Neljännellä kerralla harjoittelimme ruudukkojen tekemistä kartan päälle ja ruudukon tietojen laskemista sekä niiden pohjalta rasterikarttojen tekoa. Itselläni oli tämän kerran kanssa muutamia ongelmia, jotka olivat joko aineistollisia tai MapInfon omapäisyyttä. Valitsin aluksi teemakarttani aiheeksi ulkomaankansalaiset pääkaupunkiseudulla. Kun teemakartan teossa tuli aika luokitella välejä, paljastui sieltä arvoja kuten -2 000 000 000 -1 999 999 999. Nämä arvot eivät voineet kuvata todellisuutta tässä aiheessa. Selvitimme sen verran, että 999 999 999 oli virhekoodi, jolloin siitä paikasta ei ollut aineistoa tai sitä ei jostain syystä saanut näyttää. Näin ollen sitten kun lisäsi yhden muun maalaisen virhekoodin alueelle se lisäsi sen numerosarjan eteen. Tämänlaiset virhearvot tietenkin sotkivat oikeat arvot ja lopulta liian taistelun jälkeen hylkäsinkin tämän aiheen. Tein seuraavan kartan muunkielisten asukkaiden määrästä pääkaupunkiseudulla. Kuvista voidaan nähdä, että muunkielisten asukkaiden määrät ovat suurimpia pääkaupunkiseudun asutuskeskuksissa. Ja osa alueista jää kokonaan tyhjiksi. Näin ollen muun kielisten asukkaiden jakautuminen on melko voimakkaasti alueellista. Joonas Alanko blogissaan on onnistuneesti tehnyt ulkomaankansalaisten määrästä rasterikartan ja arvioi kartastaan, että Helsingin, Espoon ja Vantaan ulkomaalaisten osuus on siis jotakuinkin sama Helsinki on näistä kolmesta ylivoimaisesti väkirikkain kunta, minkä vuoksi siellä on niin määrällisesti kuin suhteellisestikin eniten ulkomaan kansalaisia. Helsingin kaupungin Maahanmuutto ja monimuotoisuus Helsingissä-tiedotteessa todetaankin, että maahanmuuttajia on rekisteröidyn äidinkielen perusteella laskien 13 prosenttia Helsingin asukkaista. Omat tulokseni ovat melko samat kuin Joonaksella sillä voimme tehdä jonkunlaisen korrelaation siitä, että ulkomaankansalisten määrä on jokseenkin samansuuruinen kuin muun kielisten määrä alueella. 

Lähteet:

Alanko, J. (2015) Alanko’s Blog. Pak kerta 4. https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/

Maahanmuutto ja monimuotoisuus Helsingissä (2013) Helsingin Kaupunki. http://www.kotouttaminen.fi/files/41541/Helsingin_maahanmuutto-_ja_moninaisuusstrategia_2013-2016.pdf

Kolmannella kurssikerralla aivot saivat toimia jo vaikeutetulla tasolla. Sain kuitenkin luotua kaksi teemakarttaa. Opimme yhdistämään erilaisia taulukkoja ja niiden tietoja ja näin luomaan taulukkoihin uusia sarakkeita ja päivittämään niitä.

Ensimmäisenä harjoitteluna teimme kartan Afrikan maiden timanttikaivoksista, öljykentistä sekä konflikteista. Kartassa jostain syystä, jäi pois legendasta öljykenttien väri, enkä muistanut sitä korjata kuvanmuokkausohjelmalla, joten laatikon pitäisi osoittaa harmaata.  Kartassa voidaan kuitenkin nähdä, että suurin osa kaivoksista asettuu länsirannikolle ja Afrikan eteläosaan. Öljykentät ovat suurimmaksi osaksi Afrikan pohjoisrannikolla. Konfliktit jakautuvat melko tasaisesti ympäri Afrikkaa. Ainakaan selvää riippuvuussuhdetta konfliktien ja timanttikaivosten ja öljykenttien välillä ei havaita. Enemmän konfliktien asettuminen selvästi mukailee nykyisiä poliittisesti herkkiä alueita ja sijoittuu niille. Ongelmana on tietenkin se, että tilastoista ei käy ilmi konfliktien tilannetta, eli ovatko konfliktit jo rauhoittumassa vai ovatko ne juuri tapahtuneita. Kuten Outi Seppälä blogissaan pohtii sitä, että jos saatavilla olisi tiedot konfliktien tapahtuma-ajasta, olisi kattaa helpompi tulkita tarkasti. Outi Seppälä jatkaa myös, että näiden tietojen avulla valtioiden ja konfliktialueiden välille syntyisi eroja

Seuraavassa teemakartassa toteutettiin opittuja uusia asioita. Teemakartta yhdistää suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja niiden järvisyysprosentit. Arttu Paarlahti blogissaan kirjoittaa blogissaan vuonna 2009, että tulvaindeksi vertaa tulvaa eli ylivirtaamaa ja kuiva kautta eli alivirtamaa toisiinsa. Q on virtaaman yksikkö ja se tarkoittaa tietyn joen uoman poikkileikkauksen läpikulkevaa vesimäärää sekunnissa.

Kartasta voimme huomata, että isoin järvisyysprosentti on matalien tulvaindeksien alueella. Erityisesti isoimmat järvisyysprosentit löytyvät keskisuomesta, joka tiettävästi on suurien vesistöjen aluetta. Myös näiden alueiden matala tulvaindeksi selittyy osin järvillä, jotka keräävät ylijäämä tulvavettä itseensä. Kartasta erottuu myös korkean tulvaindeksin alueina pohjanmaan matalat alueet, joiden tulvaherkyyteen vaikuttaa myös alajuoksuilla tapahtuva maankohoaminen. Korkean tulvaindeksin alueita on myös etelä-rannikko. Täällä on myöskin maankäyttö aiheuttanut tulvaherkkyyden lisääntymistä.

Lähteet:

Paarlahti, A (2009) Kuudes viikko, mihin ne kaikki livahtavat? https://blogs.helsinki.fi/tvt3-2009/2009/02/12/kuudes-viikko-mihin-ne-kaikki-livahtavat/

Seppälä, O. (2015) Outin Pak-blogi. Afrikasta opiskelijan unohduksin. https://blogs.helsinki.fi/outisepp/

 Toisella kerralla syvennyttiin tekemään teemkarttaa omavalintaisesta aineistosta ja itseään kiinnostavasta teemasta. Kurssikerralla käytiin lisää teemakarttojen tekemisen perusteita ja vaihtoehtoja laittaa erilaista tietoa karttoihin päällekkäin. Haimme tietoa Sotkanet indikaattoripankissa. Olen käyttänyt sotkanetin tietoja ennekin muissa tehtävissä kuten TAK kurssin alueraportissa sekä jonkun verran omassa työssäni. Siis sinänsä tietokanta oli tuttu jo ennestään. Oma teemakarttani käsitteli Suomen kuntien eläkeläisiä sekä yli 65 vuotiaita vanhainkotien asukkaita. Tiedot käsittivät siis eläkeläisten prosenttuaalisen osuuden kunnan asukkaista. Toinen tieto oli prosenttuaalien osuus yli 65 vuotiaiden vanhajnkodissa asuvien vanhusten määräst. Tulokset tässä olivat mielestäni kiinnostavia. Pohjois-suomessa eläkeläisten määrä oli melko suuri n.27-47 prosenttia asukkaista. Kuten Inka Tolonen blogissaan totesi eläkeläisten määrä Pohjois-Suomessa kasvaa huomattavasti ja lapsten ja nuorten osuus vähenee. Etelä-suomessa eläkeläisten prosenttuaalisen osuuden vaihtelu kuntien välillä oli suurempaa. Vaikka myös Pohjois-Suomessa muutama kunta erottuu pienemmällä prosentilla kuten esimerkiksi Rovaniemi. Pohjois-Suomen eläkeläisten isoa prosenttiosuutta voidaan selttää esimerkiksi muuttoliikkeellä. Pohjois-Suomessa nuorempi väestö on alkanut muutaa etelämmäs tai isoihjn kaupunkeihin kuten Rovaniemelle. Vanhempi väestö ei ole niin halukas muuttamaan vaan jää mielummin paikkakunnille vaikka niiden väestö väheneekin. Tämä vanheneva väestörakenne taas ei ole vetävä tekijä kunnalle, joka tarvitsisi työikäisiä asukkaita, jotta palvelut pysyisivät ennallaan tai edes järjestettävissä. Toinen kiinnostava tulos tuli seuraavasta indikaattorista eli vanhainkodissa asuvien osuus vastaavan ikäisestä väestöstä ja tässä tarkastelin yli 65 vuotiaita asukkaita. Eniten vanhainkodin asukkaita vatsaanvanikäisestä väestöstä oli länsirannikolla seä Etelä-Suomessa mutta Pohjois-Suomessa, jossa eläkeläisiä oli kuitenkin paljon niin vanhainkodissa asuvien osuudet olivat pienet. Tämä voi olla monenkin asian summa. Tämä tulos voi kertoa siitä että Pohjois-Suomessa vanhemmat ihmiset asuvat mielummin kotona kuin palveluasumisessa. Toinen vaihtoehto on että palveluita ei ole tarpeeksi, jotta yhtä iso osa pääsisi tai pystyisi asumaan vanhainkodissa. Muuttotappioisilla kunnilla juuri peruspalveluiden järjestäminen on haaste. Yksinkertausesti kaikille ei ole paikkoja vanhainkodeissa, koska rahaa riittävien paikkojen järjestämiseen ei ole. Tämä on taas kierre, jossa vanhenevan väestörakenteen kunnat joutuvat järjestämään yhä lisääntyvälle osalle palveluita mutta verotuloja ei ole tarpeeksi. Kuten myös Ruut Uusitalo blogissaan toteisi että nuorten ja lasten osuuden väheneminen alueella ja paluumuuttajien puute aiheuttaa sen että on vaarassa, että vanhukset joutuvat pitkän matkan päähän hoitokoteihin, mikäli työikäisiä ei riitä omassa kunnassa.

Oma ongelmani toteutuksessa oli saada selkeä kartta, joka kuitenkin kuvaisi molempia ilmiöitä peittämättä toista. Tästä syystä väri-viivakartta yhdistelmä ei ollut toiminnalataan paras mahdollinen ja päädyinkin toiseen ratkaisuun. Mieletsäni ratkaisuni toimi hyvin jokseenkin lopputulos oli hieman sekava.Olisin ehkä mielummin käyttänyt pohjana maakuntien ainestoa jota taas ei ollut saatavilla tästä tutkimastani aihealueesta.

ARTIKKELI

Anna Leonowicin artikkelissa “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” käsiteltiin koropleettikarttojen käyttöä eri tarkoituksissa. Yhdenmuuttujan esimerkiski alueellisen ilmiön esiintymistä tai voimakkuuttaa on helppo kuvata yhden muuttujan koropleettikartalla. Kuitenkin vain yksi muuttuja koropleettikartassa ei välttämättä yhtä tehokkaasti kerro vertailtavista asioista kuin kahden muttujan koropleettikartta, jossa on helpompi esimerkiksi vertailla kahta ilmiötä ja niiden suhdeta. Kahde muuttujan koropleettikartassa ilmiöt eisitetään väreinä tai kuvioina. Kahden muttujan koropleettikartassa luokkien määrä täytyy pitää järkevänä ja tiiviinä, koska on todistetusti huomattu että jo kaksi muuttuja tekee kartasta lukijalle monimutkaisemman. Kahden muuttujan koropleettikartassa myös värisävyjrn valinta on tarkkaa luettavuuden takia. Tämä kävi ilmi myös artikkelissa esitetyssä kokeessa, joka toteutettin kahdessa yliopistossassa. Kokeessa tutkitiin eri muuttujamäärällisten karttojen luettavuutta ja siinä päädyttiin siihen että kahden muuttujan koropleettikarttojen lukeminen on vaikemapaa mutta ne esittävä paremmin tapauksia, jossa täytyi vertailla kahta ilmiötä ja esittää niiden välistä suhdetta.

Itse rupesin pohtimaan artikelin jälkeen sitä, että kahden muuttujan koropleettikartassa visuaalinen suunnittelu ja selkeys on erinomaisen tärkeä asia, johon kartografin täytyy kiinittää huomiota.

.

Lähteet:

Leonowicz, A (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija

Tolonen, I. (2015) Inkan blogi https://blogs.helsinki.fi/inkatolo/

Uusitalo, R. (2015) Ruutin geoinformatiikka blogi https://blogs.helsinki.fi/ruutuusi/