Toisella kurssikerralla syvennyimme eri projektioihin ja niiden vaikutuksiin kartan tekemisessä. Vertailimme etäisyyksiä ja pinta-aloja Suomen kartalla eri projektioilla ja tulokset näkyvät taulukossa 1. Mercatorin projektiossa voidaan havaita Suomen kaltaisella pohjoisella alueella etäisyyksien vääristyvän runsaasti, mutta muiden projektioiden välillä ei ole läheskään yhtä merkittävää eroa. Vertaillessa tuli huomattua, että joidenkin projektioiden, kuten Mercatorin projektion, toimivuus ei ollut ehkä sitä parasta laatuaan Suomen alueella. Harjoitus konkretisoi hyvin projektioiden väliset eroavaisuudet ja selvensi projektion valinnan tarpeellisuutta.

Taulukko 1. Projektioiden vertailua pituuden ja pinta-alojen mittauksella.

Projektio	Matkan pituus kartalla	Pinta-ala kartalla
ETRS-TM35FIN	506,648 km	2 354,500 km²
Lambertin projektio	507,259 km	2 372,605 km²
Robinsonin projektio	740,197 km	3 297,692 km²
Mecatorin projektio	1 116,617 km	18 869,473 km²

Vertailimme projektioiden eroja myös kartalla ja tässä vaiheessa hermojani koeteltiin jo astetta enemmän kuin ensimmäisellä kurssikerralla. Aluksi olin jopa niin tyytyväinen kurssin alkuosion tuotoksiin, että vakuuttuneena kokojen vertailujen onnistumisesta, lähdin seuraavien tehtävien pariin kuin soitellen sotaan. Attribuuttitaulukoissa laskemisessa tämä ylimalkainen asenteeni kostautui ja sain täysin väärät luvut sarakkeeseen. Aikaisempaa postausta kirjoittaessani ihmettelin suuresti muiden kokemia suuria hermoromahduksia. (Epä)onnekseni näidenkään kirjoitusten taustat eivät jääneet tippaakaan epäselviksi QGIS:n kanssa tapellessani. Viimeistekin toivon rippeet alkoivat valua norona gis-luokan muovilattialle samaa tahtia kuin sarakkeen luvut kääntyivät lähemmäksi ukkini viikottaista lottoriviä kuin järkeviä prosenttilukuja. QGIS heitti vielä yhden kapulan rattaisiin irtisanomalla itsensä toimistaan. Ei siinä, kun sain QGIS:n auki, oikeat numerot sarakkeeseen ja laskut laskettua alkoi itseänikin jo huvittaa tämä tilanteen totaalinen eskaloituminen.  Ongelman takanahan ei toki ollut kuin yhden nollan puuttuminen jakolaskua suoritettaessa…

Attribuuttitaulukon nöyryytyksestä toivuttuani ja päänsisäisen tilanteeni rauhoituttua pystyin keskittymään luomukseni loppuun saattamiseen ja perehtymään eri projektioiden esittämiseen kartalla. Vertailin Mercatorin ja Lambertin projektioiden eroja kartalla (kuva 1). Siinä voidaan havaita konkreettisesti jo edellisissä harjoituksissa todettu oikeakulmaiselle projektiolle tyypillinen vääristymän kasvaminen lähempänä napoja. Ja eroa on paljon, Lapin pohjoisimmissa kunnissa jopa yli 700%.

 Vertailin myös Robinsonin projektion eroa Lambertin projektioon (kuva 2). Robinsonin projektiossa vääristymät on pyritty saamaan mahdollisimman pieniksi, eikä projektio ole oikeakulmainen tai oikeapintainen. Robinsonin projektiossa pinta-alan vääristymät kasvavat kauemapana Suomen kaakkoisnurkasta.

Jokin tiedon murunen jäi kuitenkin kurssikerralta uupumaan, sillä toistoista huolimatta täräytti QGIS pinta-alasarakkeeseen samat numerot muutamaan kertaan ja täytyi uuden projektiovertailukartan teko aloittaa alusta. En viitsinyt harjoittaa tätä epäpätevää taktiikkaani kolmatta kertaa, joten tällä erää vertailu Mercatorin ja Robinsonin projektioiden välillä jäi omalta osaltani esittelemättä. Näiden projektioiden vääristymä on samantyyppinen kuin Mercatorin ja Lambertin projektion kohdalla, mitä Julia havainnollisti hyvin blogissaan tekemällään kartalla. Lamppu varmaan syttyy itselleni näiden tietokantojen kanssa leikkimisen suhteen sitten aikanaan, toivottavasti. 

Seuraavassa harjoituksessa vertailin väestöntiheyttä Mercatorin ja Lambertin projektioilla. Näiden karttojen teosta jäi hyvä fiilis, koska sen suurempia ongelmia ei tullut enää vastaan! Tämä tehtävä konkretisoi projektion aiheuttaman vääristymän muuttujan esittämisessä. Molemmat kartat esittävät väestötiheimpien alueiden sijainnit, vaikkakin Mercatorin projektio (kuva 4) vääristää tuloksia enemmän pohjoisissa kunnissa. Suurimpana riskinä kun käytetään eri projektioita on se, että muuttujien arvot, tässä tilanteessa absoluuttiset väestöntiheyden lukuarvot, vaihtelevat suuresti.

Näin jälkikäteen hoksasin myös, että valitsemani väestöntiheysluokat eivät osoittautuneet kuitenkaan kaikkein pätevimmiksi, sillä Lambertin projektiossa (kuva 3) kasvukeskittymiä ei erota juuri niitä ympäröivistä alueista. Toisaalta samat luokat mahdollistavat projektioiden välisen vertailun. Puolensa siis tässäkin, vaikka Lambertin projektio voisi odotetusti esittää realistisempaa väestöntiheystilannetta. 

Tehtävien myötä projektioiden erot ja niiden valinnan tärkeys selvenivät kartan teossa. Sini totesi blogissaan projektioiden välisten erojen konkretisoituneen harjoitusten myötä ja voin kompata häntä hyvin asiassa! Attribuuttitaulukoiden kanssa työskentely aiheutti eniten harmaita hiuksia eri projektioiden kanssa näprätessä. Uskon kyllä, että  näiden laskutoimitusten salat tulevat kyllä selkenemään toiston ja rutiinien myötä. 

 

Ensi kertaan, Riina

Lähteet:

Sini-Maaria Ahtinen, QGIS ja hermoromahduksen ensiaskeleet (luettu 26.3.2019)(https://blogs.helsinki.fi/ahtisini/2019/01/22/kurssikerta-2/)