University of Helsinki
IAASTD 2009. Issues in Brief. Food safety, plant and animal health: Human health and sustainability dimensions
artikkelin pohjalta kirjoittanut Jaana Väisänen
Kemialliset yhdisteet tai mikrobit voivat kontaminoida/saastuttaa elintarvikkeita, ja kontaminoituminen/saastuminen voi tapahtua kaikkialla ruokaketjussa pellolta pöytään. Nykypäivän otsikoissa esiintyviä taudinaiheuttajia, kuten Listeria monocytogenes tai E. coli 0157:H7, ei 20 vuotta sitten edes pidetty merkittävinä ruokaperäisten sairauksien aiheuttajina, koska ruokaketjut eivät silloin olleet vielä kehittyneet niin globaaleiksi ja pitkiksi kuin nyt. Suurin osa ruokaperäisistä sairauksista on onneksi vain muutaman patogeenin aiheuttamaa, esim. Salmonella ja Campylobacter aiheuttivat 96 % EU:ssa rekisteröidyistä eläinperäisistä ruokamyrkytyksistä vuonna 2005. Salmonellaa esiintyy usein soijajauhossa, jota käytetään eläinten valkuaisrehuna. Näin meilläkin maaliskuussa 2009. Salmonellariski olisi syytä ottaa Suomessakin vakavasti, koska valkuaisrehuomavaraisuutemme on vain noin 13-14 %.
Kemikaalien käyttö ruuantuotannossa on lisääntynyt kautta maailman. Maatalouden torjunta-aineiden tuonnin arvo, yhteenlaskien kaikkien maiden tuonnin arvot, on kasvanut yli 1000 % vuodesta 1960 alkaen. Elintarviketurvallisuusohjelmat pyrkivät kontrolloimaan maatalouskemikaalijäämien, kasvuhormonien, lisäaineiden ja luonnollisten toksiinien pitoisuutta ruuassa asettamalla jäämille raja-arvoja. GAP-ohjeistoja (Hyvät Maatalouden Toimintatavat) on luotu, jotta kemikaalien haittoja ihmisterveydelle voitaisiin vähentää. Valitettavasti ohjelmien toteutuksen onnistumista ovat haitanneet ruokaketjua valvovien eri ministeriöiden väliset koordinaatio-ongelmat ja haluttomuus ottaa käyttöön ”aiheuttaja maksaa” –periaatetta.
Ehkäisevien elintarviketurvallisuus-, eläin- ja kasvitautiohjelmien ajankohtaisuus ja teho riippuu valvontatiedon tarkkuudesta. Maissa, joiden valvontajärjestelmät ovat heikkoja, ruokaperäisten tautien uhkan arviointi on vaikeaa, huolimatta siitä, että WHO, FAO ja OIE (Eläinterveysorganisaatio) ovat apuna. Maataloustuotteiden vientiä harjoittavissa maissa vähäisiä kasvinsuojelupalveluresursseja kuormittavat perinteisten kasvinsuojelutehtävien (tuholaisten tunnistus, kontrollointi/valvonta ja torjunnan hallinta) lisäksi tuholaisten riskinarviointi sekä viennin, tuonnin ja kotimaan markkinoiden sertifiointivaatimukset.
Ilmastonmuutos tullee vaikeuttamaan kasvi- ja kotieläintautivalvontaa ja ehkäisyä, kun olosuhteiden muutokset synnyttävät uusia patogeeneja, tuholaisten esiintymistiheys ja niiden väliset suhteet ja maankäytön tavat muuttuvat.
Kasvintuhoojat alentavat nykyiselläänkin jo satoja, varsinkin trooppisilla ja sub-trooppisilla alueilla, joissa olosuhteet suosivat tuholaisten esiintymistä vuoden ympäri.
Ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen edellyttää uusien soveltavien toimintastrategioiden kehittämistä kasvintuotantoon ja niiden sovellusten luomista viljelijöiden avulla (vrt. luomututkimuksen toimintamallit). Tämä viljelijöiden osallistaminen kehittämiseen edellyttää uusien toimijoiden mukaanottoa maataloustutkimukseen, jotta tutkimus vastaisi pientuottajien ja köyhien tarpeita. Tällä hetkellä maataloustutkimusta ja neuvontaa resurssoidaan (kehitysmaissa) niin vähän, että nämä toimijat eivät pysty tehokkaasti vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.
Nykyiset kansainväliset normit huteralla pohjalla
Elintarviketurvallisuuden hallinta pellolta pöytään ei toimi kunnolla nykyisten kansainvälisten politiikka- ja säätelyjärjestelmien avulla, vaan vaatisi koordinointia ja sääntöjen yhteensovittamista. Kansainväliset normit on rakennettu olemassa olevien resurssien pohjalta koostuen kokoelmista kansallisia keskenään koordinoimattomia ohjelmia/aloitteita, joita valvovat eri ministeriöt eri maissa.
Vaikka suurimmalla osalla maataloustuotteista ei käydä kansainvälistä kauppaa, investoinnit maataloustuotannon suunnitteluun sekä tietotaitoon ja teknologiaan kohdentuvat entistä enemmän vientituotteisiin ja niiden yhteensopivuuteen kansainvälisen kaupan sääntöjen kanssa. Vientikaupan kasvihygieniasäädöksiä ja valvontatapaa voidaan ainakin teoriassa hyödyntää kotimarkkinoillakin, mutta yleensä kehitysmailta puuttuu taloudelliset resurssit ja infrastruktuuri vientistandardien toimeenpanoon kotimarkkinoilla.
Eläinterveys ja hyvinvointi
Ilmaston lämpeneminen, BSE-kriisi ja lintuinfluenssa-pandemia ovat nostaneet esiin ruokaketjun merkityksen ihmisiin tarttuvien eläintautien kohdalla, ja tarpeen pystyä hallitsemaan eläinperäisten tautien leviämistä. Huolimatta merkittävistä teknisistä parannuksista tarttuvien eläintautien valvonnassa, diagnostisoinnissa ja ehkäisyssä, tilanne kehitysmaissa pysyy edelleen huonona, mikä merkitsee suuria taloudellisia menetyksiä ja heikentää näiden maiden kotieläintuotannon tuottavuutta.
IAASTD-selvityksen mukaan tarvitaan poliittisia toimenpiteitä, jotka kannustavat nostamaan eläinhygienian tasoa taudinaiheuttajien pääsyn ehkäisemiseksi ruokaketjuun. Tarvitaan toimenpiteitä, jotka kohdistuvat myös ihmiseen, tarttumattomien eläintautien leviämisen ehkäisemiseen, koska nämä taudit heikentävät merkittävästi alan tuottavuutta.
Kasvinterveys
IAASTD-projektin tutkijat ennustavat, että köyhien viljelijöiden tarpeiden priorisointi saattaa muodostua tulevaisuudessa entistä tärkeämmäksi, jos maataloustutkimuksen ja teknologian leviäminen kehittyneistä maista kehitysmaihin vähenee. IAASTD:n mukaan julkisen sektorin tutkimusrahoituksen soisi kohdentuvan pientuottajien monimuotoisten viljelymenetelmien parantamiseen, joilla lisätään satoja ja vähennetään kemiallisten torjunta-aineiden aiheuttamia riskejä kestävien torjuntamenetelmien käytöllä. Kestävien ja tehokkaiden kasvinsuojelutekniikoiden kehittäminen, vaatii organisatorista ja poliittista tukea sekä investointeja tutkimukseen, neuvontaan ja koulutukseen, jossa hyödynnetään sekä viljelijöiden osaamista että agroekologista tutkimusta.
IAASTD 2009. Issues in Brief. Food safety, plant and animal health: Human health and sustainability dimensions. http://www.agassessment.org/docs/10505_FoodSafe.pdf