Kierrätys ja hävikkien vähentäminen
Hävikin vähentämisellä ruokaketjussa ja ketjun tehostamisella voidaan lieventää maailman vesikriisiä. Ruokaketjussa hävikki johtuu sekä elintarvikkeiden heittämisestä pois että tuotantoprosesseihin liittyvästä hävikistä. Eräiden arvioiden mukaan pellolta lähtevästä ruuasta päätyy kuluttajan lautaselle enää vain puolet, ja loppu päätyy jätteeksi tai kierrätykseen. Suomessa on arvioitu kotitalouksien heittävän pois noin kymmenen prosenttia hankkimastaan ruuasta.
Elintarviketeollisuuden jätevirtoja pyritään mahdollisimman paljon jo taloudellisistakin syistä hyödyntämään kotieläinten rehuna, mutta suurempi ongelma on yhdyskuntajätteisiin päätyvän orgaanisen aineksen ja ravinteiden palauttaminen alkutuotantoon. Esimerkiksi Suomessa fosforipitoisesta jätelietteestä palaa alkutuotantoon vain 10 %.
Tehottoman haihdunnan vähentäminen ja vedenkäytön tehostaminen
On kolme eri vaihtoehtoa lisätä maailman kasvavan väestömäärän ruokkimiseen vaadittavaa tuotantoa: käyttää enemmän vettä peltomaiden kasteluun, kasvattaa viljeltyä alaa nykyisille luonnontilaisille alueille tai kolmantena vaihtoehtona parantaa nykyisellään saatavilla olevan vesimäärän tehokkuutta kotieläin- ja kasvintuotannossa. Viimeksi mainittu optio on selvästi vähiten vahingollinen yhteiskunnan muille vedenkäytön tarpeille.
Maapallon ilmakehään haihtuu runsaasti vettä, varsinkin kasvukauden alkuvaiheessa, jolloin yksivuotiset kasvustot ovat vasta kasvunsa alussa, sekä viljelyjärjestelmistä, joissa kasvullisuus on harvaa. Tämä “tuottamaton” haihtuminen voi olla kokonaishaihdunnasta 30-60 % tai jopa enemmän. Tuottavaa haihduntaa on puolestaan kasvien hengityksessä tapahtuva transpiraatio. Monivuotisten nurmien ja puumaisten kasvien viljelyn vesitalous on yksivuotisia kasvustoja tehokkaampaa. Transpiraation suhteellista osuutta voidaan kasvattaa yhdistämällä samaan viljelyjärjestelmään ravintokasvien ja energiakasvien viljely (agroforestry), parantamalla sadeveden keruutekniikoita ja maankäytön paremmalla suunnittelulla.
Viljelytekniikat jotka parantavat satoa, parantavat myös veden hyväksikäyttöä, sillä kasvien fotosynteesi ja transpiraatiovirtaus liittyvät olennaisesti toisiinsa. Viljelytekniikat, joissa maa pidetään mahdollisimman paljon kasvipeitteisenä tai peitetään erilaisilla katemateriaaleilla, ja joissa pyritään vähentämään tiivistymisriskiä, parantavat veden hyväksikäyttöä maa-kasvisysteemeissä.
Maata hyvin varjostavat kasvilajit ja kasvustot ovat myös tehokkaita evaporaation vähentäjiä. Kasvilajien ja -lajikkeiden vedenkäytön tehokkuudessa on myös suuria eroja. Tehokkaat vedenkäyttäjät tuottavat enemmän biomassaa suhteessa transpiraatioon kuin heikot vedenkäyttäjät.Lannoitus parantaa osaltaan kasvuston vedenkäytön tehokkuutta, erityisesti satomäärien ollessa matalia. Suurin vaikuttavuus maatalouden vedenkäytön parantamisessa onkin odotettavissa tropiikissa ja subtropiikissa alueilla, joilla satotasot ovat matalia.
Tehokkaiden vedenkäyttäjien jalostaminen
Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan veden alueelliseen jakautumiseen ja sadannan ajoittumiseen, ja aiheuttamaan kasvintuotannolle uusia stressejä, jotka heikentävät osaltaan vedenkäytön tehokkuutta. Kasvinjalostajat ovat jo reagoineet ilmastonmuutoksen tuomiin ympäristömuutoksiin. Mm. Afrikassa jalostetaan parhaillaan kuiviin olosuhteisiin sopeutuvia vettä tehokkaasti käyttäviä lajikkeita.
Kirjoittanut Jaana Väisänen
Lisälukemiseen löydät vinkkejä
toisaalta täältä blogista.
University of Helsinki