: a third of all movement happened in high involvement. The observation results indicate that physical activity is related to increased involvement and building social processes among culturally and linguistically diverse children.

Miten Suomen ja Taiwanin lukutilanteissa päiväkodeissa tapahtuu? Mitä eroa ja yhtäläisyyksiä mailla on?

Professori Hui-Hua Chen Taiwanin Dong Hwa -yliopiston varhaiskasvatuksen laitokselta on saanut apurahan työskentelemään tutkijatiimissämme Suomessa heinä-marraskuussa 2023. Taiwanin tiede- ja teknologiaministeriö on myöntänyt professori Chenille apurahan tutkia lasten lukemisen prosesseja ja oppimista. Myös lukemisen oppimiseen liittyviä pedagogisia valintoja tarkastellaan. Suomalaisia ja taiwanilaisia käytäntöjä verrataan Taiwanissa ja Suomessa tehdyn laajan satunnaisotoksen perusteella.

Olemme observoineet lasten erilaisia lukemistilanteita, sekä aikuisen lukiessa lapsille että lasten “lukiessa” kirjoja itse. Meillä on tuhansia satunnaisia havaintoja lasten lukuprosesseista. Kahden kulttuurin vertailu antaa näkökulman oppimisprosessin ymmärtämiseen paitsi henkilökohtaisena oppimistehtävänä myös kulttuurisesti välitettynä yhteisen ymmärryksen tuottamisena.

Lasten syrjäytyminen

Roosa Laaksonen on aloittanut jatko-opiskelijana Helsingin yliopistossa. Hän tekee väitöskirjaa lasten syrjäytymisestä. Roosalla on käytössään Kehittävän Palautteen aineisto, jonka ytimenä on observoitu lasten vetäytyvä orientaatio ja sen yhteydet lasten taitoihin, oppimisympäristöön ja johtamiseen. Roosa pääsee kiinni syrjäytymisen sekä prosessitekijöihin että resurssitekijöihin.

Erilaiset johtamisen tavat varhaiskasvatuksessa

Leena Lahtinen on aloittanut jatko-opiskelijana Helsingin Yliopistossa. Hän tekee väitöskirjaa päiväkodin johtamistyypeistä ja niiden yhteyksistä henkilöstöön, oppimisympäristöön ja lasten kokemaan arkeen varhaiskasvatuksessa. Aineisto käsittää toista tuhatta johtaja-arviota, jotka on kytketty henkilöstön oppimisympäristöarviointeihen, lasten taitojen arviointiin ja observointeihin. Johtamista on monenlaista ja erilaiset johtamistavat ovat yhteydessä erilaiseen varhaiskasvatukseen, tutkimus antaa avaimia valita hyviä avaimia parempaan varhaiskasvatukseen.

Kaaos varhaiskasvatuksessa

Helsingin Sanomat käsittelee varhaiskasvatuksen opettajapulaa 6.5.22. Artikkelissa käytetään Kehittävän Palautteen dataa kuvaamaan varhaiskasvatuksen kaaosta.

“Lasten kokemusten kannalta kiinnostavimmat seuraukset löytyvät Reunamon johtaman Kehittävä palaute -varhaiskasvatuksessa hankkeen aineistosta. Aineistossa on esimerkiksi havainnoitu tarkasti tuhansien lasten toimintaa, tunteita ja sosiaalisia suhteita eri puolilla Suomea. Päiväkotien resurssipulasta on kerätty aineistoa vuodesta 2010 asti.

Ensiksikin Reunamo painottaa, että aikuisten raportoiman resurssipulan ja kaaoksen määrä on pysynyt yli kymmenen vuotta yllättävän paljon samana. Pandemia lisäsi aikuisten stressiä hetkeksi, mutta nyt sen vaikutus ei enää samalla tavalla näy.

Päiväkotien välillä on myös valtavia eroja. Osalla päiväkodeista menee hyvin, mutta toisissa pula ammattilaisten ajasta on jatkuvaa.

 

Resurssipulasta raportoidaan keskimäärin vähän enemmän suurista päiväkodeista. Samoin erilaista tukea tarvitsevien lasten ja vieraskielisten lasten osuus näkyy aikuisten vastauksissa koko aineistossa.

RESURSSIPULASTA kärsivissä ryhmissä lapset sekä ulkoilevat että liikkuvat päivän aikana vähemmän. Päiväuniaika pitenee.

Päivään mahtuu kaikissa päiväkodeissa leikkiä, mutta resurssipulasta kärsivissä päiväkodeissa leikistä pienempi osa on tuettua. Siis sellaista, jossa lapsi ja aikuinen rakentavat leikkiä yhdessä, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin aikuisvetoisesta ohjattua toimintaa.

Lasten toiminnasta suurempi osuus liittyy muuhun kuin toisiin ihmisiin. Parhaimmillaan se voi tarkoittaa keskittynyttä ja mieluista leikkiä yksin, mutta pahimmillaan vasten­tahtoista yksinäisyyttä ja ikävystymistä.

Lapset saavat aikuisilta vähemmän keskittynyttä huomiota, mutta ottavat myös vähemmän kontaktia toisiinsa. Kun sosiaalisia kohtaamisia on, useampi lapsi ottaa niissä vetäytyvän roolin.

”Lasten ihmissuhteet ovat heikompia ja hauraampia, oli kyse sitten kaverisuhteista tai suhteista aikuisin. Positiivisia tunteita näkyy lapsilla vähemmän, varsinkin onnellisuutta.”

Syventyminen toimintaan vähenee. Lasten toiminta on hajanaisempaa, millä on vaikutusta oppimiseen.

REUNAMON mielestä erityiseen tukeen ja vieraskielisten lasten tukeen pitäisi selvästi satsata nykyistä enemmän.”

Luontoelämyksiä riittää tuhlattavaksi

Suomen Ladun lastentoiminnan vankka kulmakivi on metsämörritoiminta. Metsämörri-satuhahmo innostaa lapset lähiluontoon leikkimään, liikkumaan, ihmettelemään ja tutkimaan. Keskeistä toiminnassa on ilo, kiireettömyys ja kokemuksellisuus. Metsämörrin juhlavuoden lehti 2022 on julkaistu. Se on luettavissa osoitteessa https://indd.adobe.com/view/e6451594-f9ac-4210-9001-84673b4c8227 .

Kehittävän palautteen aineisto herättää myös aineksia dialogille:
• Kuinka lasten vertaisryhmätoimintaa voidaan tukea luontoelämyksillä?
Varsinkin päiväkodissa lapset suuntautuvat paljon omien taitojensa ja kontaktiensa mukaan. Tästä seuraa, että osa lapsista ajautuu omiin oloihinsa, eikä hän löydä kavereita. Kaikki lapset eivät osaa leikkiä ja heidän on vaikea saada kontakti muihin ja päästä muiden leikkeihin mukaan. Yksin luonnosta nauttiminen on tietysti hieno asia, mutta observointimme mukaan ulkoilussa riski jäädä yksin ilman mahdollisuutta yhteiseen kokemukseen on tavallista yleisempää. Ulkoilussa ulkopuolelle jääminen ei saa tarkoittaa sosiaalista ulkopuolisuutta. Miten saamme ulkoilusta lasten yhteisen kokemuksen?
• Mitä saavutetaan osallistamalla lapsia mukaan ympäristönsä rakentamiseen?
Ympäristön rakentaminen voi olla yhteisten leikkimaailmojen rakentamista, se voi olla todellista rakentamista esimerkiksi luonnonmateriaalista tai se voi olla yhteisten kokemusten rakentamista ja jakamista. Yhteisten kokemusten rakentaminen ja jakaminen harjaannuttaa lapsen arvostamaan muiden panosta ja samalla hän voi saada kokemuksia siitä, että hän voi olla arvokas jäsen yhdessä muiden kanssa. Miten autamme lasta antamaan oman panoksensa ulkona?
• Lapsen ja luonnon välillä on yhteys, mutta millaista on hyvä vuorovaikutus luontoympäristön kanssa?
Ulos mahtuu paljon ääntä. Ulkona myös hiljaisuus kuulostaa aivan erityiseltä. Ulkona on tilaa liikkua ja juosta. Samalla ulkona on paljon tilaa rauhoittua ja pysähtyä. Ulkona hehkuvat eri vuodenaikojen värit. Silti missään pimeys ei tunnu yhtä syvältä kuin ulkona. Luonnossa jokainen voi löytää itselleen sopivan mielenmaiseman. Hiljaisuutta ei ole helppo kuulla, ellei sitä huomaa kuunnella. Miten muutamme ulkona aistimisen havaitsemiseksi?
• Miten varmistetaan riittävän hyvät luontokokemukset lapsen kasvun ja kehityksen tueksi?
Koska metsä on niin monipuolinen ympäristö, jokainen lapsi voi löytää juuri omaa kehitystasoaan ja omia intressejään vastaavan toiminnan. Jotkut lapset tarvitsevat kuitenkin hiukan herättelyä ja apua löytääkseen oman juttunsa. Tottumattomat lapset voivat tarvita rohkaisua. Luontokokemus ei ole itsestään selvyys, siihen pitää syventyä. Luontokokemus on usein hyvin yksityinen ja samalla se paradoksaalisesti kasvaa jaettaessa. Lapsen ja aikuisen yhteisissä kokemuksissa molemmat oppivat toisiltaan.
• Miten lasten luontoyhteys vaikuttaa tulevaisuuteemme?
Luontosuhde ei synny itsestään, vaan se vaatii oppimista ympäristössä, niin fyysisessä kuin sosiaalisessakin ympäristössä. Kun luontoyhteys kattaa viime kädessä kaiken olemassa olevan, se pakenee yksinkertaisia määritelmiä. Luontosuhde tekee ihmisen nöyräksi ja samalla vahvaksi. Se on hyvä tapa suhtautua tulevaisuuteen. Kun lapset ja aikuiset voivat kokea olevansa mukana vaalimassa ja kehittämässä yhteistä kestävää ympäristöä, on tulevaisuus valoisa.

Voimme muuttaa maailmaa vain jos näemme siihen mahdollisuuden!

Teemu Nikkola tutkii lasten luovuuden yhteyksiä lasten varhaiskasvatuksen arkeen, näkemyksiin ja sosiaalisuuteen. Teemun artikkelin mukaan haastattelemalla mitattu lasten tapa nähdä sosiaaliset tilanteet (avoimuus ja vaikuttaminen) ovat yhteydessä riippumattomalla mittarilla mitattuun (Torrance) luovuuteen ovat yhteydessä toisiinsa. Luovat lapset ovat avoimempia ja vaikuttavampia sosiaalisissa rooleissaan. Taipumus kehitellä tilanteita luovilla tavoilla näkyy mielenkiintoisesti uusilla tavoilla kehittää myös sosiaalisia tilanteita. Sosiaalinen luovuus näkyi erityisesti lasten vertaissuhteissa, aikuisten kanssa yhteys oli vähäisempi. Aikuisten kanssa lapsi siis näkee sosiaalisen luovuuden mahdollisuudet vähäisempänä kuin kavereiden kanssa. Artikkeli on juuri tullut vapaasti luettavaksi osoitteessa https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/03004430.2020.1813122. Tutustu Teemun mielenkiintoiseen artikkeliin. Tulevaisuus on avoin ja voimme vaikuttaa siihen vain, jos näemme ja voimme kuvata todellisia tapoja muuttaa maailmaa! Lapsi tarvitsee mahdollisimman varhain mahdollisuuden harjoitella omaa sosiaalista luovuuttaan, jotta hänen taitonsa osallistua yhteisen maailman rakentamiseen vahvistuu.

Kehittävä Palaute Kansallisen arviointiosaamisen kehittämisverkostossa (KAARO)

KAARO-verkosto on opettajankoulutuksen kehittämishanke, jossa erityisenä painopisteenä on arviointi. Kehittävä Palautetta on käytetty KAAROn materiaalina varhaiskasvatukseen liittyen. YouTubessa on tiiviitä videoita, joissa käydään läpi sekä arvioinnin perusteita, että arvioinnin avulla saatuja tuloksia ja johtopäätöksiä varhaiskasvatuksen kehittämistarpeista. Tutustu videoihin. Niissä on saatu mahtumaan paljon asiaa tiiviiseen muotoon.

Kehittävä Palaute varhaiskasvatuksessa

Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen laadun indikaattorit

Kasvan, liikun ja kehityn

 

Luova sosiaalisuus

Teemu Nikkolan johdolla kirjoitettu artikkeli luovuuden ja sosiaalisuuden yhteyksistä on juuri julkaistu Journal of Early Childhood Research -journalissa. Tämän artikkelin tarkoituksena oli tutkia lasten sosiaalisia suuntautumisia luovina prosesseina varhaiskasvatuksessa. Tutkimme lasten luovien ajattelukykyjen ja sosiaalisten suuntautumisten välisiä yhteyksiä vuorovaikutustilanteissa varhaiskasvatuksessa. Artikkeli on luettavissa JECERin sivuilla.

Tulokset osoittivat, että osallistavalla orientaatiolla oli positiivinen korrelaatio luovien ajattelukykyjen kanssa, joita olivat sujuvuus, omaperäisyys ja mielikuvitus. Lasten sosiaaliset suuntaukset kertovat meille hedelmällisistä edellytyksistä lasten osallistumiselle varhaiskasvatuksen yhteisen kulttuurisisällön rakentamiseen. Osallistavan suuntautumisen tai muuttuvan ja avoimen toimintatavan sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa voidaan ajatella ennakoivan lasten osallistumista tähän prosessiin. Amabilen (1996) mukaan avoimuus on luovuuden edellytys. Kulttuuriin osallistuminen ja sen muutokseen osallistuminen ovat olennaisia ​​osatekijöitä sekä osallistumisessa että luovuudessa (Glăveanu, 2010).

Lasten luovan ajattelukyvyn tai divergentin ajattelun voidaan katsoa osoittavan heidän luovaa potentiaaliaan (Runco & Acar, 2012).  Luovuutta vuorovaikutustilanteissa ei ole itsestäänselvästi tuettu varhaiskasvatuksessa. Opettajat ovat pitäneet sosiaalisesti luovien lasten määrää suhteellisen pienenä (Chesnokova & Subbotsky; 2014). Lisäksi osallistava suuntautuminen on myös osoittautunut harvinaiseksi varhaiskasvatuksen opettajia koskevissa tilanteissa (Nikkola ym., 2020).

Negatiivisia korrelaatioita oli myös mukautuvan suuntautumisen ja luovan ajattelukyvyn sekä vetäytyneen suuntautumisen ja sujuvuuden kanssa. Mukautuva ja vetäytyvä suuntautuminen ovat molemmat muuttumattomia tapoja toimia. Verrattuna osallistavaan suuntautumiseen nämä tyypit ovat opettajille helpompia ja varhaiskasvatuksessa hyväksytympiä opettajia koskevissa tilanteissa (Nikkola ym., 2020). Avoimuutta tilanteeseen voidaan kuitenkin katsoa mahdollistavan osallistumisen yhteisen kulttuurisisällön rakentamiseen varhaiskasvatuksessa. Luovuuden sisällä oppimista voidaan tarkastella sen laajemmilla, multimodaalisilla ja dynaamisilla tavoitteilla, joilla lapsia voitetaan osallistumisen kautta, tukea heitä navigoinnissa ja toimivuuden kokemisessa epävarmassa maailmassa (ks. OECD, 2018; Kangas ym. 2020). Jos lapset käyttävät usein suljettuja suuntauksia, toisin sanoen hallitsevia ja vetäytyneitä suuntauksia, he ovat vaarassa olla varhaiskasvatuskulttuurin yhteisen sisällön luojia. Lisäksi epäselvä suuntautuminen kertoo, että lasten on vaikeuksia liittyä varhaiskasvatuskulttuurin rakenteeseen ja tukea heidän osallistumistaan.

Glăveanun (2010) mukaan kulttuuri voidaan määritellä artefaktien (normien, ideoiden, uskomusten, aineellisten esineiden jne.) kasaan. jotka muuttuvat jatkuvasti henkilökohtaisten ja kollektiivisten luovuuden toimien kautta. Hän toteaa, että luovuus on päämoottori kulttuurin muutoksen ja muutoksen takana. OECD Education 2030 -projektissa todetaan, että koulutuksen keskiössä tulisi olla poikittaisosaamista: uuden arvon luominen, jännitteiden ja pulmien sovittaminen ja vastuun ottaminen (OECD, 2018). Näistä luovuus näkyy ensimmäisessä luovuuden konteksteissa innovaatioina ja uusina ratkaisuina sekä myöhemmissä yhdessä sosiaalisten suhteiden ja ongelmanratkaisutaitojen kontekstin kautta osallistumisen kanssa. Kankaan et al. (2020) mukaan näiden “muuttavien kompetenssien” käsitteleminen ja lasten tukeminen innovatiivisuuteen, vastuullisuuteen ja tietoisuuteen tapahtuu luontevasti osallistumisen ja leikkisyyden kautta.

Ilmaisun ilo

Ilmaisun ilo on ensimmäinen kokoomateos varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen taito- ja taidekasvatukseen. Kirja antaa monipuolisia välineitä taidepainotteisen pedagogiikan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kehittävän Palautteen aineistoa on käytetty kirjan luvussa Ulkoilu lasten oppimisen ja fyysisen aktiivisuuden edistäjänä (Anna-Liisa Kyhälä ja Jyrki Reunamo). Kirja on saatavilla esimerkiksi PS-Kustannuksen sivuilta.