Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssi starttasi käyntiin viime viikolla. En olisi uskonut, että tulen yliopistoaikana tekemään tuttavuutta blogien kanssa ennenkuin kuulin, että kurssin suoritusmuotona toimii jonkinlaista rimakauhua herättävä blogin pitäminen. Tällä viikolla tomu on päässyt laskeutumaan ensimmäisen neljän tunnin session jäljiltä ja pystyn jo luomaan mukavampaa suhdetta tähän ihokarvani pystyyn nostattaneeseen kurssin julkiseen suoritustapaan ja paneutumaan tarkemmin kurssikerran tehtäviin. 

Ensimmäisellä kurssikerralla pääsimme suoraan asiaan: tutustumaan QGIS-paikkatieto-ohjelmaan. Uusi ohjelma oli minulle ennestään tuntematon ja tiesin, että “opeteltavaa tulisi olemaan paljon”, kuten myös Lotta Lehtola blogissaan kertoi. Lähdin matkaan avoimin mielin, eikä minulla juuri ollut ennakko-odotuksia kyseisestä ohjelmasta. Ensimmäisellä kurssikerralla minulle kuitenkin selvisi, että ohjelma on monipuolinen niin hyvässä kuin pahassa. Alussa uuden opettelu vie aikaa, mutta syvemmän tutustumisen myötä ohjelma alkaa toivottavasti tuntua enemmän omalta ja kaikkien ohjelman tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen alkaa helpottua.

Ohjelman käytöstä sai nopeasti otteen alkuohjeistuksen myötä. Perusominaisuudet selkiytyivät kun aloimme työstämään tehtävää Itämeren typpipäästöistä. Ohjelman eri toiminnot olivat ensi alkuun suhteellisen simppelit kun kuunteli ohjeita ja teki karttaa niiden mukana. Kun keskittyminen välillä herpaantui, oli kartan teon seuraavien vaiheiden tekeminen harvinaisen monimutkaista ja turhauttavaa. Näistä hetkellisistä hermoraunioitumisista huolimatta antoi QGIS itsestään varsin oivallisen ensivaikutelman. Mitä nyt kohtaamistamme näin päiviä myöhemmin pystyn muistelemaan.

Tällä viikolla ohjelman pariin palaaminen omin avuin tuotti alkuhankaluuksia,  jonka päättelin johtuvan joko liian ahkeran opiskelun tuottamasta työmuistin kuormittumisesta tai QGIS:n ihmeellisen maailman toiminnan hämärtymisestä viikonlopun aikana. Ylitsepääsemättömät ongelmani QGIS:n parissa osoittautuivat kuitenkin suhteellisen nopeiksi ratkaista, vaikkei näiden  yksinkertaisten aivopierujen selvittely jäänyt vain kertaan tai kahteen viikon aikana. Ohjelmat salat selvenivät useiden toistojen kautta ja peruselementit attribuuttitaulukoista ja karttojen luomisesta alkoivat vihdoin hahmottua.

Ohjelman käytössä yllätyin erittäin positiivisesti kartan ulkoasun luomisen helppoudesta, mikä tuntui täydelliseltä utopialta sen jälkeen, kun oli tottunut Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssilla käyttämään Corel Draw-ohjelmaa ja asettelemaan jokaisen sanan omalle kohdalleen. Toisaalta kun kartta alkoi olla teknisesti valmis, pääsin innostumaan kartan sommittelusta ja värimaailman hiomisesta. Tämän takia karttojen tekemiseen tuskin kului  yhtään sen vähempää aikaa  kuin viime periodin kurssillakaan. 

Kuva 1. Kurssikerralla tehdyllä kartalla valtioiden typpipäästöt Itämeren alueella.

Kurssikerralla tehty kartta kuvaa Itämeren alueen typpipäästöjä, mikä on aiheena varsin ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Kartasta pystyy päättelemään Itämeren alueen valtioiden päästämien typpipäästöjen prosenttiosuuden. Kartalla painottuvat Puolan ja Venäjän suuret päästöt  verrattuna vähäiseen rantaviivaan. Runsaat typpipäästöt kertovat Itämeren suuresta ravinnekuormasta, mikä puolestaan lisää alueen rehevöitymistä ja vaikuttaa ekosysteemien toimintaan monin tavoin. Tyypillisiä typpipäästöjen aiheuttajia ovat eloperäisen aineksen päätyminen mereen jokien virtaaman mukana mm. heikosti puhdistetusta jätevedestä, maatalouden lannoitteista ja teollisuuden päästöistä. Typen päästöihin vaikuttaa reippaasti myös ilmasta laskeutuva hajakuormitus, jota kasvattavat mm. liikenne ja maatalous. 

Kartan värimaailma on mielestäni selkeä ja yhtenevä, muttei kuitenkaan täysin sellainen mistä itse pidän. Valtiot erottuvat paremmin kartasta ja tumman punainen kuvaa suurimpia päästöjä. Halusin, että tekstit sulautuvat värimaailmaan ja tein niistä tumman harmaat. Ensimmäinen versio kartastani ei ollut yhtä selkeä ja legendan sommittelu oli haasteellista.

Kiinnitin huomioni typpipäästöluokkien epäsuuruiseen jakautumiseen, kuten tekivät myös Oulan Inkeröinen ja Vilma Kaukavuori blogikirjoituksissaan. Typpipäästöluokat voisivat olla rajattuna eri tavalla, sillä esimerkiksi suurimmassa luokassa vaihtelu on laaja välillä 13.3% ja 33.7%, mikä ei anna kovinkaan täsmällistä informaatiota. Samassa päästöluokassa olevista valtioista ei pysty myöskään päättelemään valtioiden eroja tai typpipäästöjen absoluuttisia arvoja, mikä voisi olla mielenkiintoista tietää.

Kuva 2. Harjoitustyönä tein kartan kesämökkien määristä Suomen eri kunnissa.

Ensimmäisessä harjoituksessa päätin tyytyä tasoon yksi ja lähinnä varmistaa, että perusjutut alkaisivat olemaan hallussa. Esitin kartassani (kuva 2) kesämökkien määrää alueittain ja halusin, että erot näkyvät myös pienimpien mökkikuntien välillä. Pienimmän luokan kokohaarukaksi otin tuhat mökkiä. Kartasta voi huomata suurimpien kesämökkikuntien sijoittuvan tyypillisesti suurten järvien reunamille sekä rannikolle. Pohjanmaan alavat alueet erottuvat kartalla vähäisellä mökkimäärällään. Koska kartta kuvaa absoluuttisia arvoja, ei esitys ole välttämättä yhtä vertailukelpoinen täysin eri kokoluokkia edustavien kuntien välillä toisin kuin jos kartalla esitettäisiin mökkien määrä suhteessa kunnan pinta-alaan.

Tehtävässä ongelmia ei tullut vastaan enää montakaan ja kartta valmistuikin ensimmäistä nopeammassa tahdissa. Eniten haasteita aiheutti tällä kertaa  kartan, legendan ja mittakaavan sommittelu. 

Karttojen tekemisen lomassa innostuin muokkaamaan myös blogin ulkoasua. Siinä hyödynsin CorelDraw-ohjelmaa ja onnistuin lisäämään otsikot kuvana blogiin ja kirjoitukseen. Tekstin tasaamisen sain apua Onni Pörhölältä. Hairahduin hetkeksi myös koskemaan blogin koodiin, mutta koodausyritykseni eivät kantaneet kovinkaan pitkälle, vaikka MOOC-kurssilaisista kovin inspiroituneena luulinkin olevani kykenevä puuhailemaan ulkoasun kanssa. Muutamia harha-askelia myöhemmin tajusin onneksi palata jo takaisin tutummaksi tulleen QGIS:n pariin. 

Tehtäviä oli kiva tehdä ja ne avasivat sopivasti QGIS:n maailmaa, johon en ollut aikaisemmin tutustunut. Opeteltavaa varmasti vielä riittää.

 

Ensi kertaan,

Riina

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *