Helsingin yliopisto
Luentomme alkoi teoriaosuudella, sillä Moodlessa oli sattumalta juuri huoltokatko luentomme alkaessa. Käsittelimme ruutuaineistoja ja rasterikarttoja. Koin luennon aiheen itselleni hyväksi kertaamiseksi, sillä omissa tietotaidoissa rasteriaineistojen suhteen olisi petrattavaa. Olen kokenut ne aina hieman vieraammaksi aineistomuodoksi.
Elida Peuhu nostaa hyvin blogissaan, miten tekemäämme karttaa voi olla hankala hahmottaa, kun kaupunkien rakenne ei näy rasterikartan alta. Peuhu oli lisännyt karttaansa läpinäkyvyyttä ruudukkoonsa, mikä minusta helpotti kartan luettavuutta.
Hyvin mielenkiintoisen blogipostauksen oli tehnyt myös Salla Kärkkäinen. Kärkkäinen oli tehnyt kolme eri ruututeemakarttaa ruotsinkielisten sijoittuneisuudesta pääkaupunkiseudulla. Kartoista näki miten suuren vaikutuksen eri esitystyyleillä saa ruututeemakarttoihin. Kärkkäisen vertailua ja tulkintoja oli mukaansatempaavaa seurata.
Tein ruututeemakarttani yli 64-vuotiaiden osuudesta, sillä minusta oli kiintoisaa nähdä miten vanhemmat kansalaiset ovat sijoittuneet kartalla kuvatulle alueelle (kuva 1). Kuten luennolla todettiin, jokaisen tekemässä ruudukossa voi olla pientä heittoa vastaaviin karttoihin verrattaessa, sillä jokainen oli itse manuaalisesti piirtänyt ruudukkonsa.
Ikähaarukkana yli 64-vuotiaat ovat iso ryhmä, joten alueelle tasainen levittäytyminen ei ollut yllätys. Yli 64-vuotiaiden kesken näyttää olevan selkeitä eroja kartan luoteisosissa, sillä pienimpään luokkaan kuuluvia ruutuja sijaitsee heti suurimpaan luokkaan kuuluvien ruutujen vieressä. Kyseinen alue sijaitseekin Nuuksion kansallispuiston läheisyydessä, mikä saattaa olla vetovoimatekijä yli 64-vuotiaiden joukossa. Trendinä näyttäisi olevan myös läheinen sijainti johonkin vesialueeseen tai jokeen. Oli hauska huomata, miten Isosaaressa sijaitsee selvä enemmistö yli 64-vuotiaita.
Kärkkäinen tekee hyvän huomion myös asukastiheyteen, miten kauempana ydinkeskustasta yleensä asukastiheys pienenee. Tällöin jo hiemankin korkeampi määrä yli 64-vuotiaita verrattaessa muuhun väestöön voi muuttaa alueen luokkaa nopeastikin. Tämä voi olla yksi syy miksi kuvassa 1 on korostunut ruudutetun alueen reuna-alueet esimerkiksi juuri Isosaari.
Kuten alussa jo totesin, koen ruutuaineistot hieman hankaliksi. Osittain se johtuu omalla kohdallani niiden vähäisestä käytöstä, mutta minusta ne käsiteltävät aineistoa hyvin suoraviivaisesti. Toisaalta esimerkiksi ruututeemakartta keskittyy täysin esitettävään asiaan, mutta sen hahmottaminen voi olla vaikeaa, jos sen tyyppisiä aineistoja ei ole paljoa käyttänyt tai alue ei ole entuudestaan tuttu. Vaikka tiedän kaikkien karttojen olevan yleistyksiä, minusta ruutuaineistot tekevät yleistämisen välillä jopa hieman tökerösti. Jos ruudun alueella esitetyt väittämät täyttyvät, se lasketaan tiettyyn luokkaan. Monesti asia ei ole niin suoraviivainen kuin ruututiedostot voivat antaa olettaa.
Minusta absoluuttisten arvojen esittäminen ruutuaineistossa ei välttämättä ole huono asia. Yleisesti koen suhteellisten arvojen olevan paremmin ilmiöitä selittäviä lukuja kuin pelkkä absoluuttisten arvojen esittäminen. Jos lukija on perehtynyt etukäteen esitettävään asiaan tai ilmiöön, voivat absoluuttiset arvot olla mielenkiintoisempia hänelle. Toisaalta jos lukijalla ei ole ennakkotietoja esitettävästä asiasta, eivät absoluuttiset arvot välttämättä kerro asiasta paljon.
Ruututeemakarttaa verrattaessa esimerkiksi pisteteemakarttaan, koen pisteteemakartan olevan informaatioarvoltaan tarkempi. Pisteteemakartta antaa arvoille selvän sijainnin, mutta toisaalta ruututeemakartta voi visuaalisesti olla jollekin selkeämpi. Kaikkia teemakarttoja on melko helppo manipuloida, esimerkiksi muokkaamalla luokkakokoja, joten kaikkien teemakarttojen kohdalla on hyvä muistaa pysyä lähdekriittisenä.
Lähteet
Peuhu E. (2022) Ruutukarttoja ja rasteriaineistoja Geoinformatiikan menetelmät (luettu 10.2.2022)
Kärkkäinen S. (2022) Viikko 4: Flashbackit TEMMI:lle ja muuta mukavaa Sallan kurssiblogi (luettu 10.2.2022)