Viikko 3 – Taistelua tietokantojen kanssa ja teemakarttoja

Kolmannella kurssikerralla jatkoimme tietokantojen pyörittelyä erityisesti siltä kannalta, mitä toimenpiteitä valmiille tietokannalle voi tehdä, jotta sen saa vastaamaan omia käyttötarpeitaan. Samalla tuli tutuksi useita QGIS:n työkaluja, kuten miten tietokannan kohteita voi yhdistää useammallakin eri tavalla. Harjoitustehtävässä yhdistettiin Afrikka-tietokannan saman valtion eri polygonit yhdeksi tietokannan kohteeksi. Samalla tulin miettineeksi, miten suurta huolellisuutta eri tietokantojen käyttö vaatiikaan, sillä todella huolimattomalta käyttäjältä olisi saattanut jäädä havaitsematta juurikin se, että valtioon kuuluvat saaret on tietokannassa omin kohteinaan ja esimerkiksi valtion pinta-alan määritykset olisivat menneet aivan pieleen. Hyvien ohjeiden kanssa samaan valtioon kuuluvien kohteiden yhdistäminen onnistui lähes mutkitta, mutta itsellä tuli ainakin sellainen olo, että ei ihan heti tulisi omin päin mieleen kokeilla esimerkiksi Geoprocessing Toolsien “Dissolve” -työkalua, jonka nimi ei oikein kuvaa toimintoa. Kun Afrikan valtioita kuvaava tietokanta saatiin kuntoon, yhdistettiin siihen erilaisia tietokantoja teemakarttoja varten.

Yhdistelemällä Afrikan karttaan tietokanta Afrikan väestöstä ja internetin käyttäjistä, sekä tuottamalla tietokantaan uusi sarake itse laskemalla, saatiin tuotettua esimerkiksi teemakartta internetin käyttäjien osuudesta koko väestöstä (kuva 1). Kartasta nähdään, että suurin internentin käyttöaste keskityy Afrikan pohjoisosiin, kuten Tunisiaan, Maliin, Marokkoon Senegaliin ja Libyaan. Suhteellisesti suurin käyttöaste on kuitenkin Keniassa. Matalimman internetin käyttöasteen maita on puolestaan keskittynyt Afrikan keskiosiin, kuten Etiopia, Kongon tasavalta, Somalia, Kongon demokraattinen tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Chad ja Niger, joissa käyttäjien osuus väestöstä on alle 15 %.

Kuva 1. Internetin käyttäjien osuus väestöstä valtioittain Afrikassa 2018 (%).

Internetin käyttöasteen lisäksi tarkastelimme timanttikaivosten ja konfliktien määrä valtioittain, jotka olivat tietokannassa pistemuodossa, sekä öljykenttien määrää, jotka olivat puolestaan polygoneina.  Kun samaan tietokantaan yhdistetään tietoa monesta lähteestä, voidaan saada osviittaa mahdollisista tekijöiden välisistä yhteyksistä. Olisin esimerkiksi halunnut yhdistää internetin käyttöastetta kuvaavaan karttaan histogrammeina konfliktien määrän valtiossa, mutta jostain syystä en saanut tätä omalla koneellani QGIS:llä toimimaan. Katsoin useita videoita diagrammien teosta ja luin QGIS:n ohjeita, ja olin tehnyt kaiken kuten ohjeissa, eikä pylväät silti näkyneet. Olisin halunnut siis tehdä kartalle vertailun, vaikuttaako maan kehittyneisyysaste konflikteihin, mutta pelkkää taulukkoa tutkimallakin voi päätellä, että yleistä trendiä ei ole havaittavissa.

Kurssilla käytetyissä aineistoissa oli runsaasti tietoa konflikteista (paikka, vuosi, laajuus), timanttikaivoksista (löytämisvuosi, kaivausten aloitus, tuottavuus) ja öljykentistä (löytämisvuosi, poraamisvuosi ja tuottavuus), joita yhdistelemällä saisi mielenkiintoisia teemakarttoja aikaiseksi. Itse yhdistin samalle kartalle öljykenttien ja timanttikaivosten sijainnin, sekä konfliktien määrän (kuva 2). Kuvasta havaitaan, että luonnonvarojen läheisyyteen sijoittuu runsaasti konflikteja, mutta toisaalta konflikteja on myös muualla. Tarkempien syy-seuraussuhteiden selvittämiseen tarvittaisiin siis muutakin tietoa. Havaitsin, että Amanda Ojasalo oli tehnyt hyvin samanlaisen teemakartan aiheesta, jonka hän oli liittänyt blogiinsa. Hän oli myös tehnyt saman havainnon kuin itse, että rauhattomana pitämäni Libyan konfliktien määrä näytti 0. Ojasalo mainitsi Libyan viimeaikaisten ongelmien syntyneen vasta vuoden 2011 jälkeen ja tarkemmin attribuuttitaulukkoa tarkasteltuani havaitsin sen tietojen olevan vuodelta 1963-2003. Muita mielenkiintoisia tarkastelun kohteita olisi esimerkiksi timanttikaivoksen/öljykentän löytymisen tai toisaalta konfliktien vaikutus internetin käyttäjien lukumäärään eri vuosina.

Kuva 2. Timanttikaivosten ja öljykenttien sijainti Afrikassa, sekä konfliktien määrä valtioittain vuosina 1963-2003.

Toinen kurssikerran aikana esillä ollut teema oli Suomen jokien valuma-alueet, järvisyys ja tulvaindeksi. Tässä vaiheessa oli ilo huomata, että field calculatorin käyttö tulvaindeksin laskemiseksi sujui jo kuin vettä vaan (pun intended 😉 ).  Omalla koneella ongelmaksi koitui edelleen järvisyyttä kuvaavan histogrammin lisääminen, joka ei vaan yksinkertaisesti onnistu. QGIS luo kyllä uuden “alatason” layerille, mutta siltikään pylväät eivät näy. Kuvassa 3 on kuitenkin kuvattu Suomen vesistöalueiden tulvaherkkyttä, jonka pohdinnan jätän siihen, kun saan järvisyyden lisättyä esitykseen mukaan.

Kuva 3. Suomen vesistöalueiden tulvaherkkyys.

Lähteet:

Ojasalo, Amanda (2019). Tietokantaliitokset. Amanda Ojasalon blogi, luettu 7.2.2019. (luettavissa: https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/2019/02/02/tietokantaliitokset/)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *