Helsingin yliopisto
Aloitimme luennon ulkoilun merkeissä keräten aineistoa Epicollect5-sovelluksen avulla. Jokainen latasi sovelluksen puhelimeensa, jolloin jokainen sai kerätä itse koordinaattitietoja sekä pohtia jokaisen kohteen viihtyvyyttä. Kurssiryhmällämme kävi hyvä tuuri sään kanssa, sillä ulkona oli varmasti yksi tämän talven kauniimmista talvipäivistä. Victoria Rumbin toteaa blogissaan, miten raitis ilma sai jaksamaan lopun luennosta ja en voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan!
Kun olimme saapuneet takaisin GIS-luokkaan tiedonkeruu reissulta, jokainen sai ladata koko kurssikerran keräämät tiedot koneellensa. Kerätystä datasta interpoloimme kohteen subjektiivista turvallisuutta (kuva 1). Siniset alueet ovat koettu turvallisina ja punaiset alueet taas turvattomina. Kuten Ali Ylikoski huomioi blogissaan, heidän sääolosuhteet eivät olleet houkuttelevia maanantai-iltana, mikä varmasti vaikutti kohteiden viihtyvyyteen. Meidän kurssikerran tilanne kun oli vastakohta tälle. Jokainen kohde tuntui todella tai vähintään melko viihtyisältä keskiviikon olosuhteissa. Olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä myös muiden kurssikertojen tiedonkeruun tulokset ja nähdä mahdolliset sääolosuhteiden vaikutukset. Tietenkin moni muukin seikka vaikuttaa kohteissa koettuun turvallisuuteen.
Yhdessä interpolointiin tutustuttua siirryimme itsenäistehtävien pariin. Alustus tehtiin vielä yhdessä, jonka jälkeen jatkoimme itsenäisesti työskentelyä. Tämän kaltainen rytmitys sopii minulle, vaikkakin itsenäinen työskentely vaati paljon itseltä. Haastavuudesta johtuen uskon tällä tavalla oppivani enemmän ihan jo huomaamatta. Jos jotain kurssilla olen oppinut, niin se kuinka paljon kärsivällisyyttä geoinformatiikassa tarvitaan 😀
Itsenäisissä tehtävissä meidän piti tehdä kolme karttaa, joiden teemana ovat hasardit. Tavoitteena oli tuottaa materiaalia opetuskäyttöön, mikä minusta oli kiva lisä tehtävänantoon. Kurssikerran aineistossa oleva taustakartta oli maailmankartta, mutta toisaalta Eeva Raki oli blogissaan kekseliäästi tehnyt visualisoinnin Euroopan, Afrikan ja Länsi-Aasian lumivyörytilanteesta. Joten olisihan itsekin voinut vaihtaa taustakarttaa tai käsitellä tarkemmin jotain tiettyä aluetta.
Materiaalini tuotin hypoteettisesti ala-asteikäisille, minkä takia ne eivät sisällä tavattoman paljon informaatiota. Koska materiaali on tarkoitus käyttää tuntiopetuksessa, tein visualisoinneista helposti luettavia. Tällä tavalla jokaisella oppilaalla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet ymmärtää esitettävä asia ja siten saada positiivisia oppimiskokemuksia. Aloittaisin tunnin kysymällä oppilailta mitä he mahdollisesti tietävät jo etukäteen maanjäristyksistä. Minusta on tärkeää tehdä oppimisesta yhteistä tekemistä ja yksi tapa siihen on saada oppilaat osallistutettua opetukseen. Tämän jälkeen jatkaisin kartalla, josta näkyy yli 2,5 magnitudin maanjäristykset viimeisen kuukauden aikana (kuva 2). Karttaa voitaisiin tulkita yhdessä, onko Suomessa havaittu maanjäristyksiä, tunnistaisiko joku alueita jossa on havaittu maanjäristyksiä ja niin edelleen. Aikahaarukaksi valitsisin läheisen ajanjakson, jotta oppilaat voivat ymmärtää miten maanjäristyksiäkin tapahtuu maailmassa, vaikka ne eivät välttämättä omassa arkielämässä näy.
Tietysti karttojen välillä pitäisi käydä perusteita niin maanjäristyksen synnystä ja vaikutuksista, mutta keskityn nyt vain karttojen käyttöön. Seuraava kartta (kuva 3) näyttää viimeisen 10 000 vuoden aikana tapahtuneita tulivuorenpurkauksia maailmassa. Datan sain Smithsonian instituution nettisivuilta. Sivusto vaikutti asialliselta, mutta sen syvempää analyysiä en tietojen paikkansapitävyydestä tehnyt. Oppilaiden kanssa voisi vertailla tulivuortenpurkausten sekä viime kuukauden maanjäristysten sijoittumista ja miettiä mahdollisia syitä yhteyksiin ja eroihin.
Minusta litosfäärilaatat ja niiden raja-alueet ovat hyvin olennaisia maanjäristysten sekä tulivuorenpurkausten kanssa, sillä ajattelin niiden omalla tavalla tuovan esiin miten holistisia monet luonnonilmiöt ovat. Litosfäärilaattojen rajojen tiedostot hain Natural Earth -sivustolta, josta itsenäistehtävien taustakarttakin oli peräisin. Ala-asteikäisille ei tietenkään voi liian tarkkaan selittää ilmiöitä, mutta minusta olisi hyvä jättää tämän kaltaiset asiat hautumaan oppilaitten mieliin. Toisaalta oppilaille, jotka ovat erityisen kiinnostuneita asiasta, tämän kaltainen informaatio voi kasvattaa innostusta miettimään asioiden syy-seuraussuhteita vielä entisestään.
Lopuksi näyttäisin kartan, johon on kerätty kaikki 1900-2022 vuosina tapahtuneet voimakkuudeltaan 6-9 magnitudin maanjäristykset (kuva 4). Interpoloin karttaan magnitudit, jonka avulla oppilaat toivottavasti kiinnittäisivät huomiota tummempiin alueisiin. Koska kartassa on maapallo kokonaisuudessaan, voi se näyttäytyä hieman täydeltä. Toisaalta aikajanaa olisi voinut lyhentää viimeiseksi 50 vuodeksi, jolloin sama trendi olisi silti toistunut ja interpoloidut alueet olisivat voineet tulla esiin vahvemmin.
Kurssikerran aiheet olivat minusta hyvin mielenkiintoisia ja nautin päästä ulkoilemaan keskiviikkoaamuna täydelliseen talvisäähän. Hasardimaantiede on aina kiinnostanut minua, joten aineistoja oli kiehtovaa tutkia. QGIS:n käytöstä tulee kerta kerralta selkeämpää ja se motivoi itseäni todella paljon. Kanssaopiskelijoiden avulla ja tuella pääsee todella pitkälle ja tästä kurssikerrasta en olisi varmasti selvinnyt ilman Eeva Rakia <3
Enää yksi kurssikerta jäljellä, vähiin käy ennen kuin loppuu!
Lähteet
Rumbin V. (2022) Kurssikerta 6 – Interpolointia vai ei? MATKA GIS-GURUKSI (luettu 24.2.2022)
Ylikoski A. (2022) Kurssikerta 6: Sään ääri-ilmiöitä ja maanjäristyksiä ALIN GEOINFORMATIIKKABLOGI (luettu 24.2.2022)
Raki E. (2022) Kurssikerta 6: Reippailua Oppimassa geoinformatiikkaa (luettu 24.2.2022)