David Grossman: A Horse Walks into a Bar (translated from the Hebrew by Jessica Cohen), Knopf, 2017.

David Grossman (s. 1954) lienee Amos Ozin ohella yksi tunnetuimpia ja käännetyimpiä israelilaisia kirjailijoita. Kummankin nimet esiintyvät vuodesta toiseen kansainvälisten kirjallisuuspalkintojen ja -ehdokkaiden listoilla. Molemmat ovat Israelissa profiloituneet Lähi-idän rauhan puolestapuhujina poliittisen kentän vasemmalla laidalla, viime vuosina yhä pessimistisemmin äänenpainoin. Grossmanin 2014 kirjoittama teos סוס אחד נכנס לבר (engl. A Horse Walks in a Bar) sai kesäkuussa 2017 arvostetun The Man Booker International -palkinnon, josta puolet saa teoksen kääntäjä, tässä tapauksessa hepreankielisen kirjallisuuden kääntäjänä ansioitunut amerikkalais-israelilainen Jessica Cohen.

Grossmanin teoksissa on aina ollut synkkiä virtauksia mukana mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin koskaan. Vuonna 2006 Grossman menetti toisessa Libanonin sodassa poikansa Urin. Pian tragedian jälkeen hän julkaisi teoksen naisesta, joka lähtee retkeilemään Israelin pohjoisosiin mutta todellisuudessa pakenee välttyäkseen kuulemasta mahdollista kuolinuutista sodassa taistelevasta pojastaan (To the End of the Earth / אישה בורחת מבשורה). A Horse Walks into a Bar käsittelee osin samaa teemaa: poikaa, joka ei tiedä, minkälainen tragedia häntä kohtaa.

Tutustumme poikaan aikuisena miehenä, Dovele G:nä, elämän ja sairauksien murjomana stand up -koomikkona. Toinen päähenkilö, teoksen minäkertoja ja tarkkailija, on työstään hyllytetty miestuomari, koomikon lapsuudenystävä, jonka tämä on yllättäen kutsunut kuulemaan show’taan. Tuomari on yksinäinen leski, jonka elämän suru on ahmaissut lähes kokonaan. Dovele haluaa ystävän tarkkailevan häntä ja kertovan jälkeenpäin, mitä ihminen ei itsestään voi verhota – mitä hän todella on.

Teos on lyhyt eikä sitä ole jaettu erillisiin kappaleisiin. Spoilereiden vuoksi on parempi olla paljastamatta liikaa juonenkäänteitä. Lukukokemuksena teos on, Grossmanin aiempaa tyyliä seuraten, hyvin intensiivinen. Koomikko kertoo stereotyyppisiä vitsejä keskinkertaisuudesta nauttivalle yleisölle. Grossmanin ironiasta kertonee se, että vitsit, jotka saavat yleisön nauramaan, ovat niitä hyvin tuttuja ja kuluneita naisiin, seksiin tai vähemmistöihin kohdistuvia sukkeluuksia. Kaksi asiaa kuitenkin horjuttaa yleisön mielenrauhaa: mauttomat holokausti-vitsit sekä Dovelen vitsien lomaan kertoma polveileva tarina lapsuuskokemuksista yli neljäkymmentä vuotta aiemmin.

Koomikon viljelemät jiddišinkieliset sutkautukset ja termit sitovat teoksen vahvasti aškenasi- eli itäeurooppalaistaustaiseen juutalaiseen Israeliin. Dovelen isä on oikeistolais-sionistisen politiikan ideologin, Vladimir Jabotinskyn (k. 1940), kannattaja, ja äiti holokaustista selviytynyt asetehtaan työläinen. Hautajaiset, joihin Dovele nuorena poikana matkustaa, ovat hänen ensimmäisensä, koska holokaustin jäljiltä ei ole sukulaisia, jotka olisivat tutustuttaneet hänet elämän ja kuoleman normaaliin kiertokulkuun. Stand up -illasta tulee kaikkea muuta kuin hauska: se on lähes väkivaltaiseksi muuttuva vuodatus menetyksestä ja luopumisesta, jopa niin, että punchlineista tulee konkreettisia lyöntejä.

Koomikon groteski huumori tuntuu nousevan pettymysten lisäksi elämisen ja haluamisen pakosta. Dovelen hahmo on toistuvasti jopa vastenmielinen, eikä yleisö ole häntä parempi. Kuitenkin lavalta käsin yleisö – ja lukija – tutustuu puolustuskyvyttömään poikaan, jonka elämässä väkivallasta ja perhesuhteiden häiriintyneisyydestä on tullut normi ja joka luo huumorista selviytymiskeinon. Tuomarikaan ei voi enää unohtaa jaettuja lapsuusmuistoja eikä sitä, kuinka helppoa on kääntää päänsä toiseen suuntaan, jotta välttyy kohtaamasta toisen nöyryytystä. Ehkäpä yksi teoksen keskeisimmäksi teemaksi nousee toivottomuus, joka kohdistuu elämän auttamattoman absurdiuden lisäksi hienovaraisesti myös nykyiseen poliittiseen tilanteeseen: ”Please be careful on your way out… I’m told there’s heavy traffic at the exits.”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *