Kuka omistaa luonnon?

Kolme vuosikymmentä sitten ihmiskunnalla oli ongelma: tieteellä oli unelma ja teollisuudella oli mahdollisuudet. Ongelma oli epäreiluus. Nälkä lisääntyi kun viljelijöiden ansiotulo kapeni. Samaan aikaan tiede oli ihastuksissaan bioteknologiasta – ajatus, että voimme geneettisesti muunnella viljelykasveja ja kotieläimiä (ja ihmisiä) menetelmillä jotka ratkaisisivat kaikki ongelmamme. Agribusiness näki tilaisuutensa kerätä runsaasti lisätuottoja ruokaketjusta. Hajanaisen ruokajärjestelmän taskuissa oli runsaasti rahaa ja se suorastaan odotti keskittymistä. Teollisuuden piti vain vakuuttaa hallitukset, että bioteknologinen geenivallankumous voisi lopettaa nälänhädät pilaamatta ympäristöä. Bioteknologia esitettiin liian riskialttiina pienyrityksille ja liian kalliina julkisille tutkimusyksiköille. Jotta tämä teknologia voitaisiin tuoda maailmalle, piti julkisesti rahoitettujen kasvinjalostajien lopettaa kilpaileminen yksityisten jalostusfirmojen kanssa, ja hallintoihmisten tuli katsoa muualle, kun torjunta-ainefirmat ostivat siemenliikkeitä. Hallitusten piti suojella teollisuuden investointeja antamalla patentteja ensin kasveille ja sen jälkeen geeneille. Kuluttajansuojalait, jotka oli vaivoin saatu voimaan vuosisadan aikana, piti hyväksyä geneettisesti muunneltu ruoka.

Teollisuus sai mitä halusi. Tuhansista siemenfirmoista ja julkisista jalostusyksiköistä 30 vuotta sitten on jäljellä enää vain kymmenen, jotka hallitsevat kahtakolmasosaa maailman siemenmyynnistä. Kymmenen torjunta-ainefirmaa hallitsee nyt noin 90 %:ia maatalouskemikaalien myynnistä. Niitä oli kolme vuosikymmentä sitten tusinoittain. Kun 15 vuotta sitten tuhansia yksiköitä aloitti geeniteknologian soveltamisen, nyt kymmenen yritystä kerää noin 75 % alan teollisuuden tuotoista. Kuusi maailman johtavaa siemenyritystä edustaa myös johtavaa asemaa torjunta-ainekaupassa ja biotekniikassa. Kolmen vuosikymmenen kuluessa kourallinen yrityksiä on päässyt hallitsemaan neljäsosaa maailman vuosittaisesta maailmankaupassa liikkuvasta biomassasta (sadot, kotieläimet, kalastus jne.).

Tänään ihmiskunta on ongelma; tieteellä on unelma ja teollisuudella on oikeudet. Ongelma on nälkä ja ilmastokriisissä olevan maailman epäreiluus. Tieteen unelma on nanomittakaavassa – sisältäen potentiaalin luoda uusia elämänmuotoja pohjalta alkaen. Teollisuuden mahdollisuudet ovat siinä ¾:ssa biomassaa, joka ei vielä liiku maailmankaupassa (vaikka se onkin jo muutenkin hyötykäytössä). Uusien teknologioiden avulla teollisuus uskoo kasveista pystyttävän valmistamaan samoja kemikaaleja, joita saatiin fossiilisten polttoaineiden hiilestä. Amatsonin sademetsä, valtamerien levät ja savannien heinät tarjoavat uusiutuvaa raaka-ainetta, jolla ruokitaan ihmiset ja autot, valmistetaan laitteita, ja parannetaan sairaudet samalla kun suojellaan ilmastoa lämpenemiseltä. Jotta teollisuus voisi toteuttaa tämän vision, hallitusten pitäisi hyväksyä tämän teknologian olevan liian kallista (heille). Kilpailijoille täytyisi vakuuttaa sen olevan liian riskialtista. Sääntöjä täytyy karsia ja monopoliin oikeuttavia patentteja täytyy saada.

Uusien teknologioiden ei tarvitse olla sosiaalisesti käyttökelpoisia tai teknisesti ylivertaisia (s.o. niiden ei tarvitse toimia) ollakseen kannattavia. Niiden täytyy vain pelottaa kilpailijat tiehensä ja pakottaa hallitukset kontrollin alle. Sitten kun monopoli on saavutettu, teknologian toimivuus on sivuseikka.

Kirjoittanut Jaana Väisänen

Teksti on esipuhe ETC groupin julkaisusta Who owns world?

ETC group 2008. Who owns nature?
http://www.etcgroup.org/content/news-release-who-owns-nature-0

ETC group on maailmanlaajuisesti toimiva konsulttiryhmä, joka on ottanut tehtäväkseen nostaa esiin uusien teknologioiden sosioekonomisia ja ekologisia seurauksia, joilla voi olla vaikutusta maailman köyhimpien tilanteeseen. ETC group tutkii ekologista eroosioita (sisältäen myös kulttuurisen ja ihmisoikeuksien eroosion), uusien teknologioiden kehittymistä, monitoroi maailman hallintorakenteita, mikä pitää sisällään myös ylikansalliset korporaatiot ja teknologian kaupan. ETC toimii tiiviissä yhteistyössä eri maanosien kansalaisjärjestöjen kanssa.