Kestävät viljelyjärjestelmät kehitysmaissa

Professori Jules Prettyn tutkimusryhmä evaluoi 286 kehitysmaissa toteutettua hanketta, joissa on hyödynnetty luonnonvaroja kestävästi käyttäviä menetelmiä maataloustuotannon kehittämiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli todentaa viimeaikaisten kestävän viljelyjärjestelmän kehittämisoperaatioiden vaikutus elintarviketuotantoon ja käyttöönotettujen viljelyjärjestelmien vaikutukset ympäristöön. Tiedemaailma hämmästyi tuloksista. Luomuviljely paransi satoja!

 

Evaluointiin otettiin mukaan hankkeita, joissa käytettiin kestävän viljelyjärjestelmän periaatteita. Pretty kuvaa niitä seuraavasti: ”Maatalouden kestävään tuotantoon pyrkivät viljelyjärjestelmät painottavat hyötyjä, jotka ovat saavutettavissa käyttämällä ekologisesti parhaalla mahdollisella tavalla perimältään hyviä viljelykasveja ja kotieläimiä. Kestävä maatalous ei siten sulje pois mitään teknologioita tai menetelmiä ideologisin perustein, esim. gmo-kasvit tai luomuviljely, kunhan ne parantavat viljelijöiden toimeentuloa eivätkä vaurioita ympäristöä.”:

 

Hankkeissa hyödynnettiin seuraavia kestävän tuotannon menetelmiä:

 

·      Integroitua kasvinsuojelua, jonka tautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjuntamenetelmät pohjautuvat ekosysteemin joustavuuteen ja monimuotoisuuteen, ja jossa torjunta-aineisiin tartutaan vasta muiden keinojen osoittauduttua tehottomiksi.

·      Integroitua ravinnehuoltoa, jossa pyritään tasapainottamaan viljelyjärjestelmän biologisen typensidonnan, orgaanisten ja epäorgaanisten ravinteiden tuonnin tarve sekä vähentämään ravinnehävikkejä eroosion torjunnalla.

·      Kestävää/säästävää muokkaustekniikkaa (conservation tillage), jonka avulla vähennetään maan muokkauskertoja, jotta maan kosteutta voidaan hyödyntää tehokkaammin.

·      Peltometsäviljelyä (agroforestry), jossa monikäyttöpuulajeja istutetaan viljelyaloille ja kollektiivisesti hoidetaan ympäristön metsävaroja kestävästi.

·      Vesiviljelyä viljelyjärjestelmän osana, esim. kalanviljely altaissa tai ojissa peltojen läheisyydessä.

·      Sadeveden keruujärjestelmiä, joiden avulla kuivia tai viljelykelvottomiksi käyneitä alueita pystytään rajatusti ottamaan taas viljelyyn.

·      Kotieläintuotannon integrointia kasvintuotantoon

 

Tutkimusaineistoon valikoitui perusteellisen evaluoinnin jälkeen 286 projektia. Aineisto koostui raporteissa julkaistuista tuloksista, joista oli teetetty asiantuntija-arvioinnit, sekä kyselytutkimuksesta. Osasta projekteista (68 kpl) pyydettiin uusi vaikuttavuusarviointi, jotta saataisiin selville, miten tulokset ovat levinneet projektin päättymisen jälkeen.

 

Viljelijät ottavat kestävät viljelytavat omakseen

 

Neljä vuotta projektien päättymisen jälkeen tehdyt vaikuttavuusarvioinnit osoittivat, että uudet viljelijät tarttuivat omavaraisiin ja kestäviin viljelymenetelmiin herkästi. Viljelijöiden määrä oli lisääntynyt 56 % ja pinta-ala oli kasvanut 45 %.

 

Kestävät viljelyjärjestelmät tuottivat keskimäärin 64 % (=geometrinen keskiarvo*) suurempia satoja, kuin viljelijöiden aiemmin käyttämät viljelyjärjestelmät. Lähes kaikissa viljelykasveissa uusien kestävien menetelmien käyttöönotto lisäsi satoa, mutta hajonta oli suurta. Riisin viljelyssä sadonlisäykset olivat alhaisimpia, ja muutamassa projektissa uudet menetelmät laskivat lievästi riisisatoja.

 

Vaikka projekteissa käytettiin monia eri tekniikoita ja toteutustapoja, merkittävimpiä kasvua lisänneitä tekijöitä olivat ainakin seuraavat kolme: viljelyn tehokkaampi vedenkäyttö niin kastellussa kuin kastelemattomassa viljelyssä, maan eloperäisen aineksen lisääminen, ja kolmantena viljelyjärjestelmän monimuotoisuuden hyödyntäminen kasvitautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjunnassa.

 

 

(* Geometrista keskiarvoa käytetään prosenttilukujen keskiarvon laskentaan.)

 

 

Veden käytön tehostaminen

 

Tutkijat selvittivät 144 projektin tuloksista, oliko veden tuottavuudessa tapahtunut muutoksia. Veden tuottavuudella tarkoitetaan tässä sitä kilomäärää ruokaa, joka saadaan tuotettua yhdellä kuutiolla vettä. Veden tuottavuuteen vaikuttavia kestävän maatalouden tekniikoita voivat olla esim. haihdunnan vähentäminen muokkausta vähentämällä, vedenkäytöltään tehokkaammat lajikkeet, maan kasvukunnon parantaminen, veden hävikin pienentäminen, mikroilmaston muutokset, joilla kasvien vedentarvetta voidaan vähentää, sekä kastelu kuivilla alueilla.

 

Projektien ansioista veden tuottavuus parani huomattavasti kastelemattomilla, sadeveden varassa toimivilla alueilla, mutta vain kohtalaisesti kastelluilla alueilla. Veden tehokkuutta parantavilla tekniikoilla on siten suuret mahdollisuudet parantaa viljelyvarmuutta ja ruokaturvaa heikkotuottoisilla kastelemattomilla alueilla.

 

Hiilen sidonta hiilidioksidipäästöjen vähentäjänä

 

Kestävien viljelytekniikoiden avulla maatalousmaahan ja kasvaviin puihin pidättyvän hiilen määrä lisääntyi yli 11 miljoonalla tonnilla vuodessa 37 miljoonan hehtaarin alueella, eli noin 0,3 t/ha vuodessa, arvioivat Pretty ja kollegat. Projekteissa mukana ollut pinta-ala, 37 Mha, edustaa kolmea prosenttia näiden maiden viljelypinta-alasta. Projektien aikaansaama hiilensidonta oli sinänsä hiekanmurunen aavikolla, sillä maailman viljelytoiminnan aiheuttamat hiilen päästöt CO₂:na ovat arvioiden mukaan noin 40-60 gigatonnia vuodessa. Tulos osoitti kuitenkin kestävien viljelymenetelmien suuret mahdollisuudet osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan.

 

Maatalous on merkittävä hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Tavanomainen väkilannoitteisiin perustuva yksivuotisten kasvien viljely tuottaa hiilidioksidia ilmakehään, kun taas monivuotisten kasvien viljely tai metsät pidättävät sitä. (Ks. linkki Maatalousmaa kasvihuonekaasujen tuottaja vai pidättäjä?). Maanmuokkausta vähentämällä ja kestäviä viljelytekniikoita käyttämällä voidaan hiilidioksidipäästöjä vähentää ja kasvattaa hiilen sitoutumista maan orgaaniseen ainekseen. Alla olevassa taulukossa näkyy, miten niukasti on tähän mennessä maailmanlaajuisesti hyödynnetty maatalousmaan mahdollisuudet vähentää hiilidioksidipäästöjä. Muokkaamatta tai luomuviljellyn alueen pinta-ala maailman maatalousmaasta on vain 1,7 %, kun esimerkiksi eroosion vaurioittamia viljelyalueita on 3,5 %.

 

Taulukko: Maailman maatalouden, eroosion vaivaaman ja kestävien viljelytapojen pinta-alat, milj. hehtaaria (Leifeld 2006).

 

maatalousalueet yhteensä		maatalousalueesta eroosion vaurioittamat		maatal.alueesta viljelyssä, jossa maan orgaanista ainesta suojellaan ja kasvatetaan		maatalous-alueille rakennetut alueet ja kaupungit
avomaan viljely	laitumet	erittäin pahasti	pahasti	muokkaa-matta viljelty	luomuviljelty
1530	3490	4,7	170,6	58	26,5	25,6-39,5
		3,5 %		1,7 %		0,5-0,8 %

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittanut Jaana Väisänen

Lue lisää

Pretty, J., Noble, A.D., Bossio, D., Dixon, J., Hine, R.E., Penning De Vries, F.W.T. & Morison, J.I.L. 2006. Resource-conserving agriculture increases yields in developing countries. Environmental Science & Technology 40, 4: 1114-1119.

(Selvitys kehitysmaissa tehtyjen kestävän maatalouden kehittämishankkeiden tuloksellisuudesta ruokaturvan parantamisessa ja ilmastonmuutoksen ehkäisyssä.)

 

Leifeld, J. 2006. Soils as sources and sinks of greenhouse gases. In: Frossard, E., Blum, W.E.H. & Warkentin, B.P. (eds) Function of Soils for Human Scieties and the Environment. Geological Society, London, Special Publications, 266: 23-44.

(Artikkeli kertoo, missä mittakaavassa liikutaan maailmanlaajuisesti, ja mitkä ovat ne kaikkein tehokkaimmat menetelmät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. )