Viikko 7 – Luovuuden tuskaa ja kiukuttelevat projektiot

Viimeisen kurssikerran tehtävä oli motivoiva ja mielenkiintoinen, kun saimme periaatteessa vapaat kädet tuottaa minkälaisen kartan tahansa, mistä aiheesta tahansa. Olin alunperin etsinyt kurssikertaa varten aineistoja vanhasta kotikaupungistani  Hyvinkäästä, ja ideakin oli valmiina, mutta lopulta päädyin vaihtamaan kokonaan aihetta ja aloitin alusta.

Lopullisessa tuotoksessani on esitetty samalla kartalla korkeakoulutettujen osuus Suomen kunnissa vuonna 2017 ja yliopistokaupungit (Kuva 1). Halusin saada jonkinlaisen esityksen, josta voi vertailla, onko näiden sijoittumisella korrelaatiota ja toisaalta onko muualla kuin yliopistokaupunkien ulkopuolella keskittymiä, joissa korkeakoulutettujen osuus olisi suhteessa suurempi.

Kuva 1. Korkeakoulutettujen osuus kunnittain Suomessa vuonna 2017.

Karttaesitystä varten etsin vektoriaineiston Suomen kuntarajoista, joka ei ihan ensimmäisellä kerralla mennyt nappiin. Maanmittauslaitoksen aineistoissa olikin mukana myös merialueet, jolloin kartasta olisi tullut hassun näköinen. Onneksi löysin ihan googlettamalla “Suomen kunnat ilman merialueita shapefile” sopivan tiedoston ja kartan laadinta pääsi kunnolla käyntiin. Tilasto korkeakoulutettujen osuudesta eri kunnissa löytyi Tilastokeskuksen aineistoista, jonka latasin CSV-muodossa ja muokkasin QGIS:lle sopivaksi. Tietokantaliitos Suomen kuntien vektoriaineiston kanssa sujui näppärästi (muutamien kuntien tietojen tosin jäädessä puuttumaan). Yliopistokaupunkien saaminen kartalle olikin hieman suurempi haaste. Valmista aineistoa tuskin on olemassa, joten päädyin siihen, että sellainen on tehtävä itse. Latasin MML:n aineistoista taustakartan, jota käytin apuna ja loin itse uuden pistemuotoisen tietokannan yliopistokaupungeista, jotka tarkistin Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta.

Taustakartan kanssa kävi sellainen kömmähdys, että latasin aluksi sähköpostiini lähetetyn latauslinkin kautta vain toisen (suuremman) tiedoston, sillä en ajatellut pienemmän olevan oleellinen. Vein rasterikartan QGIS:iin ja ihmettelin, kun en saanut millään vektori- ja rasterimuotoisia karttojani osumaan päällekkäin, vaan ne olivat käytännössä aivan “eri puolilla maapalloa”.  Poistin rasterikartan ja toin sen uudestaan. Ja uudestaan. Koordinaattijärjestelmät oli tarkistettu moneen kertaan ja kaikki oli periaatteessa kunnossa, mutta kartat pitivät sinnikkäästi pintansa, eivätkä halunneet lähestyä toisiaan. Lopulta muistin sen pienen tiedoston, jonka olin jättänyt lataamatta. Latasin sen rasteriaineiston kanssa samaan kansioon ja toin kartan uudelleen QGIS:iin. Ja näin vektori- ja rasterikarttani asettuivat vihdoin päällekäin. Tästä opin, että kannattaa ilmeisesti ladata kaikki tiedostot, jotka MML:n latauslinkin takaa löytyvät.

Olin kuitenkin todella tyytyväinen, kuinka vaivattomasti kartan tekeminen lopulta sujui – enkä joutunut katsomaan kertaakaan ohjeita! Pienet kömmähdykset kuuluvat tässä vaiheessa vielä asiaan ja usein ne opettavat paljon tehokkammin kuin asian lukeminen suoraan ohjeesta. Itse kartta on sellainen kuin halusinkin. Yliopistokaupunkien pisteet ja nimikyltit peittävät karttanäkymää alleen, mutta tarkoitus ei olekaan pystyä tarkastelemaan jokaisen yksittäisen kunnan tilannetta, vaan yleistä trendiä. Kartasta havaitaan, kuinka korkeakoulutettujen osuus on yliopistokaupungeissa ja ympäryskunnissa pääsääntöisesti muuta Suomea korkeampi. Muille alueille osuvat keskittymät, joissa korkeakoulutettuja on enemmän, selittyvät muilla suurilla kaupungeilla, joissa on muun muassa ammattikorkeakouluja.

Kun hylkäsin idean Hyvinkään kartan tekemisestä, harkitsin hetken tekeväni karttasarjan Suomen kuntien syntyvyydestä ja kuolleisuudesta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vastaavia karttoja varmasti on jo olemassa, eikä idea ole kovin omaperäinen. Mielenkiintoisemman tästä ideasta olisi saanut, jos olisi tehnyt, kuten Iida Lehtonen teki, ja olisi valinnut jonkun toisen maan! Iida teki useita karttoja Italian syntyvyydestä ja kuoleisuudesta provinsseittain, joita tutkimalla sai itsekin ihan uutta tietoa Italian väestönkehityksestä.

Kokonaisuudessaan kurssista ja QGIS:stä jäi hyvä fiilis. Vaikka minusta ei maantieteilijää tai paikkatietoneroa tulekaan, tulee opettajan työssäkin varmasti tilanteita, jolloin haluan pyöräyttää itse sopivan kartan opetusmateriaaliksi tai neuvoa GIS:stä kiinnostuneita opiskelijoita QGIS:n käytössä.

Lähteet:

Iida Lehtonen (2019). Blogi 7 – Populazione d’Italia. Iida Lehtosen blogi, luettu 21.3.2019. (luettavissa: https://blogs.helsinki.fi/lida/blogi-7-populazione-ditalia/)

Opetus ja kulttuuriministeriö. Yliopistot Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivu, luettu 20.3.2019. (luettavissa: https://minedu.fi/yliopistot)

Viikko 6 – Itsenäistä datan keräämistä ja valmiiden aineistojen hyödyntämistä

Kurssikerta 6 oli varsin miellyttävä, sillä pääsimme aluksi keräämään itse dataa Epicollect5 sovelluksen avulla Kumpulan lähimaastoon. Itse sovellus oli minulle jo ennestään tuttu, mutta sillä kerätyn datan visualisointia ei ole aiemmin kokeillut. Tässäkin osalla, itseni mukaan lukien, oli QGIS:n kanssa ongelmia, kun jostain syystä CSV-muotoista dataa ei saanut tuotua ohjelmaan oikein, vaan osa datapisteistä katosi mystisesti jonnekin. Henkilökohtaisesti koen tällaiset mystiset ongelmat todella raivostuttavina ja aion varmasti kokeilla tunnilla tehtävää harjoitusta uudelleen, sillä haluan löytää ongelmaan ratkaisun.

Kokeilimme myös visuaalista havainnointia Google Maps street view:n avulla, eli miten saa kerättyä dataa ilman, että itse menee paikan päälle. Tässä menetelmässä piilee mielestäni kuitenkin monia vaaroja, eli toisin sanoen virhelähteitä, kun palvelun kuvat ollaan voitu ottaa eri aikoihin eri alueilla, jolloin esimerkiksi vuodenaika tai ihmisten määrä vaihtelee. Tehtävässä arvioimme kuitenkin valitsemamme korttelin kaupallisuusastetta Helsingin keskustassa street view:n avulla ja loimme itse vastaavat datapisteet QGIS:ssä sinne tuomaamme karttaan. Tehtävän tarkoituksena oli myös kokeilla interpolointityökalua, joka ei myöskään kaikilla sujunut täysin ongelmitta.

Itsenäistehtävässä pääsimme taas kokeilemaan entistä enemmän siipiämme QGIS:n kanssa, sillä saimme tehdä annetusta teemasta kolme täysin omavalintaista karttaa. Tehtävässä pääsi siis taas haastamaan omaa osaamistaan QGIS:n kanssa samalla harjoittelemaan itsenäisesti aineistojen tuomista eri lähteistä. Tunnilla törmäsimme heti ongelmaan tietokantojen kanssa, sillä annetusta tietokannasta ei löytynytkään viimeisten vuosien maanjäristyksiä. Tämä oli mielestäni toisaalta opettavainen esimerkki siitä, että tietokantojen kanssa saa olla todella tarkkana, löytyykö sieltä oikeasti kaikki ne tiedot, mitä itse on olettanut.

Olisin alun perin halunnut tehdä kartat sekä maanjäristyksistä, että tulivuorenpurkauksista, mutta teknisten ongelmien takia päädyin vain ensimmäiseen. Tulivuoritietokanta toimi kyllä ongelmitta, mutta en saanut siirrettyä tietoja Exceliin. Sivustolla ei ollut mahdollisuutta tallentaa haun tuloksia tiedostoksi, vaan  ne avautuivat taulukkoon verkkosivulle. Kun kopioin koko taulukon tiedot kerralla, en jostain syystä pystynyt liittämään niitä Exceliin, vaan vaikka miten päin jumppasin, sain paste-toiminnolla Ecxeliin linkin haun tuloksiin. Lopulta copy-pastesin vain osan taulukosta kerralla ja näin tiedon liittäminen onnistui, mutta katsoin tämän olevan melko aikaa vievää liittää taulukon tiedot muutaman kymmenen rivin pätkissä.

Niinpä teemani on nyt ainoastaan maanjäristykset. Ensimmäinen kartta (kuva 1) esittää kaikki vuonna 2018 tapahtuneet yli 2 magnitudin maanjäristykset maailmassa. Karttaa voisi käyttää opetuksessa maanjäristystapahtumien alueellisen sijoittumisen hahmottamiseen maailmassa. Toisessa kartassa (kuva 2) on kaikki vuosina 1900-2018 tapahtuneet yli 8 magnitudin järistykset. Karttaa voisi vertailla ensimmäisen kartan kanssa ja pohtia todella voimakkaiden järistysten yleisyyttä, alueellista sijoittumista ja syitä miksi voimakkaita järistyksiä esiintyy juuri näillä alueilla. Kolmas kartta (kuva 3) esittää kaikki vuonna 2018 tapahtuneet yli 2 magnitudin järistykset Euroopassa. Euroopan karttaa tutkimalla päästäisiin pohtimaan muun muassa, miksi maanjäristyksiä tapahtuu muuallakin kuin mannerlaattojen saumakohdissa.

Kuva 1. Vuonna 2018 tapahtuneet yli 2 magnitudin maanjäristykset maailmassa.
Kuva 2. Vuosina 1900-2018 tapahtuneet yli 8 magnitudin maanjäristykset maailmassa.
Kuva 3. Vuonna 2018 tapahtuneet yli 2 magnitudin maanjäristykset Euroopassa.

Kuviin on myös merkattu lähde, jolloin sivuston voi googlettaa ja mennä oppilaiden kanssa tutustumaan maanjäristystietokantaan. Sivustolla voisi esimerkiksi tutkia Suomessa tapahtuneita maanjäristyksiä ja vertailla niitä muualla maailmassa tapahtuviin niin voimakkuuden kuin yleisyydenkin puolesta.

Kartat eivät ole maantieteen puolesta täysin oikeaoppisia karttoja – niistä puuttuu nimittäin pohjoisnuoli ja mittakaava, sillä jätin ne tarkoituksella pois. Kun kyse on näinkin suuren alueen kuin koko maailman tai koko Euroopan kartasta, projektio vääristää väkisinkin mittasuhteita ja olisi tuntunut hassulta laittaa kuvaan mittakaava, joka ei kuitenkaan pidä paikkansa. Tärkeämpää kartoissa on kuitenkin itse ilmiön alueellinen ja ajallinen hahmottaminen. Olen itse melko tyytyväinen karttojen selkeyteen ja otan nämä ehdottomasti omassa työssäni käyttöön. Ja mikä parasta, tämän kurssin jälkeen olen saanut enemmän taitoja ja varmuutta tuottaa myös itse opetukseen tarvitsemiani karttoja!

Selaillessani muiden blogeja ja tuotoksia törmäsin esimerkiksi Kirsi Ylisen tekemiin karttoihin maanjäristyksistä, jotka olivat mielestäni selkeitä ja informatiivisia ja mietin itsekin, olisiko minun pitänyt mahduttaa karttoihin enemmän tietoa. Muistelin kuitenkin yläasteikäisille pitämiäni luonnonmantsan tunteja ja tulin siihen tulokseen, että omani ovat jo aivan tarpeeksi  informatiivisia maanjäristyksiin tutustumiseen ja niiden alueelliseen hahmottamiseen.

Lähteet:

Kirsi Ylinen (2018). Tulivuoria ja järistyksiä. Kirsi Ylisen blogi, luettu 20.3.2019. (luettavissa: https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/2019/02/25/tulivuoria-ja-jaristyksia/)