Kaaos varhaiskasvatuksessa

Helsingin Sanomat käsittelee varhaiskasvatuksen opettajapulaa 6.5.22. Artikkelissa käytetään Kehittävän Palautteen dataa kuvaamaan varhaiskasvatuksen kaaosta.

“Lasten kokemusten kannalta kiinnostavimmat seuraukset löytyvät Reunamon johtaman Kehittävä palaute -varhaiskasvatuksessa hankkeen aineistosta. Aineistossa on esimerkiksi havainnoitu tarkasti tuhansien lasten toimintaa, tunteita ja sosiaalisia suhteita eri puolilla Suomea. Päiväkotien resurssipulasta on kerätty aineistoa vuodesta 2010 asti.

Ensiksikin Reunamo painottaa, että aikuisten raportoiman resurssipulan ja kaaoksen määrä on pysynyt yli kymmenen vuotta yllättävän paljon samana. Pandemia lisäsi aikuisten stressiä hetkeksi, mutta nyt sen vaikutus ei enää samalla tavalla näy.

Päiväkotien välillä on myös valtavia eroja. Osalla päiväkodeista menee hyvin, mutta toisissa pula ammattilaisten ajasta on jatkuvaa.

 

Resurssipulasta raportoidaan keskimäärin vähän enemmän suurista päiväkodeista. Samoin erilaista tukea tarvitsevien lasten ja vieraskielisten lasten osuus näkyy aikuisten vastauksissa koko aineistossa.

RESURSSIPULASTA kärsivissä ryhmissä lapset sekä ulkoilevat että liikkuvat päivän aikana vähemmän. Päiväuniaika pitenee.

Päivään mahtuu kaikissa päiväkodeissa leikkiä, mutta resurssipulasta kärsivissä päiväkodeissa leikistä pienempi osa on tuettua. Siis sellaista, jossa lapsi ja aikuinen rakentavat leikkiä yhdessä, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin aikuisvetoisesta ohjattua toimintaa.

Lasten toiminnasta suurempi osuus liittyy muuhun kuin toisiin ihmisiin. Parhaimmillaan se voi tarkoittaa keskittynyttä ja mieluista leikkiä yksin, mutta pahimmillaan vasten­tahtoista yksinäisyyttä ja ikävystymistä.

Lapset saavat aikuisilta vähemmän keskittynyttä huomiota, mutta ottavat myös vähemmän kontaktia toisiinsa. Kun sosiaalisia kohtaamisia on, useampi lapsi ottaa niissä vetäytyvän roolin.

”Lasten ihmissuhteet ovat heikompia ja hauraampia, oli kyse sitten kaverisuhteista tai suhteista aikuisin. Positiivisia tunteita näkyy lapsilla vähemmän, varsinkin onnellisuutta.”

Syventyminen toimintaan vähenee. Lasten toiminta on hajanaisempaa, millä on vaikutusta oppimiseen.

REUNAMON mielestä erityiseen tukeen ja vieraskielisten lasten tukeen pitäisi selvästi satsata nykyistä enemmän.”

Voimme muuttaa maailmaa vain jos näemme siihen mahdollisuuden!

Teemu Nikkola tutkii lasten luovuuden yhteyksiä lasten varhaiskasvatuksen arkeen, näkemyksiin ja sosiaalisuuteen. Teemun artikkelin mukaan haastattelemalla mitattu lasten tapa nähdä sosiaaliset tilanteet (avoimuus ja vaikuttaminen) ovat yhteydessä riippumattomalla mittarilla mitattuun (Torrance) luovuuteen ovat yhteydessä toisiinsa. Luovat lapset ovat avoimempia ja vaikuttavampia sosiaalisissa rooleissaan. Taipumus kehitellä tilanteita luovilla tavoilla näkyy mielenkiintoisesti uusilla tavoilla kehittää myös sosiaalisia tilanteita. Sosiaalinen luovuus näkyi erityisesti lasten vertaissuhteissa, aikuisten kanssa yhteys oli vähäisempi. Aikuisten kanssa lapsi siis näkee sosiaalisen luovuuden mahdollisuudet vähäisempänä kuin kavereiden kanssa. Artikkeli on juuri tullut vapaasti luettavaksi osoitteessa https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/03004430.2020.1813122. Tutustu Teemun mielenkiintoiseen artikkeliin. Tulevaisuus on avoin ja voimme vaikuttaa siihen vain, jos näemme ja voimme kuvata todellisia tapoja muuttaa maailmaa! Lapsi tarvitsee mahdollisimman varhain mahdollisuuden harjoitella omaa sosiaalista luovuuttaan, jotta hänen taitonsa osallistua yhteisen maailman rakentamiseen vahvistuu.

Kehittävä Palaute Kansallisen arviointiosaamisen kehittämisverkostossa (KAARO)

KAARO-verkosto on opettajankoulutuksen kehittämishanke, jossa erityisenä painopisteenä on arviointi. Kehittävä Palautetta on käytetty KAAROn materiaalina varhaiskasvatukseen liittyen. YouTubessa on tiiviitä videoita, joissa käydään läpi sekä arvioinnin perusteita, että arvioinnin avulla saatuja tuloksia ja johtopäätöksiä varhaiskasvatuksen kehittämistarpeista. Tutustu videoihin. Niissä on saatu mahtumaan paljon asiaa tiiviiseen muotoon.

Kehittävä Palaute varhaiskasvatuksessa

Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen laadun indikaattorit

Kasvan, liikun ja kehityn

 

Kehittävä Palaute ja tarinankerronta

Kehittävä Palaute on mukana laajassa CREDU- hankkeessa. Yhtenä osana hanketta on ollut tarinankerronnan vaikutukset varhaiskasvatuksessa. Tutkimuspäiväkodeissa hyödynnettiin professori Mirjam Kallandin kehittämää jaetun tarinankerronnan metodia SAGA. Siinä yhdessä lapsen kanssa keskustellen häntä johdatellaan miettimään tunteita ja vuorovaikutusta. Toisena tutkimuksen opetusmetodina hyödynnettiin Pikkuli-nimisen animaatiohahmon ympärille rakennettua toimintaa. Pikkuli-lintu kommunikoi ilmeillä, eleillä ja äännellen – mutta ilman puhetta tai kertojaa.  Lue lisää.

Kasvan, liikun ja kehityn: varhaiskasvatuksen aktiviteetin eri-ikäisillä lapsilla

Kansallisen arviointiosaamisen verkoston blogissa on Kehittävän Palautteen aineistosta koottu kirjoitus, jossa kuvataan eri-ikäisten lasten varhaiskasvatusta. Tuloksista ilmenee, millaista varhaiskasvatuksta eri ikäryhmille tarjotaan, millaisen varhaiskasvatuksen lapset tuottavat ja myös millaista varhaiskasvatuksta eri-ikäiset lapset tarvitsevat. Tsekkaa kirjoitus osoitteessa https://www.kaaro.fi/post/kasvan-liikun-ja-kehityn-varhaiskasvatuksen-aktiviteetin-eri-ik%C3%A4isill%C3%A4-lapsilla.

Osallistuminen, sitoutuminen ja vertaiskontaktit erityistä tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatuksessa

Kehittävän Palautteen aineistosta tehty artikkeli Participation, involvement and peer relationships in children with special educational needs in early childhood education on julkaistu European Journal of Special Needs Education –lehdessä. Artikkelissa tutkitaan lasten päivittäistä toimintaa, osallistumista, huomion kohteena olemista ja sosiaalisia suhteita pelin aikana ja muuta sosiaalista toimintaa eri ryhmissä, jotka muodostuvat lasten erityistarpeiden mukaan. Yleisin syy, miksi lapsilla oli erityisen tuen tarve varhaiskasvatuksessa, olivat itsesääntelyyn liittyvät vaikeudet. Tehokas itsesääntely on välttämätöntä yksilön toiminnalle ja varhaislapsuus on tärkeä ajankohta itsesääntelyn kehittymiselle. Varhaiskasvatuksessa työskentelevät ammattilaiset ovat vastuussa lasten tukemisesta tilanteissa, joissa tarvitaan itsesääntelytaitoja. Tuloksemme olivat yhdenmukaisia ​​tutkimusten kanssa, jotka osoittavat, että lapsilla, joilla on vaikeuksia itsesäätelyssä, on suurempi riski jäädä yhteisen leikin ulkopuolelle. Tämä tulos on huolestuttava, koska yhteinen leikki tukee itsesäätely-taitojen kehittymistä, kun taas yksinpelillä ei ole tätä vaikutusta. Tämä tarkoittaa, että juuri lapset, joiden on harjoiteltava itsesäätely-taitojaan, puuttuvat mahdollisuudet tehdä niin. Lapset suosivat prososiaalisia vertaiskontakteja ja laiminlyövät epäsosiaaliset ikäisensä, mikä tekee ystävyyssuhteiden luomisesta entistä vaikeammaksi, jos lapsella on jo vaikeuksia muodostaa vertaissuhteita eikä hänellä ole taitoja toimia tilanteissa, joissa vaaditaan sosiaalisia taitoja. Ulkopuolelle jääminen aiheuttaa negatiivisia tunteita ikäisensä suhteen ja negatiiviset tunteet voivat aiheuttaa epäsosiaalista käyttäytymistä tai päinvastoin. Tämä voi aiheuttaa noidankehän, jota on vaikea rikkoa. Siksi varhainen puuttuminen on välttämätöntä. Tutustu artikkeliin, linkki artikkeliin:  https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/08856257.2021.1920214

Kuutti, T., Sajaniemi, N., Björn, P., Heiskanen, N. & Reunamo, J. (2021). Participation, involvement and peer relationships in children with special educational needs in early childhood education. European Journal of Special Needs Education. https://doi.org/10.1080/08856257.2021.1920214.

Väitös eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatuksesta

Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan johtokunta on myöntänyt Outi Arvolalle väittelyluvan puolustaakseen väitöskirjaansa ”Varhaiskasvatus eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuuden ja oppimisen mahdollistajana”  julkisessa väitöstilaisuudessa. Onnea!

Väitöskirjan aineisto on Kehittävän Palauteen aineistoa. Siinä tulee esiin ainutlaatuisella tavalla, miten laajat rakenteelliset tekijät näkyvät selkeästi varhaiskasvatuksen lähivuorovaikutuksessa syrjäytymisen ja osallisuuden mekanismeina. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuuden tulevaisuus rakennetaan juuri nyt varhaiskasvatuksessa.

Tiivistä tietoa lasten itsesäätelystä

Pienten lasten hyväitsesäätely on oleellinen mentaalinen työkalu ja voimavara, joka ilmentyy monissa lastentaidoissa, heidän käsityksissään omista hallintakeinoistaan sekä positiivisina havaituissatunneilmaisuissa varhaiskasvatuksen arjessa. Jouni Veijalaisen Kehittävän Palautteen aineistosta tekemän väitöskirjan lektio on julkaistu Kasvatus & Aika -lehdessä, lue osoitteessa https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/98386. Esitys on erittäin tiivis ja kokoaa olennaisiä näkökulmia itsesäätelystä.

Mihin lapsen toimintoihin fyysinen aktiivisuus liittyy?

Anna-Liisa Kyhälä ottaa tarkasteluun eri-ikäisten lasten liikkumisen eri toiminnoissa, mitä ei ole Kehittävän Palautteen artikkeleissa vielä lainkaan käsitelty. Esimerkiksi pienimmillä lapsilla esineleikit ovat fyysisen aktiivisuuden kannalta tärkeämmät kuin isommilla lapsilla sekä leikin määrän että liikkumisen näkökulmasta. Pienillä lapsilla erilaiset fyysiset leikit, joissa itse toiminta ja siihen liittyvät kokemukset ovat olennaisia,  Kasvattajalle tämä luo erinomaisen mahdollisuuden tukea lapsen liikkumistaitoja, sillä lapsi syventyy itse liikkumiseen, jolloin aikuinen voi saada suoraan otteen lapsen motorisista mielikuvista yhdessä lapsen kanssa näitä taitoja harjoiteltaessa. Mielikuvien ollessa motorisia aikuisen on vain pidettävä huolta siitä, että hänen omatkin mielikuvansa kytkeytyvät näihin senso-motorisiin sisältöihin lapsen kehitystä tuettaessa, muuten lapsi ei pysty aikuisen tukea hyödyntämään. Pienen lapsen liikkuminen ja hänen käsitteensä sulautuvat yhteen.

Kyhälä A-L., Reunamo, J., Valtonen, J., & Ruismäki H. 2020. Ajankäyttö ja vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus lasten toiminnoissa varhaiskasvatuksessa. Liikunta & Tiede 57 (4), xx-xx.