Johtaminen varhaiskasvatuksessa

Elina Fonsenin, Jyrki Reunamon, Leena Lahtisen ja Mari Sillmanin artikkeli “Pedagogical leadership and children’s well-being in Finnish early education” on julkaistu journaalissa Educational Management Administration & Leadership. Artikkelissa käytetään Kehittävän Palautteen aineistoa. Tulokset osoittavat yhteyden johtajan pedagogisen johtajuuden ja lasten havaittujen toimintojen välillä, mukaan lukien oppiminen, positiiviset tunteet, fyysinen aktiivisuus ja osallistuminen. Lisäksi yhteys osoitetaan henkilöstön arvioiman pedagogisen johtajuuden tarpeen ja johtajan arvioiman johtajuuden välillä, mikä korostaa johtajan tarvetta keskittyä pedagogiseen johtamiseen ja henkilöstön osallistumiseen. Tulokset tarjoavat perspektiivin, jonka avulla johtaja voi keskittyä varhaiskasvatuksen päätehtävään, lasten hyvinvointiin.

Yllä olevassa taulukossa on tiivistetty hyvään pedagogiseen johtamiseen liittyvät teemat. Taulukon voisi päiväkodin johtaja kiinnittää seinälleen ja tsekata siitä oman johtamisensa tärkeimmät asiat kerran viikossa!

Lapset varhaiskasvatuksen laadun arvioijina, osa 2

Kehittävän Palautteen aineistoon perustuva artikkeli Children’s negative experiences as a part of quality evaluation in early childhood education and care on hyväksytty julkaistavaksi Early Child Development and Care -journalissa. Lasten arvioimaa varhaiskasvatusta on toteutettu Kehittävässä Palautteessa vuodesta 2011. Artikkeli tarkastelee lasten näkemysten käyttöä varhaiskasvatuksen laadun arvioinnissa. Tutkimuksen aineistona on 5 439 vanhempien omille lapsilleen tekemää haastattelua. Vertaissuhteet ovat lapsille tärkeät ja lasten negatiivisissa kokemuksissa nousee usein esiin vuorovaikutus toisten lasten kanssa. Lasten näkemykset antavat tärkeää ensikäden kokemustietoa. Lasten arviointien käsittely aikuisten kesken nostaa lapsen näkökulman automaattisesti keskeiseksi. Arviointien käsittely yhdessä lasten kanssa antaa tilaisuuden harjaantua vuorovaikutustilanteiden positiiviseen muokkaamiseen. Lisäksi lasten arvioinnit auttavat aikuisia kehittämään omaa toimintaansa. Kolmantena, ei suinkaan vähäisimpänä etuna on, että lapset harjaantuvat vaikuttamaan itse oman muiden kanssa yhteisen elämän kehittämiseen. Lasten kokemus kuulumisesta lapsi- ja aikuisyhteisöön on keskeinen lasten hyvin voinnin tekijä.
Neljä-vuotiailla lapsilla on eniten negatiivisia vertaiskokemuksia. Päivittäiset askareet koetaan sitä negatiivisemmin, mitä vanhempi lapsi on, samoin aikuisen ohjaamisen negatiivisuuden kokemus lisääntyy. Pienillä lapsilla kuvaukset painottuivat enemmän konkreettiseen fyysiseen ja henkiseen epämukavuuteen. Taulukossa nähdään lasten negatiivisten kokemusten painotusten muuttuminen lasten iän kasvaessa. Artikkeli on luettavissa osoitteessa https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/03004430.2020.1801667.

Vuoropäiväkotien toiminta

Jenny Hietanen on tehnyt pro gradun vuoropäiväkotien toiminnasta: Pedagogiikan näyttäytyminen varhaiskasvatuksen vuoropäiväkodeissa. Mitä vuorohoidossa tapahtuu ilta-aikana? Tutkimus on arvokas avaus. Vuoropäivähoitoa on tutkittu hyvin vähän. Siihen osallistuu kuitenkin noin seitsemän prosenttia lapsista. Vuoropäiväkodissa korostuu pyrkimys kodinomaisuuteen ja toisaalta lapsen tarve tavoitteelliseen pedagogiseen toimintaan. Iltaisin vuoropäivähoitoon osallistuva voi jäädä kokonaan paitsi pedagogisesta sisällöstä. Jo vuorohoito terminä pitää sisällään vain hoidon. Kodinomaisuutta ei määritellä virallisissa asiakirjoissa. Tutkimus on havainnollinen esitellessään toiminnan eroja päivän aikana. Sen jälkeen fokusoidaan erityisesti tavoitteelliseen toimintaa ympärivuorokautisessa päiväkodissa. Erityisesti tuetun leikin lisääminen osoittautuu tärkeäksi tekijäksi lasten prosessien syventäjänä. Tutustu Jennyn puhuttulevaan graduun: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/316453. Kyseessä on uraa uurtava avaus, vuoropäiväkodeista ei ole tätä ennen tehty lainkaan määrällistä tutkimusta. Alla olevassa taulukossa kuvataan lasten kestävän sitoutumisen määrä eri päiväkodin toiminnoissa illalla klo 16:00 – 20:00.

Kulttuuritietoinen kasvatus

Kehittävän Palautteen aineistosta tehty artikkeli kultturitietoisesta kasvatuksesta on juuri julkaistu Ammattikasvatuksen aikakauskirjassa. Tutkimuksen tulosten perusteella eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuutta tukevissa varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä näyttäytyvät keskeisinä tekijöinä kasvattajien luomat, lasten osallisuutta mahdollistavat käytännöt, kuten perheiden huomiointi, vapaan leikin ohjaus, lukemistilanteet ja varhaiskasvatuksen pedagoginen johtaminen. Ammatillisen osaamisen kehittymisessä keskeistä on kasvattajien kieli- ja kulttuuritietoisen työn reflektoiva tarkastelu.

Arvola, O., Reunamo, J. & Kyttälä, M. (2020). Kohti kieli- ja kulttuuritietoista kasvatusta. Kasvattajat lasten osallisuuden mahdollistajina varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 01/2020.

Yhteiset säännöt ja sääntöjen tuottaminen varhaiskasvatuksessa?

Ei-kantasuomalaisilla ja ei-suomenkielisillä lapsilla on haasteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Arvolan, Pankakosken, Reunamon & Kyttälän (2020) juuri julkaistun artikkelin mukaan maahanmuuttajataustaisilla lapsilla observoitiin vähemmän osallistuvia sosiaalisia suhteita kuin kantaväestön lapsilla. Monikulttuuriset lapset leikkivät vähemmän roolileikkejä ja enemmän sääntöleikkejä kuin muut lapset. Näyttää siltä, että sääntöleikit ovat hyvä tapa osallistaa monikulttuurisia lapsia yhteiseen tekemiseen, sillä ne sisältävät yhteisen rakenteen. Toisaalta roolileikkiä tulisi aktiivisesti vahvistaa, sillä nyt monikulttuuriset lapset harjaantuvat vähemmän tuottamaan yhteistä kulttuuria muiden lasten kanssa. Näin monikulttuuriset lapset harjanntuvat vähemmän tuottamaan uusia sosiaalisia rakenteita muiden lasten kanssa. Kuviossa näkyvät sosiaalisen orientaation erot kantaväestön ja monikulttuuristen lasten välillä.

Outi Arvola, Kaisa Pankakoski, Jyrki Reunamo & Minna Kyttälä (2020): Culturally and linguistically diverse children’s participation and social roles in the Finnish Early Childhood Education – is play the common key?, Early Child Development and Care,
https://doi.org/10.1080/03004430.2020.1716744

Miten liikkumista mitataan luotettavasti?

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES johtaa pienten lasten liikunnan iloin, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seurannan PIILO-hanketta. Erityisenä tarkoituksena on parantaa kansallisen tason seurantatietoa ja sen käyttämistä varhaiskasvatuksen liikkumisen edistämiseen. Hankkeessa verrataan keskenään erilaisia fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen arvioinnin mittausmenetelmiä. Hanke käynnistyi keväällä 2019. Kehittävä Palaute on mukana hankkeessa.

`Liikkumisen mittaaminen ei ole yksinkertainen asia. Päiväkotimittauksissa 2019 verrattiin fyysisen aktiivisuuden mittareita päiväkodissa. Tavoitteena on ollut vertailla kiihtyvyysanturimittareiden ja havainnoinnin tuloksia. Mittareiden vertaileminen tapahtui tavallisten päiväkotipäivien aikana. Pilotti on toteutettu Jyväskylän lähikunnissa syksyllä 2019. Lapsen fyysistä aktiivisuutta mitattiin kolmeen eri kohtaan kehoa asetettavilla kiihtyvyysantureilla sekä sykemittarilla. Kiihtyvyysanturimittausten lisäksi lapsen fyysistä aktiivisuutta ja hänen toimintaympäristöään päiväkodissa havainnoitiin kolmella eri menetelmällä, joista yksi oli Kehittävä Palaute. Havainnoijat ovat olleet menetelmiin koulutettuja mittaajia.

Vuonna 2020 hankkeen toisessa vaiheessa mittauksia toteutetaan varhaiskasvatusyksiköissä. Hankkeen lopuksi 2020 valmistuu raportti, joka kuvaa johtopäätöksenä suunnitelman pienten lasten liikkumisen väestötason seurannan toteutuksesta perusteluineen. Lisätietoa hankkeesta osoitteessa https://www.likes.fi/tutkimus/piilo-tutkimus-ja-kehittamishanke.

Kehittävän palautteen kannalta hanke on erinomainen tapa saada lisätietoa havainnoinnin luotettavuudesta ja kriteerivalidiudesta (havainnoinnin yhteydet muihin mittareihin).

Pelko ja ahdistus varhaiskasvatuksessa

Pelko ja ahdistus ovat lajeille tyypillisiä sopeutumisreaktioita. Olemme observoineet näitä tunteita osana muita emootioita jo vuodesta 2015. Satunnaisotantaan perustuvan observoinnin ansiosta voimme antaa luotettavan kuvan ahdistuksen ja pelon havaituista määristä ja yhteyksistä lasten taipumuksiin, oppimisympäristöön ja johtamiseen. Ahdistusta ja pelko ilmeni keskimäärin 43 sekuntia päivässä lasta kohden. Eniten pelkoja esiintyy aamulla. Toimintana pelot ovat yliedustettuna ulkoilussa, lapsi on tällöin yleensä vailla fokusta toiminnalleen, toiminta on usein keskeytyvää ja huomio hajautuu monenlaisiin kohteisiin. Pelkotilanteissa lapsi on usein vetäytyvä tai omaan näkökulmaansa sidottu. 1-3-vuotiailla on eniten pelkoja, vaikka heidänkin pelon emootioiden osuus on vain 0,26%. Tytöillä on jonkin verran enemmän pelkoja kuin pojilla. Pelon emootiot varhaiskasvatuksessa eivät ole kuitenkaan leimallisesti avuttomien lasten kokemuksia, vaan sensitiivisten ja taitavien lasten kokemuksia. Pelko varhaiskasvatuksessa ei näyttäydykään pelkästään negatiivisena, vaan se ilmaisee rohkeutta kokea tunteita ja kykyä tarttua pelosta huolimatta tärkeinä koettuihin asioihin. Vain riittävän turvalliseksi olonsa kokevaa lasta uhkaava tilanne ei estä toimimasta ja kohtaamasta pelkojaan. (Kuviossa näkyy yhteys pelon ja ahdistusten kokemusten yhteys lapsen arvioituihin sosiaalisiin taitoihin lapsiryhmässä. Observointi ja arviointi ovat täysin toisistaan riippumattomia, joten yhteys kertoo jostakin todellisesta ilmiöstä.)

1-3-vuotiaiden ulkoilu

Kehittävän Palautteen tuloksia esiteltiin Hangzhoussa CECECin varhaiskasvatuskonferenssissa 3.12.2019. Tuloksista kävi muun muassa ilmi, että ulkoilu asettaa monella tavoin haasteita pienemmille lapsille ja heidän kasvattajilleen. Erityisen haastavia ovat kylmät talvikuukaudet, jolloin paksu vaatetus ja sää vaikeuttavat ulkoilusta nauttimista. Toisaalta ulkona vertaiskontaktien merkitys korostuu. Kuviosta nähdään, miten ulkoilussa sekä pienten lasten positiiviset että negatiiviset kokemukset korostuvat. Ulkoilussa voisikin kehitellä erilaisia lasiverantoja, lämmittimiä, majoja, lämmitettyjä hiekkalaatikoita ja välitiloja ulkoilun joustavaan hyödyntämiseen pitkin päivää.

Tutkimustietoa taaperoiden leikistä

Mannerheimin lastensuojeluliiton Leikkipäivä-ohjelma (https://leikkipaiva.fi/) kokoaa sivuilleen tutkimustietoa leikistä niin tutkimustulosten, asiantuntija-artikkeleiden kuin seminaaritallenteiden muodossa. Sivuilla on julkaistu aineistostamme koottu artikkeli, jossa keskitytään nimenomaan 1-3-vuotiaisiin lapsiin. Artikkelin painopisteenä on erilaisten leikin lajien erottaminen ja yhdistäminen, molemmista on hyötyä! Tutustu tiivistelmään osoitteessa https://leikkipaiva.fi/1%e2%88%923-vuotiaiden-lasten-leikit-varhaiskasvatuksessa/ ja varsinaiseen artikkeliin osoitteessa https://leikkipaiva.fi/wp-content/uploads/1%E2%88%923-vuotiaiden-lasten-esineleikit-roolileikit-ja-s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6leikit-1.pdf.

Itsearvioinnin luotettavuus

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on laatinut varhaiskasvatuksen laadun indikaattorit varhaiskasvatukselle. Näiden indikaattorien perusteella Karvi laati itsearviointiin perustuvan kyselyn varhaiskasvatuksen henkilöstölle, jonka tulokset on juuri raportoitu. Karvi esittää tulosten perusteella myös kehittämisehdotuksia. Mutta miten luotettavaa on laadun arviointi itsearvioidulla kyselyllä? Karvi ei mitenkään arvioi oman kyselynsä luotettavuutta. Mari Sillman tuo tähän päivänpolttavaan kysymykseen näkökulman. Sillman on laatinut Karvin indikaattoreista kriteerit, joiden toteutumista kunkin ryhmän kaksi opettajaa arvioi tietämättä toinen toistensa arvioinneista. Sillman vertaa ryhmän kahden opettajan arviointien samankaltaisuutta. Näin saadaan käsitys arviointien luotettavuudesta. Jos ryhmän opettajapari arvioi oppimisympäristöä samalla tavalla, mittarin voi katsoa mittaavan yhdenmukaisesti ryhmän toimintaa. Indikaattoreiden arviointi yhdellä kyselylomakkeella on tämän tutkielman tulosten perusteella haastavaa, lähes mahdotonta. Indikaattoreita tulisikin arvioida monimenetelmällisesti. Onkin huolestuttavaa, että Suomen arvioinnista vastaava Karvi ei tee lainkaan luotettavuusarviota, ei tee kunnollista esitestausta kyselylleen, ei selvitä kysymysten keskinäisiä riippuvuuksia eikä vertaa tuloksia muihin mittareihin tulosten pätevyyden (validiuden) selvittämiseksi. Karvi ei toteuta itse peräänkuuluttamiaan arvioinnin periaatteita. Metsämuurosen (2011) mukaan arvioinnin tulisi perustua osioiden kriittiseen tarkasteluun (validointi ja editointi asiantuntijamenettelynä), mutta osioiden kriittistä tarkastelua ei ole. Arvioinnissa tulisi olla pilottitutkimus, jotta tutkimuksen puutteet voitaisiin korjata, näin ei ole tehty. Osioiden hyvyys ja parametrien tarkistaminen pitäisi tehdä, mutta muuttujien suhteiden tarkastelu puuttuu kokonaan. Karvin pitäisi kuitenkin olla malli pätevästä laadun arvioinnista. Mari Sillmanin erinomainen gradu on luettavissa täällä. Sillmanin arvioimien kriteerien luotettavuuden perusteella on Kehittävän Palautteen oppimisympäristön arviointi muokattu vastaamaan Karvin kriteereitä. Tämän arvioinnin luotetttavuutta ja pätevyyttä voi arvioida esim. vertaamalla arviointeja riippumattomilla mittareilla tehtyihin observointiin ja johtamisarviointeihin.