JOKER – Terävä analyysi maatalousyritysten kasvihuonekaasupäästöistä

Ruotsin Hallandin Talousseura käynnisti vuonna 2008 projektin, ”JOKER, Jorbrukets klimatpåverkan”, joka pyrkii luomaan malleja maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseksi sekä elinkaarianalyysin tapaan että taloudellisesta näkökulmasta, ja etsimään keinoja päästöjen vähentämiseksi.

Projektin ensimmäinen osa julkaistiin huhtikuussa 2009, ja siinä selvitettiin kolmen esimerkkitilan, kasvintuotantotilan, kasvintuotanto-lypsykarjatilan ja sianlihaa tuottava tilan, kasvihuonekaasu-päästöjä. Tulevissa julkaisuissa pääsemme katsomaan, miltä kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen näyttäisi taloudellisesti, ja millä tavalla tilat voivat vähentää päästöjään. Julkaistussa nykytilan analyysissä kasvihuonepäästöjä tarkasteltiin yritysnäkökulmasta, eli maatila oli se toiminnallinen yksikkö, johon päästöt suhteutettiin. Varsin yleisestihän tutkimuksissa näkee tarkasteltavan päästöjä tuoteyksikköä tai hehtaaria kohti, mutta tässä päästöt suhteutettiin maatilaan, riippumatta sen koosta. Tilat olivat suomalaisin silmin katsellen suuria; kasvintuotantotila 346 ha, lypsykarjatila 637 ha ja sikatila 240 ha.

Tutkijat, Maria Berglund ja kollegat Cederberg, Clason, Henriksson ja Törner, huomauttavat, että tiloilla ei varsinaisesti mitattu päästöjä, vaan tulokset perustuivat mallilaskelmiin, joissa hyödynnettiin muista tutkimuksista saatua informaatiota. – Päästöarviointeihin liittyy aina tiettyä epävarmuutta, tieto ei siis ole kiveen hakattua, he lisäävät. Esimerkiksi nykyhetken kansallisissa ilmastoraporteissa myönnetään, että arviot maaperän typpioksidipäästöistä ovat epävarmalla pohjalla ja että arvioihin liittyy suuri riski. Alan tietovaranto kasvaa ja arviot tarkentuvat kuitenkin koko ajan.

Maatilojen kasvihuonekaasupäästöihin on otettu mukaan elinkaarianalyysin periaatteiden mukaisesti ostopanosten valmistuksen aiheuttamat päästöt, ja kaikki tuotantoprosessit maatilalla, mutta tilan myyntituotteiden päästöt rajoittuvat siihen, kun tuote lähtee maatilalta ulos. Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan nykyhetken tilannetta, ja siksi esimerkiksi viljelyn aiheuttamaa maaperän humus-pitoisuuden vähenemistä ja siitä johtuvia hiilidioksidipäästöjä ei ole tässä tutkimuksessa huomioitu ollenkaan. Mainittakoon, että jos halutaan todentaa tilastollisesti luotettavasti esimerkiksi 5 tonnin hiilimäärän (10-15 % maan hiilivarastosta) muutos viiden vuoden aikajänteellä, tämä edellyttää 16 hiilinäytteen ottamista hehtaaria kohti. 1000 hiilitonnin muutoksen todentaminen edellyttäisi 100 kpl maanäytteitä/ha. Humuksen määrän ja laadun sekä ympäristön vaihtelu aiheuttavat mielettömän suurta vaihtelua, ja siksi muutosten osoittaminen vaatii paljon toistoja. Oheisessa kuvassa on havainnollistettu maan hiilipitoisuuden muutos 35 vuoden aikana viljaa viljeltäessä ja eri lannoitteita käytettäessä (Ultunan pitkäaikaiskoe).

Maatalous aiheuttaa puolet maailman metaani- ja 60 % typpioksidipäästöistä

Maatalouden arvioidaan aiheuttavan puolet maailman metaanipäästöistä, josta 30 prosenttiyksikköä on peräisin kotieläinten ruuansulatuksesta. Maailman typpioksidipäästöistä maatalous tuottaa 60 %, ja siitä 40 prosenttiyksikköä on peräisin maan typpiaineenvaihdunnasta. Oheisessa taulukossa esitetään eri lannoitteiden valmistuksen kasvihuonekaasujen päästöt.
Lannoitteiden valmistuksen kuormitus

Seuraavassa katsomme, miltä asia näyttää hankkeen nykyaikaisilla esimerkkitiloilla:

Kasvintuotantotilan suurin kasvihuonekaasujen lähde oli väkilannoitetyppi (60 % tilan päästöistä). Väkilannoitetypen valmistusprosessi tuottaa typpioksidia ja hiilidioksidia ilmakehään ja maahan levityksen jälkeen typpioksideja vielä maaperässä. Metaanipäästöjä kasvintuotantotilalla ei juuri ollut (Kuva).

Maidontuotanto-kasvinviljelytilalla suurin kasvihuonekaasulähde oli puolestaan eläinten ruuan-sulatuksen metaanintuotanto. Tämä vastasi noin kolmasosaa tilan päästöistä. Koska tila myi ulos myös sokerijuurikasta ja vehnää, ei tila edusta tyypillistä lypsykarjatilaa. Jos lypsykarjatilalla ei ole muuta kasvintuotantoa kuin rehut, ja eläintiheys vastaavasti myös suurempi, on metaanintuotannon osuus kasvihuonekaasupäästöistä tietenkin suurempi (Kuva).

Sikatilalla, jonka rehut, mm. soija, pääasiassa ostettiin, suurimmat kasvihuonekaasupäästöt liittyivät tilan ulkopuolella tapahtuvaan rehujen tuotantoon. Pienelle pinta-alalle levitettävän karjanlannan metaani- ja typpioksidipäästöt olivat myös erittäin suuria. Niiden osuus tilan päästöistä oli viidennes.

Maatilojen fossiilisen energian käyttö, ja sen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt, muodosti suhteellisen pienen osuuden tilojen kasvihuonekaasupäästöistä toisin kuin ihmistoiminnassa yleensä. Maatilojen päästöt muodostuivat lähinnä biologisista prosesseista, joissa muodostuu metaania ja typpioksidia, kuten eläinten ruuansulatuksesta ja typpiyhdisteiden hajoamisreaktioista maaperässä.

Teksti Jaana Väisänen

Lue lisää:

Berglund, M., Cederberg, C., Clason, C., Henriksson, M. & Törner, L. 2009. Jordbrukets klimatpåverkan – underlag för att beräkna växthusgasutsläpp på gårdsnivå och nulägesanalyser av exempelgårdar. Delrapport i Joker-projektet. Hushållningssällskapet Halland.
(Hieno raportti, jonka parasta antia ovat taustaselvitykset eri tuotannontekijöiden kasvihuonekaasupäästöistä ja mittaamisen ongelmista)
Persson, J. & Kirchmann, H. 1994. Carbon and nitrogen in arable soils as affected by supply of N fertilizers and organic manures. Agriculture, Ecosystems and Environment 51 (1-2): 249 – 255. (Viljelytavan vaikutukset maan hiilen määrään Ultunan pitkäaikaiskokeessa)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *