Luomussa hyvät sadot ja tavanomaiset riskit

Kirjoittanut Jaana Väisänen

Seitsemäntoista vuotta kestäneestä viljelyjärjestelmävertailusta USA:n Wisconsinissa on vuosina 2008 ja 2009 julkaistu todella mielenkiintoista tietoa. Viljelyjärjestelmien vertailu antoi mahdollisuuden tutkia paitsi satotasoja ja muita biologisia mittareita, myös eri viljelyjärjestelmien kannattavuutta ja riskialttiutta, mikä on luomutuotantoon siirtymistä harkitsevalle viljelijälle ensiarvoisen tärkeätä tietoa. Tutkimus todisti luomutuotannon tuottavan yhtä hyvin kuin tavanomainen tuotanto ja olevan yhtä riskialtista.

 

Wisconsinin viljelyjärjestelmätutkimuksen ydinkysymys oli, voivatko biologisesti monipuoliset, vähän panoksia käyttävät (low-input) viljelyjärjestelmät olla yhtä tuottavia kuin tavanomaiset järjestelmät. Tutkimus toteutettiin kahdella eri koepaikalla, Arlingtonissa ja Elkhornissa, vuosina 1990 – 2006, ja se suunniteltiin maatiloilla käytössä olevien mallien mukaan. Koeruudut mitoitettiin 30 aarin suuruisiksi, joten niillä pystyttiin toimimaan normaaleilla maatalouskoneilla. Arlingtonin koekentällä tutkimusta tehtiin 1990-2002, mutta Elkhornissa tutkimuskenttä on pystyssä edelleen.

 

Tutkimuksen viljelyjärjestelmät olivat:

	viljelykierto	muokkaus ja koneistus	torj.-aineiden käyttö	lannoitus
cs1:	maissi-maissi-maissi-maissi	kyntö syksyllä, keväällä kultivointi/ kylvömuokkaus	korkea	kevätlannoitus + rivilannoitus
cs2:	maissi-soija-maissi-soija	ei kyntöä eikä kylvömuokkausta	keskin-kert.	kevätlannoitus + niukka rivilannoitus maissille
cs3:	maissi-soija- s.vehnä-p-apila	kyntö ja kylvömuokkaus + useita rikkakasviäestyksiä/ harauksia maissin ja soijapavun viljelyssä	ei	soijapavun ja apilan kasvustojätteet, ei väkilannoitusta 1990-2006
cs4:	maissi-sinimailanen3v	kyntö maissilla, kylvömuokkaus nurmea perustettaessa, 4 nurmi-satoa/v	korkea	kevätlannoitus maissille, hiukan kalia nurmivuosina, karjanlanta ja sinimailasen kasvustojäte
cs5:	maissi-kaura-sinimailanen2v	kyntö maissilla, kylvömuokkaus nurmea perustettaessa, 3 nurmi-satoa/v	ei	ei väkilannoitusta 1990-2006, karjanlanta ja sinimailasen kasvustojäte
cs6:	jatkuva laidunnurmi	satunnaisia puhdistusniittoja ja heinänkorjuuta, puna-apilan paikkauskylvö	matala	satunnaisesti väkilannoite-typpeä keväällä

 

Sadot ja satovaihtelut

 

Tilastollisessa analyysissä, johon koepaikoilta saatiin 13 ja 8 vuoden tulokset, kävi ilmi, että viljelyjärjestelmällä oli läpi vuosien ja koepaikkojen merkitsevä vaikutus maissin, soijapavun ja ensimmäisen vuoden sinimailasnurmen satoon. Luomuviljantuotannon (CS3) maissisadot olivat 9 % alempia kuin tavanomaisten viljantuotantojärjestelmien CS1 ja CS2. Soijapavussa satoero oli tavanomaisen soijan hyväksi 8 prosenttiyksikköä. Nurmituotantojärjestelmissä CS5:n luomumaissin sadot olivat 88 % tehokkaan nurmituotantojärjestelmän (CS4) maissisadosta. Nurmipuolella sinimailasen kuiva-ainesadot olivat luomutuotantojärjestelmässä paremmat kuin CS4:ssa niin perustamisvuonna (+22 %) kuin ensimmäisenä satovuonna (+10 %).

 

Viljelykierrolla ja karjanlannalla oli luonnollisestikin vaikutusta maissin satoihin. CS4:n maissisadot olivat keskimäärin 1,5 tonnia suuremmat kuin jatkuvassa maissinviljelyssä ja 800 kg suuremmat kuin kyntämättä viljelyssä (CS2), joten tämän 800 kilon eron voi laskea johtuvan karjanlannan hyväksikäytöstä.

 

Maissin ja soijapavun satovaihtelut olivat suuria luomuviljelyjärjestelmissä. Koepaikoilta ja alueen luomutiloilta saadun aineiston perusteella tutkijat arvioivat luomutuotannossa keskimäärin joka kolmantena vuonna mekaanisen torjunnan epäonnistuvan pitämään rikkakasvit kurissa. Näinä vuosina keväät olivat märkiä, mikä heikensi rikkaäestysten tai harausten tehoa. Joka kolmas vuosi maissin ja soijapavun sadot putosivat keskimäärin 74 %:iin tavanomaisen maissin satotasosta. Kahtena vuotena kolmesta niiden sadot olivat keskimäärin 99 % tavanomaisten viljojen sadoista.

 

– Luomu-, tai monimuotoiset low-input-viljelyjärjestelmät, ovat yhtä satoisia kuin tavanomainen panosintensiivinen viljelytapa, totesivat tutkijat, ja jatkoivat: Luomutuotannossa on silti edelleen haasteita, erityisesti riviviljelykasvien ja viljojen rikkakasvintorjunnan kehittämiseksi.

 

Kannattavuus ja riskit

 

Viljelyjärjestelmätutkimuksen tuloksista tehtiin kannattavuuslaskelmat vuosittain ja koepaikoittain. Talousvertailussa selvitettiin eri viljelyjärjestelmien tulosta ja siihen liittyvää riskiä alaspäin. Vertailussa käytettiin kolmea eri skenaariota, joista ensimmäisessä ei huomioitu lainkaan valtion maataloustukia eikä luomutuotteiden saamaa lisähintaa, toisessa skenaariossa mukana oli valtion tuet ja kolmannessa sekä maataloustuet että luomutuotteiden lisähinta.

 

Viljelyjärjestelmien ekonometrinen analyysi tehtiin regressiomallina. Tutkimuskohteena olivat siis tuotot ja tuottoihin liittyvä riski, joka ilmaistiin tuottojen varianssina ja vinoutena. Regressiomallissa tuotoissa oli huomioitu sekä maataloustuet että markkinoilta luomutuotteiden saamat lisähinnat. Tuottoja arvioineen regressiomallin selitysaste oli kohtalainen (R²=0,562) ja tuottojen vaihtelun ja vinouden (eli riskin) osalta heikohko (R²=0,208 ja 0,325).

 

Tutkija Josh Posner tarkentaa: ”Tällaisessa tutkimuksessa on todella vaikeaa saada mallille korkeita selitysasteita, koska tuotehinnat vaihtelevat ja satoihin vaikuttavat säät ovat ennalta-arvaamattomia. Tulosten avain onkin siinä, että vaikka selitysasteet olivat vain kohtuullisia, mallin tekijöiden vaikutukset olivat tilastollisesti merkitseviä”.

 

Regressioanalyysin mukaan luomuviljelyjärjestelmät eivät osoittautuneet riskialttiimmiksi kuin tavanomaiset viljelyjärjestelmät, kun tarkastellaan tuottojen vinoutta alaspäin (Vinoudella tarkoitetaan mallin antamaa epäsymmetriaa keskiarvon molemmin puolin). Riski alhaisiin tuottoihin liittyi erityisesti nurmituotantojärjestelmien tuottojen vaihteluun eri vuosina ja eri koepaikoilla. Nurmituotanto ei nauttinut maataloustukia, jotka taas tasasivat viljantuotantojärjestelmien tuottoja satotasosta riippumatta. Myöskään tuottojen vaihtelun ero eri viljelyjärjestelmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä, vaikka luomujärjestelmissä vaihtelu olikin silmämääräisesti suurempaa.

 

Ilman valtion tukia ja luomulisiä lasketussa mallissa kannattavimmaksi viljantuotantosysteemiksi osoittautui kyntämättä viljelty maissi-soijapapu-kierto. Nurmituotantojärjestelmistä kannattavin oli pysyvien laidunten viljely, jonka tuotot arvioitiin hiehojen vuokralaitumista saatavan hinnan perusteella. Skenaariossa 3, jossa valtion tuet ja luomulisät otettiin mukaan laskentamalliin, luomuviljantuotannon tuotot lisääntyivät 85 – 110 % ja luomunurmituotannon tuotot 35-40 %.

 

Alla olevassa taulukosta kannattaa panna merkille USA:n valtion merkittävä tuki jatkuvalle maissinviljelylle. Jatkuvan maissinviljelyn tuotto lisääntyi Arlingtonissa 48 % ja Elkhornissa 188 %, kun valtion maataloustuet huomioitiin kannattavuuslaskelmassa. Sen sijaan luomuviljanviljelyn saamat maataloustuet lisäsivät tuottoja 23 % ja 30 % Arlingtonissa ja Elkhornissa. USA:ssa ei tuettu lainkaan nurmituotantoa vuosina 1993-2006, joten maataloustuet kohottivat vain viljantuotantojärjestelmien tuottoja.

 

Luomuviljan korkea hintataso nosti luomuviljantuotannon tuottoja selvästi. Nurmituotantojärjestelmissä luomumaissin korkea lisähinta nosti luomunurmituotannon (CS5) tuotot lähes yhtä suuriksi kuin pysyvän laitumen viljelyssä, vaikka maissia viljeltiin vain ¼:lla peltoalasta..

 

Taulukko: Vuoden 2000 tukipolitiikan ja hintatason mukaiset tuotot eri viljelyjärjestelmissä. Lisätuotto-% suhteessa skenaarioon 1 suluissa.

  

	Arlington			Elkhorn
skenaario	1	2	3	1	2	3
CS1	365	540 (+48%)	540 (+48%)	69	199 (+188%)	199 (+188%)
CS2	465	574 (+23%)	574 (+23%)	361	416 (+15%)	416 (+15%)
CS3	335	423 (+23%)	784 (+134%)	212	275 (+30%)	581 (+174%)
CS4	535	535	535	212	212	212
CS5	528	528	717 (+36%)	376	376	528 (+40%)
CS6	735	735	735	592	592	592

Lähteet:

 

Posner, J.L., Baldock, J.O. & Hedtke, J.L. 2008. Organic and conventional production systems in the Wisconsin Integrated Cropping Systems Trials: I. Productivity 1990-2002. Agronomy Journal 100, 2: 253-260

 

Chavas, J-P., Posner, J.L. & Hedtke, J.L. 2009. Organic and conventional production systems in the Wisconsin Integrated Cropping Systems Trial: II. Economic and risk analysis 1993-2006. Agronomy Journal 101, 2: 288-295