Fosfori ei kierrä

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Tutkija Riina Antikainen Suomen Ympäristökeskuksesta on selvittänyt suomalaisen ruokajärjestelmän typpi- ja fosforivirtoja. Antikainen kuvaa ruokajärjestelmäämme avoimeksi systeemiksi, josta fosforia ja typpeä vuotaa pahasti monesta kohdasta. Fosforitaseen ylijäämä oli vuosina 1995-99 keskimäärin 13 kg/ha

 

Suurin osa systeemin rei’istä sijaitsee alkutuotannossa. Fosforia poistuu peltomaasta lähinnä eroosion ja sulamisvesien myötä vesistöihin. Peltomaan korkea fosforipitoisuus ja jatkuva väkilannoitefosforin käyttö lisäävät huuhtoutumista. Yhdyskuntajätteisiin ja puhdistamolietteeseen päätyvästä fosforistakaan ei palaa maatalouteen kuin pieni osa.

 

Kotieläintalous on fosforisyöppö

Yli 70 prosenttia kasvintuotannon sadoissa korjatusta fosforista päätyy kotieläinten rehuksi. Tämän lisäksi rehuja tuodaan ulkomailta. Kotieläinten rehun fosforista vain vajaa kolmannes pidättyy eläintuotteisiin.

 

Elintarvike- ja rehuteollisuuden ja kotieläintuotannon välillä fosforivirrat ovat lähes tasapainossa, sillä kotieläintuotannosta kulkee lähes yhtä paljon fosforia elintarvike- ja rehuteollisuuteen kuin mitä sieltä palaa takaisin. Alueellisesti tilanne ei kuitenkaan ole näin onnellinen, vaan eri alueiden tuotantokeskittymissä fosforivirrat voivat olla hyvinkin epätasapainoiset.

 

Teurastamoiden, turkistuotannon ja maatilojen eläinjätteestä (noin 240 milj. kg/v) turkistuotannon rehuna hyödynnetään 63 %, ja loput prosessoidaan lihaluujauhoksi. Fosforipitoinen broilerikasvattamoiden ja turkistarhojen lanta hyödynnetään peltoviljelyn lannoitteena, mutta tuotannon keskittyneisyyden takia fosforia kerääntyy näiden keskittymien peltomaahan. Merkittävä parannus fosforin kierrättämisessä on ollut lihaluujauhon lannoituskäytön salliminen vuodesta 2006 alkaen. Lannoitteena lihaluujauhon fosforia palaa peltomaahan noin 380 tonnia vuodessa.

 

Fosforia levitettiin vuosina 1995-99 väkilannoitteissa noin 15 kg/ha ja karjanlannassa vajaat 9 kg/ha vuodessa. Kokonaisannos oli yhteensä noin 25 kg/ha. Maatalouden fosforikuormituksen kasvuun on useita syitä: Ensinnäkin viimeisen vuosisadan aikana metsiä ja niittyjä on raivattu pelloiksi, joiden käsittely ja muokkaus ovat lisänneet fosforin huuhtoutumista. Toiseksi fosforihävikkiä on aiheuttanut jatkuva fosforilannoitus ja sen myötä maan käyttökelpoisen fosforin pitoisuuden kohoaminen. Kolmas syy on viime vuosikymmeninä tapahtunut kotieläintuotannon intensiivisyyden lisäys.

 

Elintarvikkeiden kulutustottumukset ovat tärkeä fosforin kierrätykseen vaikuttava tekijä. Erityisen mielenkiintoista on selvittää lihankulutuksen vähentämisen vaikutuksia ruokaketjun fosforivirtoihin. Mm. BERAS-hankkeen tutkijoiden arvion mukaan kolmannesta Ruotsin peltomaasta ei tarvitsisi viljellä, jos ruotsalaisten lihankulutuksesta jätettäisiin neljännes pois ja korvattaisiin se vihanneksilla. Kotieläintuotteiden kulutuksen kasvu liittyy elintason nousuun. Tämä ilmiö on havaittavissa nyt Aasian nousevissa talouksissa, mm. Kiinassa.

 

Kuluttajan kautta jätevesiin

Suomessa kulutukseen päätyy 5500 tonnia fosforia vuodessa, eli noin 1,1 kg/henki. Kun ruuanvalmistukseen liittyvä ja muu hävikki poistetaan, todelliseen kulutukseen jää 0,9 kg/henki. Ravitsemukselliseen tarpeeseen nähden suomalaiset saavat fosforia kolminkertaisen annoksen, mikä johtuu lähinnä runsaasta kotieläintuotteiden kulutuksesta. Ylimääräiset ravinteet elimistö poistaa ja ne joutuvat jätevesiin. Jätevesiin päätyy vuodessa fosforia siten 4100 t ja kulutushävikin kautta kiinteisiin yhdyskuntajätteisiin 1200 t.

 

Jätevesien ja kiinteän yhdyskuntajätteen fosforista saadaan nykyisellään vuosittain vain 900 tonnia (tai 0,17 kg/henki) palautettua maatalousmaahan, koska yhdyskuntajätteet ja jätelietteet päätyvät 90-prosenttisesti täytemaihin, viherrakentamiseen tai polttoon. Maataloustuottajat eivät myöskään ole olleet kovin halukkaita ottamaan vastaan kompostoitua yhdyskuntajätettä tai puhdistamolietteitä niiden mahdollisten epäpuhtauksien tai raskasmetallien takia.

 

Tina Schmid Neset (2005) kuvaa väitöskirjassaan havainnollisesti ruotsalaisen Linköpingin kaupungin fosforivirtojen muutosta ajanjaksolla 1870 – 2000. Vuosina 1870 -1900 asukkaiden ulosteiden fosfori (0,30 kg/capita/v) kierrätettiin tarkoin takaisin tuotantoon, eikä hävikkiä juuri ollut. Kotieläintuotteiden osuus ruokavaliosta oli tuolloin noin puolet nykyisestä tasosta. Fosforin kierrätys hiipui 1900-luvun kuluessa vesivessojen yleistymiseen ja 1950-luvulla käyttöönotetun viemäröintijärjestelmän rakentamiseen. Puhdistamoliete levitettiin täyttömaihin, mutta vuodesta 1970 lähtien fosforin erottelu mahdollisti fosforipitoisen lietteen lannoitekäytön. Vuonna 2000 puhdistamolietteessä olevasta fosforista palasi kasvintuotantoon lannoitteeksi kuitenkin vain 0,12 kg/henki/v, mutta sen sijaan kaatopaikoille, täyttömaihin ja vesistöihin päätyi 0,55 kg/henki.

 

Ruokavalion eläintuotteiden osuus vaikuttaa voimakkaasti typen ja fosforin virtoihin ruokajärjestelmässä. Schmid Neset laski tuotevirtamalliensa pohjalta väkilannoitetypen tarpeen vähenevän 15 % ja –fosforin 25 %., jos kulutuksen eläintuotteiden osuutta vähennettäisiin puoleen. Vesistöihin valuvat typpi- ja fosforipäästöt vähenisivät 20 – 24 %.

 

Lue lisää:

Antikainen Riina 2007. Substance flow analysis in Finland – Four Case Studies on N and P flows. Dissertation. University of Helsinki. Dept of Biological and Environmental Sciences.

 

Schmid Neset T-S. 2005. Environmental Imprint of Human Food Consumption, Linköping 1870 – 2000. Linköping Studies in Arts and Science 333.