Kurssikerta 4: Tarkkaa vai sekavaa?

Aiheenamme oli tällä kertaa rasteri- ja ruutukartat. Teimme tunnilla ensin pääkaupunkiseudun väentiheyskartan, jonka jälkeen tarkoituksena oli tehdä itse samanlainen ruututeemakartta valitsemastaan aiheesta. Lähdin leikkimään erilaisilla ruutukokoilla enkä saanut omaa karttaani valmiiksi. Yritin palata aiheeseen viikonlopun jälkeen, mutta yllättäen ohjeet olivat painuneet unholaan ja kartan tekeminen oli vaikeampaa kuin koskaan! Sain kuitenkin väsättyä kartan muunkielisten määrästä Helsingin kaupungin alueella (kuva1).

Kuva1. Muunkieliset Helsingissä.

Kuva1. Muunkieliset Helsingissä.

Tein kartan ruutukoolla 250mx250m, koska halusin siitä mahdollisimman tarkan. Valitsin kuitenkin vain kolme luokkaa, jottei kartasta tulisi toisaalta liian tarkka ja epäselvä. Aineisto on luokiteltu luonnollisilla luokkaväleillä, sillä näin tulokset jakautuivat tasaisimmin. Mielestäni värivalinta on hyvä ja punainen väri korostuu hyvin sinisistä osoittaen muunkielisten tiheimmät alueet.

Kartasta näkyy, että muunkieliset (eli ei suomea tai ruotsia puhuvat) painottuvat kantakaupungin tuntumaan sekä Itä- ja koillis-Helsinkiin. Punaisia ruutuja löytyy myös Pohjois- ja Länsi-Helsingistä, mutta ei yhtä tiiviisti. Vähiten muunkielisiä on sijoittunut Luoteis-Helsinkiin, mikä on yllättävää. Olisin olettanut Länsi-Helsingin olevan tälläistä aluetta.Toisaalta termi “muunkieliset” on hyvin laaja ja käsittää niin maahanmuuttajat kuin rikkaat ulkomaalaiset yrittäjät. Näin ollen on vaikea muodostaa minkäänlaista toimivaa teoriaa siitä, mihin he sijoittuvat Helsingissä ja miksi.

Kartan tiedot ovat absoluuttisia arvoja eli kertovat ihmisten tarkan lukumäärän. Mielestäni suhteelliset osuudet kuvaisivat muunkielisten osuutta paremmin ja olisivat informatiivisempia, kuten Julia Keronen on kirjoittanut. Absoluuttisten arvojen esittäminen kuitenkin onnistuu ruututeemakartalla, kunhan ruutukoko on tarpeeksi pieni. Esimerkiksi 1kmx1km ruudut eivät välttämättä olisi hyvin kuvaavia, sillä ne kattaisivat turhan laajan alueen sisälleen, joka saattaa olla hyvin heterogeeninen.

Yleisesti pohdittuna ruututeemakartta on mielestäni hyvä tapa esittää ilmiöitä, koska se ei koropleettikartan tavoin pohjaudu minkäänlaiseen ennaltapäätettyyn aluejakoon. Sen luettavuus ei kuitenkaa ole yhtä hyvä, sillä kartan selkeys kärsii, kun aluejaot vaihtuvat pieniin erivärisiin ruutuihin. Silmiä siristäen kartasta näkee kuitenkin pääpiirteet. Toisaalta yleistyksien sijaan karttatyypin onkin tarkoitus kertoa myös poikkeavuuksista.

 

Lähteet:

Keronen, J. (2015). Neljäs kurssikerta: rasterikarttoja. Julian PAK-blogi. 9.2.2015 <https://blogs.helsinki.fi/juliaker/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *