Luontoelämyksiä riittää tuhlattavaksi

Suomen Ladun lastentoiminnan vankka kulmakivi on metsämörritoiminta. Metsämörri-satuhahmo innostaa lapset lähiluontoon leikkimään, liikkumaan, ihmettelemään ja tutkimaan. Keskeistä toiminnassa on ilo, kiireettömyys ja kokemuksellisuus. Metsämörrin juhlavuoden lehti 2022 on julkaistu. Se on luettavissa osoitteessa https://indd.adobe.com/view/e6451594-f9ac-4210-9001-84673b4c8227 .

Kehittävän palautteen aineisto herättää myös aineksia dialogille:
• Kuinka lasten vertaisryhmätoimintaa voidaan tukea luontoelämyksillä?
Varsinkin päiväkodissa lapset suuntautuvat paljon omien taitojensa ja kontaktiensa mukaan. Tästä seuraa, että osa lapsista ajautuu omiin oloihinsa, eikä hän löydä kavereita. Kaikki lapset eivät osaa leikkiä ja heidän on vaikea saada kontakti muihin ja päästä muiden leikkeihin mukaan. Yksin luonnosta nauttiminen on tietysti hieno asia, mutta observointimme mukaan ulkoilussa riski jäädä yksin ilman mahdollisuutta yhteiseen kokemukseen on tavallista yleisempää. Ulkoilussa ulkopuolelle jääminen ei saa tarkoittaa sosiaalista ulkopuolisuutta. Miten saamme ulkoilusta lasten yhteisen kokemuksen?
• Mitä saavutetaan osallistamalla lapsia mukaan ympäristönsä rakentamiseen?
Ympäristön rakentaminen voi olla yhteisten leikkimaailmojen rakentamista, se voi olla todellista rakentamista esimerkiksi luonnonmateriaalista tai se voi olla yhteisten kokemusten rakentamista ja jakamista. Yhteisten kokemusten rakentaminen ja jakaminen harjaannuttaa lapsen arvostamaan muiden panosta ja samalla hän voi saada kokemuksia siitä, että hän voi olla arvokas jäsen yhdessä muiden kanssa. Miten autamme lasta antamaan oman panoksensa ulkona?
• Lapsen ja luonnon välillä on yhteys, mutta millaista on hyvä vuorovaikutus luontoympäristön kanssa?
Ulos mahtuu paljon ääntä. Ulkona myös hiljaisuus kuulostaa aivan erityiseltä. Ulkona on tilaa liikkua ja juosta. Samalla ulkona on paljon tilaa rauhoittua ja pysähtyä. Ulkona hehkuvat eri vuodenaikojen värit. Silti missään pimeys ei tunnu yhtä syvältä kuin ulkona. Luonnossa jokainen voi löytää itselleen sopivan mielenmaiseman. Hiljaisuutta ei ole helppo kuulla, ellei sitä huomaa kuunnella. Miten muutamme ulkona aistimisen havaitsemiseksi?
• Miten varmistetaan riittävän hyvät luontokokemukset lapsen kasvun ja kehityksen tueksi?
Koska metsä on niin monipuolinen ympäristö, jokainen lapsi voi löytää juuri omaa kehitystasoaan ja omia intressejään vastaavan toiminnan. Jotkut lapset tarvitsevat kuitenkin hiukan herättelyä ja apua löytääkseen oman juttunsa. Tottumattomat lapset voivat tarvita rohkaisua. Luontokokemus ei ole itsestään selvyys, siihen pitää syventyä. Luontokokemus on usein hyvin yksityinen ja samalla se paradoksaalisesti kasvaa jaettaessa. Lapsen ja aikuisen yhteisissä kokemuksissa molemmat oppivat toisiltaan.
• Miten lasten luontoyhteys vaikuttaa tulevaisuuteemme?
Luontosuhde ei synny itsestään, vaan se vaatii oppimista ympäristössä, niin fyysisessä kuin sosiaalisessakin ympäristössä. Kun luontoyhteys kattaa viime kädessä kaiken olemassa olevan, se pakenee yksinkertaisia määritelmiä. Luontosuhde tekee ihmisen nöyräksi ja samalla vahvaksi. Se on hyvä tapa suhtautua tulevaisuuteen. Kun lapset ja aikuiset voivat kokea olevansa mukana vaalimassa ja kehittämässä yhteistä kestävää ympäristöä, on tulevaisuus valoisa.

Voimme muuttaa maailmaa vain jos näemme siihen mahdollisuuden!

Teemu Nikkola tutkii lasten luovuuden yhteyksiä lasten varhaiskasvatuksen arkeen, näkemyksiin ja sosiaalisuuteen. Teemun artikkelin mukaan haastattelemalla mitattu lasten tapa nähdä sosiaaliset tilanteet (avoimuus ja vaikuttaminen) ovat yhteydessä riippumattomalla mittarilla mitattuun (Torrance) luovuuteen ovat yhteydessä toisiinsa. Luovat lapset ovat avoimempia ja vaikuttavampia sosiaalisissa rooleissaan. Taipumus kehitellä tilanteita luovilla tavoilla näkyy mielenkiintoisesti uusilla tavoilla kehittää myös sosiaalisia tilanteita. Sosiaalinen luovuus näkyi erityisesti lasten vertaissuhteissa, aikuisten kanssa yhteys oli vähäisempi. Aikuisten kanssa lapsi siis näkee sosiaalisen luovuuden mahdollisuudet vähäisempänä kuin kavereiden kanssa. Artikkeli on juuri tullut vapaasti luettavaksi osoitteessa https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/03004430.2020.1813122. Tutustu Teemun mielenkiintoiseen artikkeliin. Tulevaisuus on avoin ja voimme vaikuttaa siihen vain, jos näemme ja voimme kuvata todellisia tapoja muuttaa maailmaa! Lapsi tarvitsee mahdollisimman varhain mahdollisuuden harjoitella omaa sosiaalista luovuuttaan, jotta hänen taitonsa osallistua yhteisen maailman rakentamiseen vahvistuu.

Kehittävä Palaute Kansallisen arviointiosaamisen kehittämisverkostossa (KAARO)

KAARO-verkosto on opettajankoulutuksen kehittämishanke, jossa erityisenä painopisteenä on arviointi. Kehittävä Palautetta on käytetty KAAROn materiaalina varhaiskasvatukseen liittyen. YouTubessa on tiiviitä videoita, joissa käydään läpi sekä arvioinnin perusteita, että arvioinnin avulla saatuja tuloksia ja johtopäätöksiä varhaiskasvatuksen kehittämistarpeista. Tutustu videoihin. Niissä on saatu mahtumaan paljon asiaa tiiviiseen muotoon.

Kehittävä Palaute varhaiskasvatuksessa

Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen laadun indikaattorit

Kasvan, liikun ja kehityn

 

Luova sosiaalisuus

Teemu Nikkolan johdolla kirjoitettu artikkeli luovuuden ja sosiaalisuuden yhteyksistä on juuri julkaistu Journal of Early Childhood Research -journalissa. Tämän artikkelin tarkoituksena oli tutkia lasten sosiaalisia suuntautumisia luovina prosesseina varhaiskasvatuksessa. Tutkimme lasten luovien ajattelukykyjen ja sosiaalisten suuntautumisten välisiä yhteyksiä vuorovaikutustilanteissa varhaiskasvatuksessa. Artikkeli on luettavissa JECERin sivuilla.

Tulokset osoittivat, että osallistavalla orientaatiolla oli positiivinen korrelaatio luovien ajattelukykyjen kanssa, joita olivat sujuvuus, omaperäisyys ja mielikuvitus. Lasten sosiaaliset suuntaukset kertovat meille hedelmällisistä edellytyksistä lasten osallistumiselle varhaiskasvatuksen yhteisen kulttuurisisällön rakentamiseen. Osallistavan suuntautumisen tai muuttuvan ja avoimen toimintatavan sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa voidaan ajatella ennakoivan lasten osallistumista tähän prosessiin. Amabilen (1996) mukaan avoimuus on luovuuden edellytys. Kulttuuriin osallistuminen ja sen muutokseen osallistuminen ovat olennaisia ​​osatekijöitä sekä osallistumisessa että luovuudessa (Glăveanu, 2010).

Lasten luovan ajattelukyvyn tai divergentin ajattelun voidaan katsoa osoittavan heidän luovaa potentiaaliaan (Runco & Acar, 2012).  Luovuutta vuorovaikutustilanteissa ei ole itsestäänselvästi tuettu varhaiskasvatuksessa. Opettajat ovat pitäneet sosiaalisesti luovien lasten määrää suhteellisen pienenä (Chesnokova & Subbotsky; 2014). Lisäksi osallistava suuntautuminen on myös osoittautunut harvinaiseksi varhaiskasvatuksen opettajia koskevissa tilanteissa (Nikkola ym., 2020).

Negatiivisia korrelaatioita oli myös mukautuvan suuntautumisen ja luovan ajattelukyvyn sekä vetäytyneen suuntautumisen ja sujuvuuden kanssa. Mukautuva ja vetäytyvä suuntautuminen ovat molemmat muuttumattomia tapoja toimia. Verrattuna osallistavaan suuntautumiseen nämä tyypit ovat opettajille helpompia ja varhaiskasvatuksessa hyväksytympiä opettajia koskevissa tilanteissa (Nikkola ym., 2020). Avoimuutta tilanteeseen voidaan kuitenkin katsoa mahdollistavan osallistumisen yhteisen kulttuurisisällön rakentamiseen varhaiskasvatuksessa. Luovuuden sisällä oppimista voidaan tarkastella sen laajemmilla, multimodaalisilla ja dynaamisilla tavoitteilla, joilla lapsia voitetaan osallistumisen kautta, tukea heitä navigoinnissa ja toimivuuden kokemisessa epävarmassa maailmassa (ks. OECD, 2018; Kangas ym. 2020). Jos lapset käyttävät usein suljettuja suuntauksia, toisin sanoen hallitsevia ja vetäytyneitä suuntauksia, he ovat vaarassa olla varhaiskasvatuskulttuurin yhteisen sisällön luojia. Lisäksi epäselvä suuntautuminen kertoo, että lasten on vaikeuksia liittyä varhaiskasvatuskulttuurin rakenteeseen ja tukea heidän osallistumistaan.

Glăveanun (2010) mukaan kulttuuri voidaan määritellä artefaktien (normien, ideoiden, uskomusten, aineellisten esineiden jne.) kasaan. jotka muuttuvat jatkuvasti henkilökohtaisten ja kollektiivisten luovuuden toimien kautta. Hän toteaa, että luovuus on päämoottori kulttuurin muutoksen ja muutoksen takana. OECD Education 2030 -projektissa todetaan, että koulutuksen keskiössä tulisi olla poikittaisosaamista: uuden arvon luominen, jännitteiden ja pulmien sovittaminen ja vastuun ottaminen (OECD, 2018). Näistä luovuus näkyy ensimmäisessä luovuuden konteksteissa innovaatioina ja uusina ratkaisuina sekä myöhemmissä yhdessä sosiaalisten suhteiden ja ongelmanratkaisutaitojen kontekstin kautta osallistumisen kanssa. Kankaan et al. (2020) mukaan näiden “muuttavien kompetenssien” käsitteleminen ja lasten tukeminen innovatiivisuuteen, vastuullisuuteen ja tietoisuuteen tapahtuu luontevasti osallistumisen ja leikkisyyden kautta.

Ilmaisun ilo

Ilmaisun ilo on ensimmäinen kokoomateos varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen taito- ja taidekasvatukseen. Kirja antaa monipuolisia välineitä taidepainotteisen pedagogiikan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kehittävän Palautteen aineistoa on käytetty kirjan luvussa Ulkoilu lasten oppimisen ja fyysisen aktiivisuuden edistäjänä (Anna-Liisa Kyhälä ja Jyrki Reunamo). Kirja on saatavilla esimerkiksi PS-Kustannuksen sivuilta.

International open access webinar about ECEC research and practices (panel with Finnish researchers)

Suomen Varhaiskasvatus ry (https://eceaf.org/).on julkaissut paneelikeskustelun, jonka aiheena on varhaiskasvatuksen tutkimus ja käytäntö. Videolla Suomalaiset varhaiskasvatuksen tutkijat keskustelevat teemoista:

  1. Varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen kehittäminen
  2. Varhaiskasvatuksen pedagoginen kehittäminen
  3. Kriittistä tulevaisuun arviointiin

Panelistit ovat professori Heidi Harju-Luukkainen, professori (emerita) Eeva Hujala, dosentti, vastuullinen tutkija Jyrki Reunamo, Yliopistonlehtori Jonna Kangas,yliopistonlehtori Merja Koivula, post-doc-tutkija Jenni Salminen ja post-doc-tutkija Samuli Ranta. Tämän kansainvälisen webinaarin on järjestänyt JECER (https://jecer.org/).

 

Pedagoginen johtajuus ja lasten toimintaan sitoutuneisuus

Vivianne Ruohola esitteli Kasvatustieteen päivillä Kehittävän Palautteen tuloksia (muut esitystä valmistelevat tutkijat olivat Elina Fonsén, Helsingin yliopisto; Leena Lahtinen, Reunamo Education Research; Petra  Salomaa, Reunamo Education Research; Jyrki Reunamo, Helsingin yliopisto ja Reunamo Education Research. Johtamisella osoittautui olevan suoria yhteyksiä Karvin Laadun indikaattoreihin. Kyseessä on ensimmäinen laajamittainen tutkimus, jossa voidaan tarkastella Karvin laadun indikaattoreiden käytännön toteutumista johtamisessa kahdella riippumattomalla mittarilla toteutettuna. Klikkaa Power Point esityksen linkkiä. Esitys_kasv.tiet.päiv._261121.

 

Miten lasten fyysistä aktiivisuutta ja liikkumista kannattaa mitata?

Piilo on tutkimus- ja kehittämishanke pienten lasten liikunnan ilon, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seurannan kehittämiseksi. Vuosina 2019–2021 toteutetun hankkeen aikana monitieteisessä asiantuntijatyössä valittiin ja kehitettiin väestötasoiseen tiedonkeruuseen soveltuvia
mittausmenetelmiä 4–6-vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden, motoristen taitojen sekä liikkumiseen liittyvien tekijöiden selvittämiseksi Suomessa. Kehittävä Palaute on ollut hankkeessa mukana alusta alkaen.
Eri mittareita on tärkeä verrata keskenään, jotta voidaan selvittää, millä tavoin lasten liikkumisesta saadaan mahdollisimman todenmukaista tietoa. Suora havainnointi on pätevä ja luotettava sekä suosittu lasten fyysisen aktiivisuuden
mittausmenetelmä. Ei ole kuitenkaan yhtä yhteisesti hyväksyttyä “oikeaa” mittaria fyysisen aktiivisuuden määrittämiseen, kuten yllä olevasta kuviosta nähdään. Kehittävän Palautteen mittarin etuna on kuitenkin, että fyysinen aktiivisuus kytketään kontekstiinsa, oppimiseen, emootioihin, sosiaalisuuteen ja aikuisen toimintaan, jolloin fyysisen aktiivisuuden merkitystä voi tarkastella laajasti osana ihmisen hyvinvoinnin kehittymistä. Liikkuminen onkin tärkeä, ei vain fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta, vaan harjaantumisena ohjaamaan omaa sekä muiden kasvua ja kehitystä. Mielenkiintoinen ja tärkeä raportti on osoitteessa https://www.likes.fi/wp-content/uploads/2021/09/Piilo_tulosraportti-1.pdf

Tiedejulkaiseminen varhaiskasvatusta kehittämässä

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, JECER -tiedelehti sekä useiden yliopistojen yhteistyössä järjestämä varhaiskasvatuksen seminaari. Jyrki Reunamo esitteli seminaarissa tutkimusperustaista varhaiskasvatuksen kehittämistä Kehittävän Palautteen näkökulmasta. Esityksen tallenne on nähtävissä osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=cmVv-qc10ks. Esitys on 25 minuuttia pitkä, eikä siinä ehditä juuri alkua pidemmälle. Toivottavasti tulee kuitenkin selväksi, miten tutkimus ja käytäntö tarvitsevat toisiaan ja ruokkivat toisiaan.

Suuret kiitokset JECER-lehden toimituskunnalle ja arvokasta työtä tehneille/tekeville varhaiskasvatuksen kehittäjille, tässä tapauksessa erityisesti Heidi Harju-Luukkaiselle ja Jonna Kankaalle.

Sosiaaliset orientaatiot Taiwanissa

Professori Hui-Chun Lee (Tzu-Chin University) ja Li-Chen Wang  Chung Gung University) ovat kirjoittaneet artikkelin lasten sosiaalisista orientaatioistaTaiwanissa Kehittävän Palauteen datan pohjalta. Aineistossa oli 366 taiwanilaista 3–6-vuotiasta päiväkotilasta. Lapset haastateltiin sosiaalisen orientaation selvittämiseksi. Tulokset osoittivat, että mukautuva orientaatio on yleisin opettajatilanteissa. Toiseksi yleisin vastaus oli osallistuva orientaatio. Osallistuva orientaatio lisääntyi iän myötä, kun taas erillinen ja mukautuva orientaatio vähenivät.iän myötä. Yleisin vastaus vertaistilanteissa oli osallistuva orientaatio, ja tämä suuntaus lisääntyi
tasaisesti iän myötä; lapset ilmaisivat yhä todennäköisemmin itsensä kehittävänsä asioita yhdessä toisten lasten kanssa. Pienillä lapsilla oli varttuneempia lapsia enemmän omaehtoista orientaatiota, jossa ei otettu huomioon toisen näkökulmaa, vaan keskityttiin oman agendan toteuttamiseen. Taulukko näyttää sosiaaliset orientaatiot vertaiskontakteissa (同儕情境) ja opettajien kanssa (師長情境). Linkki artikkeliin DOI: 10.6192/CGUST.2016.6.24.1.