GIM1 vol. 7. Itsenäiset kartat: Biodiversiteetti, tiikerit ja palmuöljyn tuotanto

Palmuöljyn tuotanto ja käyttö

66 miljoonan tonnin (1000 kg) vuosituotolla palmuöljy on maailman eniten tuotettu kasviöljy. Sen alhainen markkinahinta ja soveltuvuus elintarvikkeisiin ovat johtaneet tilanteeseen, jossa puolet supermarkettien tuotteista sisältää palmuöljyä. Palmuöljyä käyttävät valmistajat perustelevat valintaansa usein halvemman hinnan sijaan sillä, että palmuöljy kestää paistamista ja antaa tuotteille hyvän koostumuksen ja maun. Palmuöljyä käytetään elintarviketeollisuudessa margariinien valmistuksessa, pakastepizzoissa, kekseissä ja muissa leivonnaisissa, muroissa, valmisruoissa ja kastikkeissa sekä uppopaistossa. Muualla palmuöljyyn törmää erilaisissa voiteissa, saippuoissa, meikeissä ja pesuaineissa sekä kynttilöissä. Näiden lisäksi öljyä käytetään tietenkin biopolttoaineena ja sekoitetaan tavallisen moottoriöljyn sekaan. Palmuöljypohjaisista biopolttoaineista vapautuu poltettaessa paljon hiilidioksidia ja metaania ja ilmastovaikutus on itse asiassa jopa 3 kertainen verrattuna tavallisiin fossiilisiin polttoaineisiin.

Hiljattain vuonna 2014 saatiin voimaan säädös, jonka mukaan tuotteissa on ilmoitettava mikäli ne sisältävät palmuöljyä. Tämän saa selville tuoteselosteesta missä tahansa yhteydessä mainitusta sanasta “palmu”. Palmuöljyn valmistuksessa puhdistusvaiheessa käytetään korkeita lämpötiloja, jolloin Eviran mukaan öljyyn muodostuu haitallisia aineita, mm. rasvahappoestereitä, jotka ovat terveydelle haitallisia. Palmuöljyn korvaaminen muilla kovilla rasvoilla, kuten voilla tai kookosrasvalla olisi teknisesti mahdollista, mutta elintarvikkeiden tuotantokustannukset olisivat tällöin suuremmat. Terveys-syistä Euroopan komissio on kuitenkin asettamassa haitallisille glysidyyliestereille lainsäädännölliset enimmäismäärät kasviöljyissä ja -rasvoissa. Asetus tulee sovellettavaksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa vuoden 2018 aikana.

Palmuöljyn tuottajat

90 % palmuöljystä tuotetaan Indonesiassa ja Malesiassa. Vuonna 2013 Indonesiassa tuotto oli yltänyt vuodesta 1961 vajaaseen 27 miljoonaan tonniin (1000 kg) (Kuva1) !

Kuvassa 2. on palmuöljytehdasaineistoa vuodelta 2017. Indonesiassa ja Malesiassa on molemmissa yli 400 tehdasta! Vertaa Kolumbiassa vain 17.

Kuva 1. Palmuöljyn tuotanto tonneina vuodesta 1961 vuoteen 2013. Suurimpia tuottajia (punainen): Indonesia, Malesia, Thaimaa, Nigeria, Kolumbia.

Kuva 2. Palmuöljytehtaiden määrä valtion sisällä. Tehdasaineisto on vuodelta 2017.

Biodiversiteetin kuumat pisteet, sosiaaliset ongelmat ja palmuöljy

Luonnon monimuotoisuuden kuumat pisteet (biodiversity hotspots) ovat alueita, joissa on väh. 1 500 kotoperäistä kasvilajia ja muutenkin monimuotoinen lajisto selkärankaisia ja selkärangattomia eläimiä sekä muita eliöryhmiä. Kuumien pisteiden osuus Maan maapinta-alasta on vähentynyt koko ajan, eikä ole yllätys että ongelma on suurinta juuri palmuöljyn tuotannon huippumaissa.

Kuva 3. Maailman biodiversiteetin kuumat pisteet.

Öljypalmuplantaasit peittävät tällä hetkellä yli 27 miljoonaa hehtaaria Maan pinnasta. Plantaasipinta-aloista ei kuitenkaan vaikuttanut olevan saatavilla minkäänlaista vapaasti karttaan sovellettavaa aineistoa. Löysin kuitenkin dataa palmuöljytehtaiden sijainneista, mistä voi päätellä jotakin myös plantaasien sijoittumisesta. Huomaa, että suurin osa tehtaista sijoittuu Indonesin ja Malesian rikkaan sademetsäluonnon alueille (Kuva 4.).

Kuva 4. Palmuöljytehtaiden sijoittuminen kuumiin pisteisiin.

Valitettavasti juuri biodiversiteetiltään rikas tropiikki sopii olosuhteiden puolesta täydellisesti öljypalmun kasvatukseen kostean ja lämpimän ilmastonsa takia. Tämän seurauksena sademetsää tuhotaan polttamalla päivittäin uusien plantaasien, “vihreiden aavikoiden”, tieltä. Yhä paheneva metsäkato aiheuttaa jopa viidenneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Palmuöljyn tuotannosta johtuen Indonesian kasvihuonepäästöt ovat yltäneet top kolmoseen heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen.

Sademetsää raivataan öljyn takia myös siinä tapauksessa, että maanviljelijät menettävät ensin viljelysmaansa öljypalmuplantaasiksi, minkä jälkeen he raivaavat lisää viljelymaata metsistä. Ihmisten häätämisessä plantaasien tieltä sovelletaan usein kiristystä väkivallalla ja maanomistajia lahjotaan pelkästään nimellisiksi jäävillä korvauksilla. Plantaaseille työskentelemään päätyvät paikalliset ja muista maista tuodut työntekijät saavat erittäin huonoa palkkaa eikä heille anneta asianmukaista suojavarustusta esimerkiksi työskennellessä myrkyllisten aineiden kanssa.

Palmuöljyplantaasi sademetsän vieressä, Borneo. Lähde: http://www.worldlandtrust.org/news/2010/01/visit-to-borneo-orang-utans-elephants.htm

Tiikerit ahdingossa

Tiikeri (Panthera tigris) on maailman isoin kissaeläin. Tiikerit ovat sopeutuneet monenlaisiin elinympäristöihin ainavihannista monsuunimetsistä aina Siperian koivumetsiin. Villisiat ja kauriseläimet ovat tiikerin pääravintoa. Reviirin koko vaihtelee ympäristön saaliseläimistön runsauden mukaan. Uroksen reviiri tropiikissa on 30-70 km2, karummassa Siperiassa jopa 1000 km2. Naaras saa yleensä 2-3 pentua muutaman vuoden välein ja pennut itsenäistyvät n. 2 vuotiaina mikäli selviävät siihen ikään.

Tiikerin levinneisyys ulottui aikoinaan itäisestä Turkista Indonesiaan. Nykyään isoja kissoja esiintyy enää Intiasta Kaakkois-Aasiaan ja Sumatralle ulottuvalla alueella pirstaleisilla saarekkeilla. Lisäksi muutama yksilö löytyy Kiinasta ja Siperiasta. Tiikereitä on 9 alalajia, joista 1900-luvulla balintiikeri, kaspiantiikeri ja jaavantiikeri ovat kuolleet sukupuuttoon. Jäljellä olevat 6: amurintiikeri, kiinantiikeri, indokiinantiikeri, sumatrantiikeri, bengalintiikeri ja malakantiikeri ovat äärimmäisen/erittäin uhanalaisia. Luonnossa elää arviolta yhteensä enää 3 890 yksilöä, kun vielä 70-luvulla tiikereitä oli yli 30 000. Sadassa vuodessa maailma on menettänyt noin 97 % tiikereistään!

Tiikerien ahdinkoon on useita syitä, joista kuuluisin on varmaankin salametsästys. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä selittämään näin katastrofaalista katoa. Tiikereitä uhkaa suuresti sopivien elinalueiden hupeneminen, jossa palmuöljyplantaaseilla on varmasti merkittävä osuus, erityisesti sumatrantiikerin tapauksessa. Lisäksi mm. orangit ja Borneon elefantit ovat yhä lähempänä sukupuuttoa palmuöljyn takia. Kun elinympäristöt katoavat eläinten on pakko tulla aina vain lähemmäs ihmistä, mikä edelleen lisää niiden altistumista vainolle ja metsästykselle.

Tiikerien suojelu ja palmuöljy

Kuva 5. Tiikerin suojelualueiden lkm tiikerivaltioissa

Suojelu on viimevuosina helpottanut tiikerikannan ahdinkoa mm. Siperiassa, Kiinassa ja Intiassa. Kaakkois-Aasiassa, palmuöljykeitaissa, tilanne on kuitenkin pahenemaan päin. Malesiassa tiikerien määrän arvioitiin laskeneen n. 250 een vuonna 2015. Indonesian ja Thaimaan tiikerikannasta ei ole edes tietoa. Tiikerien eteen on siis vielä paljon työtä. Muutama tiikerivaltio on lähtenyt mukaan suojelutyöhön tavoitellen tiikerien määrän kaksinkertaistamista vuoteen 2022 mennessä. WWF tukee valtioita tässä tavoitteessa. Tavoitetta varten on kartoitettu sellaisia tiikerien suojelualueita, jotka tarjoavat sopivat olot kannan tuplaamiseksi. Nämä ovat karttakuvassa 6. oransseja Tx2 alueita, muut suojelualueet ovat keltaisia.

Tarkastelin karttojen avulla tiikerin suojelun ja palmuöljyn välistä konfliktia hieman lähemmin ja on selvää, että palmuöljy on ainakin osittain syynä Kaakkois-Aasian tiikerien ahdingon jatkumiseen (Kuvat 6- 8). Malesiassa yhden suojelualueen sisällä on peräti 19 palmuöljytehdasta, ei ihme että tiikerit ovat siellä huvenneet ! Indonesiassa peräti 5 suojelualuetta pitää sisällään vähintään yhden palmuöljytehtaan ! Voisi kuvitella, ettei näillä alueilla ole enää tilaa yhdellekään tiikerille, ja mehän emme tiedä alueen tiikereistä WWF:n mukaan mitään. Ei niillä ainakaan kovin hyvin voi mennä..

Kuva 6. Punaiset pisteet ovat palmuöljytehtaita. Huomaa keskittyminen Indonesiaan ja Malesiaan.

Kuva 7. Palmuöljytehtaiden määrä tiikerin suojelualueilla.

Kuva 8. Tehtaan sisältävien suojelualueiden määrä valtion sisällä.

Palmuöljyn tuotantoon puuttuminen

Palmuöljyn käytöstä ei siis ole haittaa vain terveydellemme, vaan myös ilmastolle ja uhanalaisille lajeille. Käyttöä sekä tuotantoa olisi siis syytä vähentää rajusti. Jo sekin auttaisi, että kaikki palmuöljy tuotettaisiin vastuullisesti ja, että vastuullisen palmuöljyn käyttö yleistyisi. WWF:n mukaan lukuisat yritykset eivät ole lupauksista huolimatta siirtyneet käyttämään vastuulliseksi sertifioitua palmuöljyä. WWF on ollut mukana kehittämässä RSPO (Roundtable of Sustainable Palm Oil) sertifikaattia. RSPO palmuöljyn tuotannossa huomioidaan ympäristö ja sosiaaliset ongelmat. Tuotannossa ei hakata luonnonvaraisia sademetsiä viljelysmaaksi eikä plantaaseja raivata polttamalla. Ongelmana on tuottamani kartan perusteella mm. se, että palmuöljytehtaista melko pieni osa on RSPO sertifikaatin saaneita.

Kuva 9. Valitettavasti palmuöljyn huipputuotannon maissa RSPO sertifioituja tehtaita on kaikkiaan vajaa neljäsosa.

Miten minä voin vähentää palmuöljyn kulutusta?

Suomessa tilanne on sikäli hyvä, että meillä käytetään paljon rypsi- ja rapsiöljyjä, kookosrasvaa, auringonkukkaöljyä ja pellavaa palmuöljyn sijaan. Silti kaupassa on lukuisia palmuöljyäkin sisältäviä tuotteita, joiden kulutukseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Rainforest rescue sivuston perusteella voit taistella palmuöljyä vastaan seuraavilla vinkeillä:

  1. Tee ruokaa itse tuoreista raaka-aineista, älä käytä kokkaamiseen palmuöljyä vaan esim. oliiviöljyä.
  2. Lue tuoteselosteita. Erityisesti elintarvikkeissa palmuöljy on näkyvillä, kosmetiikassa edelleen valitettavasti huonommin.
  3. Voit valittaa valmistajille palmuöljyn käytöstä.
  4. Voit allekirjoittaa vetoomuksia sademetsien suojelemiseksi.
  5. Voit lisätä ongelman näkyvyyttä esim. median välityksellä ja kampanjoihin osallistumalla.
  6. Vähennä autoilua.
  7. Etsi lisää tietoa ja kerro muille. Rohkaise kavereita ja perhettä luopumaan palmuöljystä.

Lähteet:

Karttojen kokoamiseksi etsitty aineisto:

taustakarttana open street map

Palmuöljyn tuotantomäärät (csv): <https://en.actualitix.com/>

Valtiot ja niiden rajat: <http://www.naturalearthdata.com/downloads/110m-cultural-vectors/>

Biodiversiteetin kuumat pisteet: <https://databasin.org/datasets/23fb5da1586141109fa6f8d45de0a260>

Palmuöljytehtaat: <http://data.globalforestwatch.org/datasets/ed8d5951b2a4482a9e62c4fe0bc23b5f_27>

Tiikerin suojelualueet: <http://data.globalforestwatch.org/datasets/f50efdadb0234ef392c4ecd8185c1f5f_4>

Tekstin lähteet:

Evira 2018. <https://www.evira.fi/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/ravitsemus/palmuoljy/>

Greenpeace 2010. <http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/palmuoljy/ongelmat/tuotanto-ongelmat/>

WWF 2016. <https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-elintarvikeyhtioiden-palmuoljyn-hankinnasta-yha-suurempi-osuus-on-vastuullisesti-tuotettua-2946.a>

WWF 2017. <https://wwf.fi/elainlajit/tiikeri/>

WWF 2015. <https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/wwf-lehti/juttuarkisto/Viela-on-mahdollista-pelastaa-tiikerit-2576.a>

Yle 2016. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/27/kiisteltya-palmuoljya-loytyy-suomalaisestakin-ruokakaapista>

Rainforest rescue <https://www.rainforest-rescue.org/topics/palm-oil>

Viljanen Heidi (2010). Madagaskar – kuumin luonnon monimuotoisuuden
kuumista pisteistä?. Tieteessä tapahtuu 3/2010. <https://journal.fi/tt/article/download/2739/2511/>

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *