Mitkä ovat kestävän, monitoimisen viljelyjärjestelmän tunnusmerkit?

Maatalous tuottaa elintarvikkeiden, eläinten rehujen tai teollisuuden raaka-aineiden lisäksi monia muitakin tuotteita ja palveluita. Se tuottaa erilaisia ympäristö- ja maisemapalveluita sekä siirtää kulttuuriperintöä tuleville sukupolville. Maatilat ovat siis luontaisesti monitoimisia, vaikka yksittäisen maatilan tuotanto olisikin vain yhden viljelykasvin viljelyä.

 

Vast’ikään valmistunut maailman ekosysteemien tilan arviointiraportti Millenium Ecosystem Assessment, jota työstettiin asiantuntijoiden voimin eri puolella maapalloa, antaa synkän kuvan ihmisen toiminnan vaikutuksesta ekosysteemien tilaan. Kaksi kolmasosaa luonnon ekosysteemipalveluiden toimintakyvystä on heikentynyt, esim. geneettinen monimuotoisuus, makean veden tuotanto, veden puhdistusmekanismit, hyönteisten pölytyspalvelut, eroosion torjunta ja syötävien luonnonkasvien yleisyys.

 

Maataloudella on valtava haaste edessään maailman kasvavan väestön ruokkimiseksi, sillä vaikka syntyvyyttä saataisiin laskettua nykyisestä, vuoteen 2050 mennessä maatalouden on pystyttävä tarjoamaan ravintoa vähintään 50 % enemmän kuin nyt. Jos ihmisen toiminta entisestään heikentää ekosysteemien tilaa, heikkenevät myös maatalouden toimintaedellytykset. Toimintatapojen on muututtava, koska totutut toimintamallit vievät meiltä maan jalkojen alta.

 

Monitoimisen maatalouden palvelut voidaan jakaa karkeasti kolmeen lohkoon, sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöpalveluihin (ks. kuva). Maatalouden palveluiden keskiössä ovat tuotteet, joilla on sosiaalinen, kulttuurinen, ja taloudellinen funktio, ja joiden tuottamisella on suora yhteys ympäristön monimuotoisuuteen, vesien tai maaperän tilaan.


Kuva. Monitoimisen maatalouden taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet (IAASTD-Issues in brief: Multifunctional agriculture. 2008).

 

Ainoa keino kasvavan väestön ruokkimiseksi lämpenevän ilmaston muuttaessa toimintaympäristöä on tukeutua paikallisiin kestävän maatalouden ratkaisuihin. Jules Pretty, Essexin yliopiston Ympäristö ja Yhteiskunta –keskuksen professori määrittelee kestävän maatalouden seuraavasti:

 

”Kestävät järjestelmät ovat sellaisia, jotka pyrkivät hyödyntämään ympäristön palveluita ja tuotteita parhaalla mahdollisella tavalla tuhoamatta niitä.” 

Kestävällä viljelyjärjestelmällä on seuraavia ominaispiirteitä:

 

1. Kestävä viljelyjärjestelmä integroi biologiset ja ekologiset prosessit ruuan tuotannon prosesseihin,

kuten ravinteiden kierrätyksen, typensidonnan, maan toiminnallisen viljavuuden, allelopatian, kilpailun, loisimisen ja saalistuksen. Kyse on agroekologisen tiedon hyödyntämisestä parhaalla mahdollisella tavalla. Voitaisiin sanoa, että ekosysteemipalveluiden käyttö on edellytys elintarvikkeiden tuottamiselle pienemmin panoksin.

 

Hyvä esimerkki erilaisten viljelyjärjestelmien vaikutuksista maan biologiaan, maan kasvukuntoon ja tuottavuuteen on Kaliforniassa toteutettu SAFS-pitkäaikaiskoe, joka on Suomessa jäänyt melko tuntemattomaksi. Luomu- ja low-input järjestelmien todettiin lisäävään maan vedenpidätyskykyä, maan rakennetta, tiettyjen hyönteisten yleisyyttä, pääravinteiden saatavuutta ja nostavan pH:ta. Luomun kannattavuus oli samaa luokkaa tavanomaisen tuotannon kanssa, kun huomioitiin luomutuotteiden saamat lisähinnat.

 

Ekosysteemipalvelut
https://blogs.helsinki.fi/ruoka-ja-kestavyys/2009/05/31/mita-ovat-ekosysteemipalvelut/

 

Temple, S. 2003. The Transition from Conventional to Low-Input or Organic Farming Systems: Soil Biology, Soil Chemistry, Soil Physics, Energy Utilization, Economics, and Risk. Final Report.
https://projects.sare.org/project-reports/sw99-008/

 

Clark, M.S., K. Scow, H. Ferris, S. Ewing, J. Mitchell, W. Horwath. 1998. SAFS Project Bulletin 2 (1):1-3.

http://safs.ucdavis.edu/newsletter/quality.pdf

 

 

2. Kestävä viljelyjärjestelmä parantaa tuotantoympäristön puskurointikykyä äärevissä ilmasto-olosuhteissa. Kestävien viljelyjärjestelmien on todettu parantavan maan vedenpidätyskykyä ja vähentävän riskiä sadonmenetyksiin pitkinä kuivuuskausina. Rodale-instituutin luomu- ja tavanomaista viljelyä vertailevassa pitkäaikaiskokeessa luonnonmukaisesti viljeltyjen maissin ja soijan sadot olivat 27 vuoden aikajakson kuivina satovuosina 28 – 75 % suurempia kuin tavanomaisessa viljelyssä. Vuosina, jolloin satoi paljon, luomupellot pystyivät pidättämään suuremman määrän vettä kuin tavanomaisesti viljellyt pellot. (Lotter ym 2003).

 

Lotter, D., Seidel, R., and W. Liebhardt. 2003. The performance of organic and conventional cropping systems in an extreme climate year. American Journal of Alternative Agriculture 18(2):1-9.
DOI: https://doi.org/10.1079/AJAA200345

 

3. Kestävä viljelyjärjestelmä käyttää mahdollisimman vähän ja tehokkaasti uusiutumattomia tuotantopanoksia, jotka aiheuttavat vahinkoa ympäristölle ja viljelijöiden tai kuluttajien terveydelle. Kestävät viljelyjärjestelmät ovat energiatehokkaampia kuin väkilannoitteita ja torjunta-aineita käyttävät systeemit. Tämä huolimatta siitä, että ulkoiset tuotantopanokset lisäävät satoja. Kanadalaisessa Glenlean pitkäaikaiskokeessa luomuviljelyjärjestelmät käyttivät alle puolet siitä energiamäärästä mitä tavanomaiset. Luomuviljely sadot sisälsivät vain 60-70 % tavanomaisen viljelyn satojen energiasta, mutta se oli silti energiankäytöltään 50-60 % tehokkaampaa.

 

Entz, M. ym. 2005. Influence of organic management with different crop rotations on selected productivity parameters in a long-term Canadian field study. Researching Sustainable Systems – Int. Scient. Conf. on Organic Agriculture, Adelaide, 21-23.9.2005.

 

4. Kestävä viljelyjärjestelmä lisää sellaisten ekosysteemipalveluiden tuotantoa, jotka ovat kytkeytyneet maataloustuotantoon. Uusseelantilaiset tutkijat vertailivat luonnonmukaisen ja tavanomaisen tuotannon tuottamien markkinattomien ekosysteemipalveluiden taloudellista arvoa Uudenseelannin Canterburyn alueella. Ekosysteemipalveluiden arvo oli luomuviljelyjärjestelmissä keskimäärin 1480 dollaria (US$) ja tavanomaisessa tuotannossa 670 $. Luomutuotannossa lisääntyivät erityisesti ravinteiden mineraloituminen, veden virtaamat, suojakaistojen ekosysteemipalvelut ja hyönteisten pölytys. Verrattaessa ekosysteemipalveluiden arvoa suhteessa samalla pinta-alalla tuotetun ruuan arvoon, oli luomutuotannossa ekosysteemipalveluiden arvo 37 % ja tavanomaisessa tuotannossa 21 % tuotetun ruuan arvosta.

 

Sandhu, H.S. et al.2008. The future of farming: The value of ecosystem services in conventional and organic arable land. An experimental approach. Ecological Economics (2008): 835-848.

 

5. Kestävä viljelyjärjestelmä on aina paikallinen, eli toimintaympäristöönsä räätälöity. Hyvä esimerkki tällaisista on Ugandan väkirikkaimmalla Igangan alueella toimineen köyhyydenpoistoprojektin aikaansaamat yhteisöllisesti suunnitellut tuotantomenetelmät (ks. linkki Esimerkki Ugandasta). Suomalaisia esimerkkejä voisivat olla eri tuotannonhaaroja edustavien luomutilojen yhteenliittymät, joissa peltoalaa ja koneistusta käytetään tehokkaasti ja viljelykierrot ovat monimuotoisia, ja tuottavat viljelyteknisiä etuja esimerkiksi rikkakasvien torjuntaan tai ravinteiden kierrätykseen. 

 

Lue esimerkki Ugandasta.
https://blogs.helsinki.fi/ruoka-ja-kestavyys/2009/05/31/case-uganda-luomu-parantaa-ruokaturvaa/

 

6. Kestävä viljelyjärjestelmä ylläpitää ja vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta toimintaympäristössään. Se tukeutuu viljelijöiden kekseliäisyyteen, taitoihin ja osaamiseen, joiden avulla voidaan korvata kalliita ostopanoksia. Tämä on omiaan parantamaan tuottajien itseluottamusta. Erityisesti kehitysmaissa, joissa maatalous on maaseutukylien pääasiallinen toimeentulon lähde, on havaittu, että onnistuneet kestävät viljelyjärjestelmät osaavat hyödyntää ihmisten kollektiivista voimaa työskennellä yhdessä yhteisten luonnontaloudellisten tai maatalouden ongelmien ratkaisemiseksi, kuten tuholaisten torjunta, kastelu, metsien käyttö tai velkojen hoito.

 

Tutkiessaan kehitysmaissa toteutettujen kestävän tuotannon kehittämishankkeiden tuloksellisuutta Jules Pretty ja Barbara Hine havaitsivat hankkeiden onnistumisen pohjautuvan muutamaan seikkaan: viljelijöiden koetoiminnan avulla luotu sopiva teknologia, osallistava kehittämisote ja sosiaalinen oppiminen, projektien hyvä yhteistoiminta ulkopuolisten laitosten tai asiantuntijoiden kanssa sekä niiden välillä, sekä paikallinen vahva sosiaalinen vuorovaikutus. Tutkijat myös osoittivat, että maatalouden tuottavuus parani, kun alueiden sosiaalinen ja osaamispääoma kasvoi ja luonnonvaroja osattiin käyttää kestävällä tavalla.

 

Pretty, J. & Hine, R. 2001. Reducing Food Poverty with Sustainable Agriculture: A Summary of New Evidence
http://www.essex.ac.uk/ces/occasionalpapers/SAFE%20FINAL%20-%20Pages1-22.pdf

 

7. Ylläpitää ja siirtää agrikulttuurin historiallista ja kulttuurista perintöä. Maatalous siirtää sukupolvilta toiselle esimerkiksi tiettyjä kasvilajeja tai eläinrotuja sekä niiden kantamaa geeniperintöä. Tämän lisäksi maatalous ylläpitää paikallista kulttuuria, ja vaikuttaa monin usein näkymättömin tavoin ympäröivään yhteiskuntaan, ruokakulttuuriin ja kieleen.

Kirjoittanut Jaana Väisänen
 International Assessment of Agricultural Knowledge, Science and Technology for Development. 2008.
http://www.agassessment-watch.org/