Kurssikerta 3 – Timantteja, öljyä ja tulvia

Kolmannella kurssikerralla olikin jo hieman hankalampaa asiaa. Tai no, itsessään asia ei ollut kovin hankalaa, mutta työvaiheita oli erittäin paljon ja yhden ruksin unohtuminen jostain kohdasta aiheutti jo hieman harmaita hiuksia. Kyseessä oli siis tietokannoilla leikkimistä. Varsinaisella oppitunnilla itse teoriaosuutta ei juuri ollut vaan siirryimme suoraan itse asiaan. Meille annettiin Afrikan mantereesta oleva kartta, jota piti alkaa muokkailemaan. Meidän piti esimerkiksi yhdistellä alueita sekä muokata ja yhdistellä tietokantoja. Tämä oli minulle jo täysin uutta asiaa ja erilaisia ruksittavia ja muistettavia asioita oli jo paljon. En usko, että vieläkään muistan ihan kaikkea, pitänee varmaan harjoitella lisää.

Tämän viikon ensimmäisenä tehtävänä oli käyttää ”värikästä mielikuvitustamme” ja yrittää analysoida, että mitä muuta voidaan saada selville annetuista tietokannoista. Kurssinvetäjän Arttu Paarlahden (kuva 1.) tekemässä kartassa nähdään Afrikan mantereen timanttikaivokset, konfliktialueet ja paikat sekä konfliktien laajuus ja öljylähteet. Pikaisella vilkaisulla selviää, että liki koko Afrikassa on konflikteja ollut ja joskus nämä ovat liittyneet myös luonnonvaroihin. Tilastot ovat muistaakseni päivitetty vuonna 2006, joten tämän päivän kartassa olisi myös Libya konfliktialueeksi merkattu Arabikevään tapahtumien takia.

Kuva 1. Afrikan kartta johon merkittynä konfliktit, timanttikaivokset, öljykentät sekä konfliktien laajuus. (Paarlahti 2015)

Kuva 1. Afrikan kartta johon merkittynä konfliktit, timanttikaivokset, öljykentät sekä konfliktien laajuus. (Paarlahti 2015)

Monet konfliktit juontavat juurensa siirtomaavallan aikaan kun eurooppalaiset hallitsivat käytännössä koko mannerta. Eurooppalaisten teot Afrikassa jättivät mantereen huonoon jamaan ja isäntien lähdöstä saakka on alueella sodittu ties mistä. Hyvänä esimerkkinä lienee Kongon veritimantit, joita ostamalla ovat muun muassa länsimaat tukeneet Afrikan konflikteja.

Internetin käyttäjien lukumäärän kasvu ja väheneminen kertoo myös osaltaan yhteiskunnan kehityksestä. Oletusarvoisesti voisi uskoa, että jos yhteiskunta kehittyy rauhassa ilman vakavampia konflikteja, internetin käyttäjien määrä kasvaa tasaisesti. Jos taas vastaavasti määrä vähenee, tämä voi osaltaan kertoa konfliktista ja sen merkittävyydestä kyseiselle valtiolle. Kuten Mirka Jokela-Määttä blogissaan toteaakin, että vaikka länsimaissa internet kuuluu siihen perusinfrastruktuuriin, ei se sitä välttämättä ole kehittyvissä maissa. Heikkoa infrastruktuuria on myös huomattavasti helpompi horjuuttaa.

Tulvaindeksikartta

Kuva 2. Tulvaindeksi kartta sekä valuma-alueiden järvisyys.

 

Viikon toisena tehtävänä oli tehdä tulvaindeksikartta Suomen eri valuma-alueista. Tehtävässä käytettiin hyödyksi edellisessä harjoituksessa (Afrikka-tehtävä) opittuja taitoja eri tietokantojen yhdistämisessä ja tietokantojen muokkaamisessa. Itse sain tehtävän tehtyä ilman suurempia ongelmia jo varsinaisella kurssikerralla ja vaikka suhteellisen nopeasti karttanikin tein, tuli siitä mielestäni selkeä ja hieno. Tehtävähän on myös siinä mielessä hauska, koska ensimmäistä kertaa pääsemme vertailemaan myös kanssaopiskelijoidemme karttoja helposti, sillä kaikilla kun on sama aihe. Eroja kuitenkin löytyy, lähinnä luokittelussa ja värimaailmassa (sekä myös muiden karttaelementtien asettelussa). Esimerkiksi Oskar Rönnberg on omassa kartassaan päätynyt paljon väririkkaampaan palettiin kuin oma sinisen-sävyinen karttani. Vastaavasti Rönnberg on käyttänyt omassa kartassaan hieman erilaista luokittelua. Oman karttani luokituksen valitsin siten, että suurimpaan luokkaan tuli vain yksi arvo, 1100 joka on Aurajoen valuma-alue.  Tähän päädyin siksi, että Aurajoen tulvaindeksi on huomattavasti suurempi kuin seuraavilla valuma-alueilla. Kummatkin luokitukset kuitenkin toimivat vallan mainiosti.

Toinen selvitettävä asia oli valuma-alueiden järvisyys. Järvisyydellä tarkoitetaan valuma-alueella sijaitsevien järvien suhdetta valuma-alueen pinta-alaan (ympäristö.fi) ja tämän tiedon löysimme kätevästi taulukosta. Vaihtoehtona oli myös tehdä haastavampi versio ja laskea alueiden järvisyys prosentit itse (mikä itsessään ei ole hankala laskutoimitus jos osaa pinta-aloja laskea), mutta itse päädyin tekemään oman karttani valmiin aineiston pohjalta, kenties olisi harjoituksen vuoksi hyvä tehdä myös se haastavampi versio. Kartassa järvisyys esitetään pylväänä kyseisen valuma-alueen päällä. Tämä tuotti alkuun hieman hankaluuksia, sillä joidenkin valuma-alueiden järvisyys on erittäin pieni esimerkiksi länsirannikolla ja vastaavasti alueet ovat myös pinta-alaltaan hyvin pieniä joten pieniä pylväitä kartalla näkyy ihan riittämiin. Tunnilla tuli mietittyä vaihtoehtoisia tapoja esittää alueiden järvisyys, jotta kartasta saisi selkeämmän, mutta muutamien pikaisten kokeiluiden jälkeen pylväät osoittautuivat silti parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Kenties taitavampi kartografi osaisi asian ilmaista selkeämmin, vaikka ei omassa esityksessäkään pahemmin ongelmia ole.

Kartta ilmaisee asian selkeästi ja maallikkona pystyn sanomaan, että mitkä alueet ovat järvisimpiä ja toisaalta myös, että missä tulvat ovat suurin ongelma. Tulvien esiintymiseen vaikuttaa myös moni muukin asia kuten alueen alavuus ja tulvavallit. Vaikka Aurajoki onkin tulvaindeksiltään kaikkein korkeimmalla sijalla, ei ainakaan uutisissa pahemmin Aurajoen tulvista kerrota. Sen sijaan monet Pohjanmaan joet pääsevät melkein joka kevät uutisiin tulvien takia.

 

Lähteet:

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015, Arttu Paarlahti <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/> Luettu 2.2.2015

Paikannettua tietoa, Mirka Jokela-Määttä <https://blogs.helsinki.fi/mijokela/> Luettu 2.2.2015

Oskarin PAK-blogi, Oskar Rönnberg <https://blogs.helsinki.fi/oskaronn/> Luettu 3.2.2015

Tulvasanasto, Ympäristö.fi <http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Tulvasanasto> Luettu 3.2.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *