Sosiaaliset orientaatiot Taiwanissa

Professori Hui-Chun Lee (Tzu-Chin University) ja Li-Chen Wang  Chung Gung University) ovat kirjoittaneet artikkelin lasten sosiaalisista orientaatioistaTaiwanissa Kehittävän Palauteen datan pohjalta. Aineistossa oli 366 taiwanilaista 3–6-vuotiasta päiväkotilasta. Lapset haastateltiin sosiaalisen orientaation selvittämiseksi. Tulokset osoittivat, että mukautuva orientaatio on yleisin opettajatilanteissa. Toiseksi yleisin vastaus oli osallistuva orientaatio. Osallistuva orientaatio lisääntyi iän myötä, kun taas erillinen ja mukautuva orientaatio vähenivät.iän myötä. Yleisin vastaus vertaistilanteissa oli osallistuva orientaatio, ja tämä suuntaus lisääntyi
tasaisesti iän myötä; lapset ilmaisivat yhä todennäköisemmin itsensä kehittävänsä asioita yhdessä toisten lasten kanssa. Pienillä lapsilla oli varttuneempia lapsia enemmän omaehtoista orientaatiota, jossa ei otettu huomioon toisen näkökulmaa, vaan keskityttiin oman agendan toteuttamiseen. Taulukko näyttää sosiaaliset orientaatiot vertaiskontakteissa (同儕情境) ja opettajien kanssa (師長情境). Linkki artikkeliin DOI: 10.6192/CGUST.2016.6.24.1.

Musiikki on erityisen tärkeää 1-3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa

Kehittävän Palautteen aineisto paljastaa, että erityisesti pienten lasten osalta musiikilla ja laulamisella on selkeitä ja tärkeitä yhteyksiä lasten hyvinvointiin. Lapset joiden ryhmissä painotettiin musiikkia/laulamista ilmaisivat enemmän positiivisia emootioita ja sitoutuivat toimintaan paremmin. Lisäksi nämä lapset olivat useammin sosiaalisesti mukautuvia ja heillä oli enemmän osallistuvaa vuorovaikutusta aikuisten kanssa. Musiikki oli siis yhteydessä vahvaan, kestävään ja luovaan vuorovaikutukseen. Samaa positiivista vaikutusta ei havaittu isommilla lapsilla. 1-3-vuotialla musiikki liittyy monin tavoin laadukkaaseen pedagogiikkaan, kun isommilla lapsilla samaa ei havaittu. Tämä viittaa siihen, että pienten puolella musiikki on paremmin integroitunut hyvinvoinnin pedagogiseen käyttöön, kun taas isommilla lapsilla musiikin yhteydet pedagogiikkaan jäivät näkymättä. Tulokset korostavat sekä musiikin tärkeyttä pienten hyvinvoinnissa, että musiikin vähäiseen pedagogiseen integrointiin isommilla lapsilla. Artikkelin tiedot alla:

Ruokonen, I., Tervaniemi, M. & Reunamo, J. (2021). The significance of music in early childhood education and care of toddlers in Finland: An extensive observational study. Music Education Research. DOI 10.1080/14613808.2021.1965564.

Kasvan, liikun ja kehityn: varhaiskasvatuksen aktiviteetin eri-ikäisillä lapsilla

Kansallisen arviointiosaamisen verkoston blogissa on Kehittävän Palautteen aineistosta koottu kirjoitus, jossa kuvataan eri-ikäisten lasten varhaiskasvatusta. Tuloksista ilmenee, millaista varhaiskasvatuksta eri ikäryhmille tarjotaan, millaisen varhaiskasvatuksen lapset tuottavat ja myös millaista varhaiskasvatuksta eri-ikäiset lapset tarvitsevat. Tsekkaa kirjoitus osoitteessa https://www.kaaro.fi/post/kasvan-liikun-ja-kehityn-varhaiskasvatuksen-aktiviteetin-eri-ik%C3%A4isill%C3%A4-lapsilla.

Luovuus ja musiikki varhaiskasvatuksessa

Kasvatustieteen päivillä 2020 oli kaksi esitystä, joissa käytettiin Kehittävän Palautteen aineistoa. Ensimmäisessä esiteltiin Teemu Nikkolan väitöskirjatutkimukseen liittyviä tuloksia, joissa luovuus on mielenkiintoisesti yhteydessä lasten observoituihin sosiaalisiin orientaatioihin. Observoinnissa avoimuuden ja muutoksen pohjalle rakentuvassa jaottelussa löytyi yhteys lasten luovuustestin (Torrance) kanssa. Tämä viittaa siihen, että luovuus ja sosiaaliset suhteet liittyvät toisiinsa ja niitä yhdistää tapa katsoa asioita ja tilanteita avoimesti ja niiden muutospotentiaalia huomioiden. Teemu valmistelee tuloksista artikkelia, joka tuo uusia näkökulmia luovuuden ilmenemisessä arjen varhaiskasvatuksessa.

Toisessa esityksessä Inkeri Ruokosen johdolla esiteltiin tiimin arvioiman musiikin painottumisen yhteyttä 1-3-vuotiaiden lasten observointeihin. Osoittautui, että musiikki on arvokas myönteinen tekijä niin lasten emootioissa, toiminnassa, oppimisessa kuin oppimisympäristössäkin. Aiheeseen liittyvä artikkeli on paraikaa vertaisarvioitavana, joten toivottavasti saamme pian perusteellisen artikkelin löydetyistä tuloksista.

Teemun ja Jyrkin abstraktiin voit tutustua täällä. Inkerin, Mari Tervaniemen ja Jyrkin abstrakti on luettavissa täällä.

Mihin lapsen toimintoihin fyysinen aktiivisuus liittyy?

Anna-Liisa Kyhälä ottaa tarkasteluun eri-ikäisten lasten liikkumisen eri toiminnoissa, mitä ei ole Kehittävän Palautteen artikkeleissa vielä lainkaan käsitelty. Esimerkiksi pienimmillä lapsilla esineleikit ovat fyysisen aktiivisuuden kannalta tärkeämmät kuin isommilla lapsilla sekä leikin määrän että liikkumisen näkökulmasta. Pienillä lapsilla erilaiset fyysiset leikit, joissa itse toiminta ja siihen liittyvät kokemukset ovat olennaisia,  Kasvattajalle tämä luo erinomaisen mahdollisuuden tukea lapsen liikkumistaitoja, sillä lapsi syventyy itse liikkumiseen, jolloin aikuinen voi saada suoraan otteen lapsen motorisista mielikuvista yhdessä lapsen kanssa näitä taitoja harjoiteltaessa. Mielikuvien ollessa motorisia aikuisen on vain pidettävä huolta siitä, että hänen omatkin mielikuvansa kytkeytyvät näihin senso-motorisiin sisältöihin lapsen kehitystä tuettaessa, muuten lapsi ei pysty aikuisen tukea hyödyntämään. Pienen lapsen liikkuminen ja hänen käsitteensä sulautuvat yhteen.

Kyhälä A-L., Reunamo, J., Valtonen, J., & Ruismäki H. 2020. Ajankäyttö ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus lasten toiminnoissa varhaiskasvatuksessa. Liikunta & Tiede 57 (4), xx-xx.

Lapset varhaiskasvatuksen laadun arvioijina, osa 2

Kehittävän Palautteen aineistoon perustuva artikkeli Children’s negative experiences as a part of quality evaluation in early childhood education and care on hyväksytty julkaistavaksi Early Child Development and Care -journalissa. Lasten arvioimaa varhaiskasvatusta on toteutettu Kehittävässä Palautteessa vuodesta 2011. Artikkeli tarkastelee lasten näkemysten käyttöä varhaiskasvatuksen laadun arvioinnissa. Tutkimuksen aineistona on 5 439 vanhempien omille lapsilleen tekemää haastattelua. Vertaissuhteet ovat lapsille tärkeät ja lasten negatiivisissa kokemuksissa nousee usein esiin vuorovaikutus toisten lasten kanssa. Lasten näkemykset antavat tärkeää ensikäden kokemustietoa. Lasten arviointien käsittely aikuisten kesken nostaa lapsen näkökulman automaattisesti keskeiseksi. Arviointien käsittely yhdessä lasten kanssa antaa tilaisuuden harjaantua vuorovaikutustilanteiden positiiviseen muokkaamiseen. Lisäksi lasten arvioinnit auttavat aikuisia kehittämään omaa toimintaansa. Kolmantena, ei suinkaan vähäisimpänä etuna on, että lapset harjaantuvat vaikuttamaan itse oman muiden kanssa yhteisen elämän kehittämiseen. Lasten kokemus kuulumisesta lapsi- ja aikuisyhteisöön on keskeinen lasten hyvin voinnin tekijä.
Neljä-vuotiailla lapsilla on eniten negatiivisia vertaiskokemuksia. Päivittäiset askareet koetaan sitä negatiivisemmin, mitä vanhempi lapsi on, samoin aikuisen ohjaamisen negatiivisuuden kokemus lisääntyy. Pienillä lapsilla kuvaukset painottuivat enemmän konkreettiseen fyysiseen ja henkiseen epämukavuuteen. Taulukossa nähdään lasten negatiivisten kokemusten painotusten muuttuminen lasten iän kasvaessa. Artikkeli on luettavissa osoitteessa https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/03004430.2020.1801667.

Miten liikkumista mitataan luotettavasti?

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES johtaa pienten lasten liikunnan iloin, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seurannan PIILO-hanketta. Erityisenä tarkoituksena on parantaa kansallisen tason seurantatietoa ja sen käyttämistä varhaiskasvatuksen liikkumisen edistämiseen. Hankkeessa verrataan keskenään erilaisia fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen arvioinnin mittausmenetelmiä. Hanke käynnistyi keväällä 2019. Kehittävä Palaute on mukana hankkeessa.

`Liikkumisen mittaaminen ei ole yksinkertainen asia. Päiväkotimittauksissa 2019 verrattiin fyysisen aktiivisuuden mittareita päiväkodissa. Tavoitteena on ollut vertailla kiihtyvyysanturimittareiden ja havainnoinnin tuloksia. Mittareiden vertaileminen tapahtui tavallisten päiväkotipäivien aikana. Pilotti on toteutettu Jyväskylän lähikunnissa syksyllä 2019. Lapsen fyysistä aktiivisuutta mitattiin kolmeen eri kohtaan kehoa asetettavilla kiihtyvyysantureilla sekä sykemittarilla. Kiihtyvyysanturimittausten lisäksi lapsen fyysistä aktiivisuutta ja hänen toimintaympäristöään päiväkodissa havainnoitiin kolmella eri menetelmällä, joista yksi oli Kehittävä Palaute. Havainnoijat ovat olleet menetelmiin koulutettuja mittaajia.

Vuonna 2020 hankkeen toisessa vaiheessa mittauksia toteutetaan varhaiskasvatusyksiköissä. Hankkeen lopuksi 2020 valmistuu raportti, joka kuvaa johtopäätöksenä suunnitelman pienten lasten liikkumisen väestötason seurannan toteutuksesta perusteluineen. Lisätietoa hankkeesta osoitteessa https://www.likes.fi/tutkimus/piilo-tutkimus-ja-kehittamishanke.

Kehittävän palautteen kannalta hanke on erinomainen tapa saada lisätietoa havainnoinnin luotettavuudesta ja kriteerivalidiudesta (havainnoinnin yhteydet muihin mittareihin).

Pelko ja ahdistus varhaiskasvatuksessa

Pelko ja ahdistus ovat lajeille tyypillisiä sopeutumisreaktioita. Olemme observoineet näitä tunteita osana muita emootioita jo vuodesta 2015. Satunnaisotantaan perustuvan observoinnin ansiosta voimme antaa luotettavan kuvan ahdistuksen ja pelon havaituista määristä ja yhteyksistä lasten taipumuksiin, oppimisympäristöön ja johtamiseen. Ahdistusta ja pelko ilmeni keskimäärin 43 sekuntia päivässä lasta kohden. Eniten pelkoja esiintyy aamulla. Toimintana pelot ovat yliedustettuna ulkoilussa, lapsi on tällöin yleensä vailla fokusta toiminnalleen, toiminta on usein keskeytyvää ja huomio hajautuu monenlaisiin kohteisiin. Pelkotilanteissa lapsi on usein vetäytyvä tai omaan näkökulmaansa sidottu. 1-3-vuotiailla on eniten pelkoja, vaikka heidänkin pelon emootioiden osuus on vain 0,26%. Tytöillä on jonkin verran enemmän pelkoja kuin pojilla. Pelon emootiot varhaiskasvatuksessa eivät ole kuitenkaan leimallisesti avuttomien lasten kokemuksia, vaan sensitiivisten ja taitavien lasten kokemuksia. Pelko varhaiskasvatuksessa ei näyttäydykään pelkästään negatiivisena, vaan se ilmaisee rohkeutta kokea tunteita ja kykyä tarttua pelosta huolimatta tärkeinä koettuihin asioihin. Vain riittävän turvalliseksi olonsa kokevaa lasta uhkaava tilanne ei estä toimimasta ja kohtaamasta pelkojaan. (Kuviossa näkyy yhteys pelon ja ahdistusten kokemusten yhteys lapsen arvioituihin sosiaalisiin taitoihin lapsiryhmässä. Observointi ja arviointi ovat täysin toisistaan riippumattomia, joten yhteys kertoo jostakin todellisesta ilmiöstä.)

1-3-vuotiaiden ulkoilu

Kehittävän Palautteen tuloksia esiteltiin Hangzhoussa CECECin varhaiskasvatuskonferenssissa 3.12.2019. Tuloksista kävi muun muassa ilmi, että ulkoilu asettaa monella tavoin haasteita pienemmille lapsille ja heidän kasvattajilleen. Erityisen haastavia ovat kylmät talvikuukaudet, jolloin paksu vaatetus ja sää vaikeuttavat ulkoilusta nauttimista. Toisaalta ulkona vertaiskontaktien merkitys korostuu. Kuviosta nähdään, miten ulkoilussa sekä pienten lasten positiiviset että negatiiviset kokemukset korostuvat. Ulkoilussa voisikin kehitellä erilaisia lasiverantoja, lämmittimiä, majoja, lämmitettyjä hiekkalaatikoita ja välitiloja ulkoilun joustavaan hyödyntämiseen pitkin päivää.

Tutkimustietoa taaperoiden leikistä

Mannerheimin lastensuojeluliiton Leikkipäivä-ohjelma (https://leikkipaiva.fi/) kokoaa sivuilleen tutkimustietoa leikistä niin tutkimustulosten, asiantuntija-artikkeleiden kuin seminaaritallenteiden muodossa. Sivuilla on julkaistu aineistostamme koottu artikkeli, jossa keskitytään nimenomaan 1-3-vuotiaisiin lapsiin. Artikkelin painopisteenä on erilaisten leikin lajien erottaminen ja yhdistäminen, molemmista on hyötyä! Tutustu tiivistelmään osoitteessa https://leikkipaiva.fi/1%e2%88%923-vuotiaiden-lasten-leikit-varhaiskasvatuksessa/ ja varsinaiseen artikkeliin osoitteessa https://leikkipaiva.fi/wp-content/uploads/1%E2%88%923-vuotiaiden-lasten-esineleikit-roolileikit-ja-s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6leikit-1.pdf.