Johtaminen varhaiskasvatuksessa

Elina Fonsenin, Jyrki Reunamon, Leena Lahtisen ja Mari Sillmanin artikkeli “Pedagogical leadership and children’s well-being in Finnish early education” on julkaistu journaalissa Educational Management Administration & Leadership. Artikkelissa käytetään Kehittävän Palautteen aineistoa. Tulokset osoittavat yhteyden johtajan pedagogisen johtajuuden ja lasten havaittujen toimintojen välillä, mukaan lukien oppiminen, positiiviset tunteet, fyysinen aktiivisuus ja osallistuminen. Lisäksi yhteys osoitetaan henkilöstön arvioiman pedagogisen johtajuuden tarpeen ja johtajan arvioiman johtajuuden välillä, mikä korostaa johtajan tarvetta keskittyä pedagogiseen johtamiseen ja henkilöstön osallistumiseen. Tulokset tarjoavat perspektiivin, jonka avulla johtaja voi keskittyä varhaiskasvatuksen päätehtävään, lasten hyvinvointiin.

Yllä olevassa taulukossa on tiivistetty hyvään pedagogiseen johtamiseen liittyvät teemat. Taulukon voisi päiväkodin johtaja kiinnittää seinälleen ja tsekata siitä oman johtamisensa tärkeimmät asiat kerran viikossa!

Lapset varhaiskasvatuksen laadun arvioijina, osa 2

Kehittävän Palautteen aineistoon perustuva artikkeli Children’s negative experiences as a part of quality evaluation in early childhood education and care on hyväksytty julkaistavaksi Early Child Development and Care -journalissa. Lasten arvioimaa varhaiskasvatusta on toteutettu Kehittävässä Palautteessa vuodesta 2011. Artikkeli tarkastelee lasten näkemysten käyttöä varhaiskasvatuksen laadun arvioinnissa. Tutkimuksen aineistona on 5 439 vanhempien omille lapsilleen tekemää haastattelua. Vertaissuhteet ovat lapsille tärkeät ja lasten negatiivisissa kokemuksissa nousee usein esiin vuorovaikutus toisten lasten kanssa. Lasten näkemykset antavat tärkeää ensikäden kokemustietoa. Lasten arviointien käsittely aikuisten kesken nostaa lapsen näkökulman automaattisesti keskeiseksi. Arviointien käsittely yhdessä lasten kanssa antaa tilaisuuden harjaantua vuorovaikutustilanteiden positiiviseen muokkaamiseen. Lisäksi lasten arvioinnit auttavat aikuisia kehittämään omaa toimintaansa. Kolmantena, ei suinkaan vähäisimpänä etuna on, että lapset harjaantuvat vaikuttamaan itse oman muiden kanssa yhteisen elämän kehittämiseen. Lasten kokemus kuulumisesta lapsi- ja aikuisyhteisöön on keskeinen lasten hyvin voinnin tekijä.
Neljä-vuotiailla lapsilla on eniten negatiivisia vertaiskokemuksia. Päivittäiset askareet koetaan sitä negatiivisemmin, mitä vanhempi lapsi on, samoin aikuisen ohjaamisen negatiivisuuden kokemus lisääntyy. Pienillä lapsilla kuvaukset painottuivat enemmän konkreettiseen fyysiseen ja henkiseen epämukavuuteen. Taulukossa nähdään lasten negatiivisten kokemusten painotusten muuttuminen lasten iän kasvaessa. Artikkeli on luettavissa osoitteessa https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/03004430.2020.1801667.

Vuoropäiväkotien toiminta

Jenny Hietanen on tehnyt pro gradun vuoropäiväkotien toiminnasta: Pedagogiikan näyttäytyminen varhaiskasvatuksen vuoropäiväkodeissa. Mitä vuorohoidossa tapahtuu ilta-aikana? Tutkimus on arvokas avaus. Vuoropäivähoitoa on tutkittu hyvin vähän. Siihen osallistuu kuitenkin noin seitsemän prosenttia lapsista. Vuoropäiväkodissa korostuu pyrkimys kodinomaisuuteen ja toisaalta lapsen tarve tavoitteelliseen pedagogiseen toimintaan. Iltaisin vuoropäivähoitoon osallistuva voi jäädä kokonaan paitsi pedagogisesta sisällöstä. Jo vuorohoito terminä pitää sisällään vain hoidon. Kodinomaisuutta ei määritellä virallisissa asiakirjoissa. Tutkimus on havainnollinen esitellessään toiminnan eroja päivän aikana. Sen jälkeen fokusoidaan erityisesti tavoitteelliseen toimintaa ympärivuorokautisessa päiväkodissa. Erityisesti tuetun leikin lisääminen osoittautuu tärkeäksi tekijäksi lasten prosessien syventäjänä. Tutustu Jennyn puhuttulevaan graduun: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/316453. Kyseessä on uraa uurtava avaus, vuoropäiväkodeista ei ole tätä ennen tehty lainkaan määrällistä tutkimusta. Alla olevassa taulukossa kuvataan lasten kestävän sitoutumisen määrä eri päiväkodin toiminnoissa illalla klo 16:00 – 20:00.

HS: Aikuisten koronapelko ei vielä näy päiväkodeissa

Helsingin Sanomat uutisoi Kehittävän Palautteen ajankohtaisista tuloksista. Observointeja eli tarkasti määriteltyjä havainnointeja liittyen lasten tunteisiin on tehty päiväkodeissa Etelä-Suomessa tämän vuoden aikana yhteensä 24 505 kertaa.

Viimeiset ovat viikolta 12 eli viikolta, jolloin koulut siirtyivät etäopetukseen ja päiväkodeista suurin osa lapsista jäi kotiin viikon puolivälissä. Viikolla 12 observointeja tehtiin tosin jo tavanomaista vähemmän ja nyt ne ovat tartuntojen välttämiseksi hiipuneet kokonaan.

Positiivisten tunteiden osuus on joka viikko tänä vuonna ollut päiväkodeissa suurempi kuin neutraalien. Lasten tyytyväisyyttä ja iloa mittaavat havainnot ovat itse asiassa nousseet jopa uuteen huippuun viime viikolla.

Selkeästi negatiiviset tunteet ovat edelleen päiväkodeissa erittäin harvinaisia. Yleisimmin esiintyvien eli ärtymyksen ja turhautumisen määrä laski viikkoon 11 ja alkoi sitten taas uudelleen nousta. Suru ja masennus samoin kun pelko ja ahdistus eivät ole lisääntyneet tämän vuoden mittaan. Lue hesarin juttu asiasta

Miten liikkumista mitataan luotettavasti?

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES johtaa pienten lasten liikunnan iloin, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seurannan PIILO-hanketta. Erityisenä tarkoituksena on parantaa kansallisen tason seurantatietoa ja sen käyttämistä varhaiskasvatuksen liikkumisen edistämiseen. Hankkeessa verrataan keskenään erilaisia fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen arvioinnin mittausmenetelmiä. Hanke käynnistyi keväällä 2019. Kehittävä Palaute on mukana hankkeessa.

`Liikkumisen mittaaminen ei ole yksinkertainen asia. Päiväkotimittauksissa 2019 verrattiin fyysisen aktiivisuuden mittareita päiväkodissa. Tavoitteena on ollut vertailla kiihtyvyysanturimittareiden ja havainnoinnin tuloksia. Mittareiden vertaileminen tapahtui tavallisten päiväkotipäivien aikana. Pilotti on toteutettu Jyväskylän lähikunnissa syksyllä 2019. Lapsen fyysistä aktiivisuutta mitattiin kolmeen eri kohtaan kehoa asetettavilla kiihtyvyysantureilla sekä sykemittarilla. Kiihtyvyysanturimittausten lisäksi lapsen fyysistä aktiivisuutta ja hänen toimintaympäristöään päiväkodissa havainnoitiin kolmella eri menetelmällä, joista yksi oli Kehittävä Palaute. Havainnoijat ovat olleet menetelmiin koulutettuja mittaajia.

Vuonna 2020 hankkeen toisessa vaiheessa mittauksia toteutetaan varhaiskasvatusyksiköissä. Hankkeen lopuksi 2020 valmistuu raportti, joka kuvaa johtopäätöksenä suunnitelman pienten lasten liikkumisen väestötason seurannan toteutuksesta perusteluineen. Lisätietoa hankkeesta osoitteessa https://www.likes.fi/tutkimus/piilo-tutkimus-ja-kehittamishanke.

Kehittävän palautteen kannalta hanke on erinomainen tapa saada lisätietoa havainnoinnin luotettavuudesta ja kriteerivalidiudesta (havainnoinnin yhteydet muihin mittareihin).

Itsearvioinnin luotettavuus

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on laatinut varhaiskasvatuksen laadun indikaattorit varhaiskasvatukselle. Näiden indikaattorien perusteella Karvi laati itsearviointiin perustuvan kyselyn varhaiskasvatuksen henkilöstölle, jonka tulokset on juuri raportoitu. Karvi esittää tulosten perusteella myös kehittämisehdotuksia. Mutta miten luotettavaa on laadun arviointi itsearvioidulla kyselyllä? Karvi ei mitenkään arvioi oman kyselynsä luotettavuutta. Mari Sillman tuo tähän päivänpolttavaan kysymykseen näkökulman. Sillman on laatinut Karvin indikaattoreista kriteerit, joiden toteutumista kunkin ryhmän kaksi opettajaa arvioi tietämättä toinen toistensa arvioinneista. Sillman vertaa ryhmän kahden opettajan arviointien samankaltaisuutta. Näin saadaan käsitys arviointien luotettavuudesta. Jos ryhmän opettajapari arvioi oppimisympäristöä samalla tavalla, mittarin voi katsoa mittaavan yhdenmukaisesti ryhmän toimintaa. Indikaattoreiden arviointi yhdellä kyselylomakkeella on tämän tutkielman tulosten perusteella haastavaa, lähes mahdotonta. Indikaattoreita tulisikin arvioida monimenetelmällisesti. Onkin huolestuttavaa, että Suomen arvioinnista vastaava Karvi ei tee lainkaan luotettavuusarviota, ei tee kunnollista esitestausta kyselylleen, ei selvitä kysymysten keskinäisiä riippuvuuksia eikä vertaa tuloksia muihin mittareihin tulosten pätevyyden (validiuden) selvittämiseksi. Karvi ei toteuta itse peräänkuuluttamiaan arvioinnin periaatteita. Metsämuurosen (2011) mukaan arvioinnin tulisi perustua osioiden kriittiseen tarkasteluun (validointi ja editointi asiantuntijamenettelynä), mutta osioiden kriittistä tarkastelua ei ole. Arvioinnissa tulisi olla pilottitutkimus, jotta tutkimuksen puutteet voitaisiin korjata, näin ei ole tehty. Osioiden hyvyys ja parametrien tarkistaminen pitäisi tehdä, mutta muuttujien suhteiden tarkastelu puuttuu kokonaan. Karvin pitäisi kuitenkin olla malli pätevästä laadun arvioinnista. Mari Sillmanin erinomainen gradu on luettavissa täällä. Sillmanin arvioimien kriteerien luotettavuuden perusteella on Kehittävän Palautteen oppimisympäristön arviointi muokattu vastaamaan Karvin kriteereitä. Tämän arvioinnin luotetttavuutta ja pätevyyttä voi arvioida esim. vertaamalla arviointeja riippumattomilla mittareilla tehtyihin observointiin ja johtamisarviointeihin.

Lapset varhaiskasvatuksen laadun arvioijina

Varhaiskasvatuksen arvioinnin merkitys tiedostetaan tänä päivänä entistä selkeämmin. Lasten osallisuuden korostuessa emme voi unohtaa lasten panosta myöskään laadun arvioinnissa, jota on toteutettu projektissamme vuodesta 2010. Aineistostamme laadittu artikkeli “Lapset varhaiskasvatuksen arvioijina – Lasten mukavina pitämät asiat päiväkodissa ja perhepäivähoidossa” on juuri hyväksytty julkaistavaksi Varhaiskasvatuksen Tiedelehdessä. Tulosten perusteella lasten tekemä arviointi on lupaava menetelmä täydentämään monimenetelmäistä varhaiskasvatuksen laadun arviointia.

Päiväkodeissa ei kohdella kaikkia lapsia tasa-arvoisesti

Helsingin Sanomien pääuutinen 2.8. on varhaiskasvatuksen sisältöön liittyvä. Siinä käsitellään Kehittävän Palautteen tasa-arvoon liittyviä tuloksia. Varhaiskasvatuksen sisältökin voi nykyään olla päämedian pääuutinen, eikä vain sen organisointi. Tämä on tärkeää, sillä epätasa-arvoon johtavat prosessit ovat usein tiedostamattomia. Vain ymmärtämällä syrjäytymisen prosesseja voimme tietoisesti näitä prosesseja muuttaa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on fiksua ja osaavaa. Varhaiskasvatus on kivijalka tasa-arvon edistämiseksi. Tasa-arvoinen suhtautuminen on kuitenkin erittäin monitahoinen asia.  Lue Helsingin Sanomien artikkeli, jossa esitellään Kehittävän Palautteen aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia,

 

Kansallinen koulutuksen arviointi ja tutkimus


Karvi järjesti tiedontuottajien tapaamisen kesäkuun 17 päivänä Hanasaaressa. Tapaamisen  tavoitteena oli edistää koulutuksen arvioinnin ja tutkimuksen keskinäistä tiedonvaihtoa ja hyödyntämistä kansallisella tasolla. Tarkoitus oli vahvistaa kansallista yhteistyötä, ehkäistä päällekkäisiä tiedonkeruita sekä lisätä koulutuksen arvioinnin ja tutkimuksen moninäkökulmaisuutta, avoimuutta ja vaikuttavuutta. Jyrki Reunamo esitteli Kehittävää palautetta jatkuvan kehittämisen näkökulmasta. Tutustu esitykseen osoitteessa https://karvi.fi/app/uploads/2019/06/Jyrki-Reunamo.pdf.

CLASS-observointi & opettajan ja lapsen vuorovaikutus

Amerikkalainen CLASS-observointi on kehitetty lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen observointiin. Yasmin Fong kävi Helsingissä kouluttamassa neljä observoijaa CLASS-observointiin. Kuvassa vasemmalta oikealle ovat Roosa-Maria Laaksonen, Mari Sillman, Yasmin Fong Education University of Hong Kongista, Jenny Hietanen and Jouni Veijalainen. CLASS-observointi mahdollistaa Kehittävän Palautteen observoinnin kriteerivalidiuden arvioinnin. Käytämme Suomessa ja Hong Kongissa sekä CLASS- että Kehittävän palautteen observointia vertaillaksemme Suomen ja Hong Kongin varhaiskasvatusta. Odotamme tutkimuksen tuovan runsaasti uutta tietoa erilaisista pedagogisista ratkaisuista, lasten ja aikuisten välisestä vuorovaikutuksesta sekä myös lasten kehittymisestä.