Category: Ratkaisuja?

Posted on

Luomu pelastaa maailman 8/10: Ravitsemus

Luomuna tuotetuissa eri kasveissa ja maidossa on todettu olevan enemmän ravitsemukselle edullisia aineita mm. vitamiineja, antioksidantteja ja monityydyttymättömiä rasvahappoja, ja vähemmän ravitsemukselle epäedullisia aineita kuten raskasmetalleja, mykotoksiineja, torjunta-ainejäämiä ja glyko-alkaloideja.

 

Hollantilaistutkimuksen mukaan äidin raskauden ja imetyksen aikana nauttima luomumaito vähensi lasten ihottumaa 36 prosentilla. Syynä terveempään ihoon pidetään luomumaidon korkeampia pitoisuuksia monityydyttämättömiä rasvahappoja sekä E-vitamiinia ja muita antioksidantteja. Luomumaidon terveydelle edullinen koostumus heijastuu myös äidinmaidon koostumukseen.

 

Luomurehulla ruokittujen koe-eläinten vastustuskyky voi olla parempi kuin tavanomaisesti tuotettua rehua käytettäessä.

 

Tutkimustuloksia löytyy sekä luomutuotteiden paremman laadun puolesta että vastaan, mutta olennaista onkin ymmärtää, mistä mahdolliset erot voivat johtua.

 

Tavanomaisen viljelyjärjestelmien usein runsaasti helppoliukoista typpeä sisältävä lannoitus lisää kasvien typenottoa, mikä puolestaan vähentää kasvien hyödyllisten sekundäärimetaboliatuotteiden syntymistä ja alentaa kuiva-ainepitoisuutta. Luomuviljeltyjen kasvien hitaampi kehitys johtuu vähäisemmästä liukoisen typen saannista, ja hitaammasta kasvusta johtuvat paksummat solunseinät puolestaan tuottavat korkeamman kuiva-ainepitoisuuden.

 

Luomukasviksissa on edellä mainituista syistä tavanomaisia vähemmän nitraattia, ja havaitut torjunta-ainejäämät johtuvat viljelyhistoriasta tai ilmavirtausten mukana tulleista torjunta-ainepäästöistä. Luomutuotteissa voi olla myös ravitsemuksellisia puutteita. Seleeniköyhillä alueilla luomutuotteissa on vähemmän seleeniä kuin tavanomaisissa tuotteissa, jos seleeniä on lisätty väkilannoitteisiin, mutta ei luomuviljelyn lannoitteisiin.
 

 

 

Kirjoittanut Jaana Väisänen


Lue lisää:

Effects of production methods. QLIF.

www.qlif.org/Library/leaflets/folder_2_small.pdf

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#64 16.11.2007

www.qlif.org

 

Butler ym. 2008. Differences in composition between organic and conventional milk. QLIF-Newsletter Nr 7.

http://www.qlif.org/qlifnews/oct08/milk.html

 

Butler ym. 2008. Fatty acid and fat soluble antioxidant concentrations in milk from high and low input conventional and organic systems: seasonal variation. J. of the Science of Food and Agriculture 88, 8, Pp 1431-1441

http://www3.interscience.wiley.com/journal/118720817/abstract 

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#28 12.6.2008

 

Kummelinga ym. 2007. Consumption of organic foods and risk of atopic disease during the first 2 years of life in the Netherlands. British Journal of Nutrition doi:10.1017/S0007114507815844 Published online by Cambridge University Press 29Aug2007

www.journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=1318456

Luomumaito suojaa lapsia ihottumalta

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#67  4.12.2007

 

Rist ym. 2007. Influence of organic diet on the amount of conjugated linoleic acids in breast milk of lactating women in the Netherlands. 2007. British Journal of Nutrition, Vol 97 Issue 04 – Apr 2007 97: 735-743 Cambridge University Press.

www.journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=927520

Äidinmaidon laatu paremmaksi luomumaidolla ja –lihalla

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#41  10.8.2007

 

The nutritional benefits of organic milk – a review of the evidence. 2007. Soil Association. – Kooste luomumaidon eduista

http://92.52.112.178/web/sa/saweb.nsf/89d058cc4dbeb16d80256a73005a2866/f9d683dcab65814a8025716b003d563e?OpenDocument

http://92.52.112.178/web/sa/saweb.nsf/librarytitles/1E972.HTMl/$file/milk%20-%20nutritional%20benefits.pdf

 

Mitchell ym. 2007. Ten-Year Comparison of the Influence of Organic and Conventional Crop Management Practices on the Content of Flavonoids in Tomatoes. J. Agric. Food Chem., 55 (15), 6154 -6159, 2007. 10.1021/jf070344+ S0021-8561(07)00344-5

http://pubs.acs.org/cgi-bin/abstract.cgi/jafcau/2007/55/i15/abs/jf070344+.html

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#39 10.8.2007

 

Amodio ym. 2007. A comparative study of composition and postharvest performance of organically and conventionally grown kiwifruits. J. of the Science of Food and Agriculture. Published on-line 27.3.2007, doi:10.1002/jsfa.2820

http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/abstract/114202162/ABSTRACT

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#18 11.4.2007

 

Lauridsen , C. ym. 2007. Rats show differences in some biomarkers of health when eating diets based on ingredients produced with three different cultivation strategies. J. of the Science of Food and Agriculture. Vol 88, Issue 4, Pp 720 – 732

http://www3.interscience.wiley.com/cgibin/abstract/117858067/ABSTRACT?CRETRY=1&SRETRY=0

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#50  24.11.2008

 

Wiśniewska ym. 2008. The antioxidant compounds in rat experimental diets based on plant materials from organic, low-input and conventional agricultural systems. [oral] Presentation at Cultivating the Future Based on Science: 2nd Conference of the International Society of Organic Agriculture Research ISOFAR, Modena, Italy, June 18-20, 2008.

http://orgprints.org/12324/

 

Muukka Eija. 2008. Luomun tie päiväkotiin: luomuruokailun toteutettavuus ja ravitsemuksellinen merkitys päiväkotilapsille.  Kuopion yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta.  www.uku.fi/vaitokset/2008

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#40 29.8.2008

 

Benbrook, C. ym. 2008. New Evidence Confirms the Nutritional Superiority of Plant-Based Organic Foods. Organic Center, 53 page

www.organic-center.org/science.nutri.php?action=view&report_id=126

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#22  17.4.2008
 

Huber ym. 2007. Organic, more health? A search for biomarkers of potential health effects induced by orgnic products, investicated in a chicken model. Loppuraportti Hollannin maatalousministeriölle. ISBN 978-90-74021-56-2

www.louisbolk.org/downloads/1947.pdf

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#18 19.3.2008

 

Det ekologiska valet – påverkar det nästa generationens hälsa?

Ruotsin tiedeakatemian seminaarijulkaisu 2006

www.ksla.se/sv/retrieve_file.asp?n=1008

 

 

 

 

Posted on

Luomu pelastaa maailman 7/10: Ekosysteemipalvelut

Ekosysteemipalvelut ovat luonnon tarjoamia ihmiselle välttämättömiä ilmaisia palveluja. Ekosysteemipalveluita ovat mm. ruoka, puhdas juomavesi, ravinteiden kierrätys, hengitysilma, maatalousmaiseman tuottamat luontokokemukset, hyönteisten tekemä marjojen pölytys tai kosteikkojen antama tulvasuoja.

 

Ihminen on muuttanut viimeisten 50 vuoden aikana maailman ekosysteemien tilaa nopeammin ja laajemmin kuin koskaan aiemmin, todetaan kansainvälisessä Millenium Assessment -raportissa. Itse asiassa kaksi kolmasosaa nauttimistamme ekosysteemipalveluista on toiminallisesti heikentynyt.


Tuotantoa tukevat ekosysteemipalvelut ovat luomuviljelyn ensisijainen perusta. Kun ulkoisia panoksia vähennetään, ekosysteemipalveluiden merkitys lisääntyy – esimerkiksi väkilannoitteista luopuminen suosii mykorritsasienten toimintaa viljelykasvien fosforin ja veden saamiseksi. Ekosysteemipalveluiden hyväksikäyttöä tarvitaan, jotta elintarvikkeita pystytään tuottamaan pienemmin panoksin.

Kirjoittanut Jaana Väisänen:

 

Lue lisää:
Ekosysteemipalvelut
https://blogs.helsinki.fi/ruoka-ja-kestavyys/2009/05/31/mita-ovat-ekosysteemipalvelut/

Millenium Ecosystem Assessment http://www.millenniumassessment.org/en/index.aspx

Yli 1300 asiantuntijan vuosina 2001-2005 työstämä kansainvälinen raportti selvitti millaisia muutoksia ihmistoiminta on maailman ekosysteemeihin aiheuttanut. Raportti kuvasi myös ekosysteemipalveluiden tilaa ja selvitti  keinoja, joilla niitä voidaan ylläpitääja käyttää kestävästi.

Posted on

Luomu pelastaa maailman 6/10: Torjunta-aineet

WHO:n mukaan maailmassa tapahtuu vuosittain 20 000 torjunta-ainesta johtuvaa kuolemaa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuonna 2005 torjunta-aineita käytettiin 0,5 kg/asukas. Lisäksi torjunta-aineiden valmistus on keskittynyt monikansalliselle yhtiölle, eli kymmenen yhtiötä hallitsee 89 % maailman torjunta-ainekaupasta. Neljä suurinta ovat Bayer (19 %), Syngenta (19 %), BASF (11 %) ja Dow AgroSciences (10 %), jotka toimivat myös siemenkauppiaina ja –jalostajina.

 

Ihmiset ovat varsin tietämättömiä torjunta-aineiden käytön terveysvaikutuksista. On selvää, että torjunta-aineita levittävillä ihmisillä on riski altistua, mutta varsin harva osaa aavistaa toistuvien torjunta-aineruiskutusten aiheuttavan terveyshaittoja myös sivullisille. Merkittävä ennakkotapaus on Georgina Downsin v. 2008 voittama oikeusjuttu Englannin hallitusta vastaan. Downs syytti hallitusta siitä, että se ei torjunta-ainelainsäädäntönsä avulla ollut suojellut maaseudun ihmisiä intensiivisen maatalouden torjunta-aineiden käytön haitoilta. Hän oli kumppaneineen kerännyt seitsemän vuotta todistusaineistoa asuintalojen ja koulujen ympärillä toistuvasti levitettävien torjunta-aineiden aiheuttamista terveyshaitoista. Voiton jälkeen ei torjunta-ainelainsäädäntöön kuitenkaan tullut muutosta.

 

Tansaniassa tehtiin 2007 haastattelututkimus tomaatin-, kaalin- ja sipulinviljelijöiden pestisidien käytöstä . Tutkimuksesta kävi ilmi, että pienviljelijöistä lähes 60 % käytti hyönteisten torjunta-aineita, vajaat 30 % sienitautien torjunta-aineita ja 10 % rikkakasvien torjunta-aineita. Kolmasosa viljelijöistä levitti torjunta-aineseoksia. Kukaan haastatelluista ei ollut saanut myyntipakkauksista tai neuvojilta käyttöopastusta tankkiseosten tekoon. Yli puolet vastaajista käytti torjunta-aineita yli viisi kertaa kasvukauden aikana. Viljelijöistä 69 %  ilmoitti tunteneensa olevansa huonovointinen torjunta-aineiden levityksen jälkeen. Oireita, joita viljelijät kytkivät torjunta-aineiden käyttöön, olivat iho-ongelmat, päänsärky ja huimaus. 

 

USA:ssa maatalousministeriön selvityksen mukaan 73 %:ssa tavanomaisesti viljellyistä tuotteista on ainakin yhden torjunta-aineen jäämiä, mutta luomutuotteista vain 23 %:ssa.

 

Torjunta-aineiden käyttö on haitallista luonnon monimuotoisuudelle. Klassinen esimerkki on tutkija Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät”, jossa kirjoittaja osoitti, kuinka torjunta-aineiden käyttö (DDT) johti lintujen munan kuorien ohenemiseen ja haudontojen epäonnistumiseen munien rikkoutuessa. Länsimaissa on tästä torjunta-aineen (DDT) käytöstä jo valtaosin luovuttu.

 

Torjunta-aineiden haitoista saadaan tietoa yleensä vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua aineen käyttöönoton jälkeen. Sienitautien torjunta-aine Benomyylin käytöstä on luovuttu, koska se on myrkyllistä mm lieroille. Yleisin rikkakasvien torjunta-aine glyfosaatti (Roundup) on äskettäin osoittautunut hyvin haitalliseksi vesiekosysteemeissä ja erityisesti sammakoiden poikasille.

 

Torjunta-aineiden käyttöä voi häiritä tai jopa estää biologisen typensidonnan kokonaan. Torjunta-aineet voivat häiritä isäntäkasvien ja typensitojamikrobien keskinäistä viestintää ja yhteistoimintaa.

Torjunta-aineet tekevät tehottomaksi palkokasvin viestieritteet ja typensitojamikrobit eivät reagoi kasveihin toivotulla tavalla. Näin torjunta-aineiden käyttö voi lisätä typpilannoituksen tarvetta.

 

Luomukasvinsuojelu perustuu viljelyjärjestelmän ja viljelyolosuhteiden säätelyyn sellaiseksi, että kasvintuhoojien on vaikea lisääntyä tai sitten ympäristötekijät suosivat kasvintuhoojien vastavaikuttajia, esim. loisia. Valitettavasti luomukasvinsuojelun tutkimus ja kehittäminen kärsii resurssien niukkuudesta. Osasyynä heikkoon rahoitukseen saattaa olla se, että luomumenetelmiä on vaikeampi tuotteistaa ja kaupallistaa kuin kemikaaleihin perustuvaa tavanomaista kasvinsuojelua.

 

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Lue lisää:

Kuka omistaa luonnon? –esipuhe

https://blogs.helsinki.fi/ruoka-ja-kestavyys/2009/06/30/kuka-omistaa-luonnon/

 

ETC group 2008. Who owns nature? 

http://www.etcgroup.org/en/materials/publications.html?pub_id=707

 

Georgina Downsin voitto korkeimmassa oikeudessa 14.11.2008:
http://www.pesticidescampaign.co.uk/documents/Georgina%20High%20Court%20victory%20statement%20for%2014th%20Nov%202008.pdf

 

A.V.F. Ngowi, T.J. Mbise, A.S.M. Ijani, L. London, and O. C. Ajayi 2007. Pesticides use by smallholder farmers in vegetable production in Northern Tanzania. Crop Prot. 26 (11): 1617–1624.

 

Conception Date Affects Baby’s Future Academic Achievement www.medicine.indiana.edu/news_releases/viewRelease.php4?art=686

Premature Births May be Linked to Seasonal Levels of Pesticides and Nitrates in Surface Water

www.medicine.indiana.edu/news_releases/viewRelease.php4?art=685

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#59 15.10.2007

 

Relyea, R. A. 2005. The Impact of Insecticides and Herbicides on the Biodiversity and Productivity of Aquatic Communities. Ecological Applications vol 15, Nr 2. Ss. 618–627.

www.esajournals.org/esaonline/?request=get-toc&issn=1051-0761&volume=015&issue=02 

http://www.luomu.fi/yleista/uutisarkisto2005.htm 14.4.2005  

 

Fox ym. 2007. Pesticides reduce symbiotic efficiency of nitrogen-fixing rhizobia and host plants. Proc Natl Acad Sci U S A. 2007 June 12; 104(24): 10282–10287. doi: 10.1073/pnas.0611710104.

http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=1885820&tool=pmcentrez&rendertype=abstract

 

Fox. J. 2007. Pesticides choke pathway for nature to produce nitrogen for crops

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2007-06/uoo-pcp060507.php

http://www.luomu.fi/alkutuotanto/uutisarkisto2007.htm 22.6.2007

Posted on

Luomu pelastaa maailman 5/10: Paikallisuus

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Brasilialaisten omenien ja uusseelantilaisten kiivien tarjoaminen meikäläisissä kaupoissa voi olla vähittäiskaupalle ja tukkureille kannattavaa, mutta kannattavuus tuotetaan ympäristön kustannuksella. Britannian maatalousministeriö (Defra) julkaisi perusteellisen raportin, jossa arvioitiin ruuan kuljetusten suorat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristökustannukset. Raportissa todetaan ruuan kuljetusten lisääntyneen selvästi viime vuosikymmeninä, millä on suoria negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnan kestävyyteen (mm. ruuhkat, onnettomuudet, teiden kunnossapitokustannukset, kasvihuonekaasupäästöt, meluhaitat ja ilmansaateet). Ruuan kuljetusten kustannusten yhteissumma vuonna 2002 oli 9 miljardia puntaa, kuljetuksiin kului yli 30 miljardia ajokilometriä ja hiilidioksidipäästöt olivat 19 miljoonaa tonnia

 

Luomutuotannon sosiaalisten ja ympäristöperiaatteiden mukaisesti luomutuotannon tulee perustua paikallisten raaka-aineiden hyödyntämiseen ja terveellisten elintarvikkeiden tarjoamiseen lähellä asuville ihmisille. Eri maiden luomutoimijat ovatkin pyrkineet ratkaisemaan paikallisen ruuantarjonnan ongelmia mm. kasviskassi- tai luomulaatikkojakelujärjestelmien, tuottajatorien, suurkeittiöohjelmien (esim. Portaat luomuun) ja ruokapiirien avulla. Paikallisuus on myös tärkeää luomutuotteita käyttäville kuluttajille.

 

Luomumarkkinat ovat kieltämättä muuttuneet yhtä kansainvälisiksi kuin muukin elintarvikekauppa. Suomalaista luomukauraa viedään USA:han terveystuotteeksi ja luomumustikkaa Japaniin silmälääkkeeksi. Reilu kauppa on kuitenkin sääntönä luomutuotteiden kehitysmaakaupassa, luomun periaatteiden mukaisesti.

Vienti ja tuonti ei sinällään ole pahasta, kunhan perusruokamme raaka-aineet ja tuotantopanokset olisivat paikallisesti tuotettuja. Esimerkiksi suomalaisen kotieläintuotannon valkuaisomavaraisuus on noin 13-14 %.

 

Lue lisää:  DEFRA: food miles

Posted on

Luomu pelastaa maailman 4/10: Vesi

Maatalous kuluttaa maailman makean veden tarpeesta noin 70 %. YK:n tiedotteen mukaan noin 80 prosenttia maailman vedenlähteistä on ylikuormitettuja.

 

Maatalouden kasvanut vedenkulutus johtuu useasta syystä; väestönkasvusta, eläintuotteiden kulutuksen lisääntymisestä ja viljelyn keskittymisestä muutaman ”janoisen” lajin tuotantoon, eli vehnän, maissin ja riisin viljelyyn.

 

Elintason nousu kehitys- ja kehittyneissä maissa on aina johtanut eläinperäisen ruuan kulutuksen kasvuun. Niinpä jos 3000 kalorin päivittäisestä energiamäärästä 20 % on peräisin eläintuotteista ja 80 % kasvituotteista, yhden ihmisen vuotuiseen ruuantarpeen tyydyttämiseen tarvitaan 1300 kuutiota vettä. Eläinperäisen ruuan osuuden nostaminen 10 prosenttiyksiköllä lisää vedenkulutuksen 1700 kuutioon/henkilö. Suomalaisen keskimääräinen vesijalanjälki onkin juuri tuo 1700 kuutiota/vuosi.

 

Väestönkasvu ja viljan laaja maailmankauppa ovat johtaneet siihen, että vehnää, maissia ja riisiä (joiden osuus maailman viljantuotannosta on yli 85 %) on ryhdytty viljelemään myös alueilla, joille ne eivät ilman kastelua soveltuisi.

 

Taloustieteilijät Rebecca Moore ja Joseph Price selvittivät mitkä tekijät vaikuttavat maatilojen vedenkäytön tehokkuuteen USA:n Georgiassa. Tutkimuksen otos koostui tavanomaisista, luomu- ja kyntämättä viljelevistä tiloista. Luomu- ja kyntämättä viljellyt tilat osoittautuivat tehokkaammiksi vedenkäyttäjiksi kuin tavanomaiset tilat, ja suurikokoisemmat tehokkaammiksi kuin pienet. Luomutuotannon tehokkaampi vedenkäyttö johtuu maaperän multavuuden lisääntymisestä ja sen kautta parantuneesta vedenpidätyskyvystä sekä monipuolisemmasta syvä- ja matalajuurisia kasveja sisältävästä viljelykierrosta.

 

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Lue lisää:

Vedestä on pula

https://blogs.helsinki.fi/ruoka-ja-kestavyys/2009/05/29/vedesta-on-pula/

 

Vedestä on pula. Alkuperäisjulkaisu: Swedish Research Council FORMAS 2008. Water for Food. http://www.formas.se/upload/EPiStorePDF/Water_for_food_R5__2008/WaterforFood.pdf

Moore, R. & Price, J. 2009. Productive Efficiency in Water Usage: An Analysis of Differences among Farm Types and Sizes in Georgia. Agricultural and Applied Economics Association. 2009 Annual Meeting, July 26-28, 2009, Milwaukee, Wisconsin. http://ageconsearch.umn.edu/handle/49482

Posted on

Luomu pelastaa maailman 3/10: Ilmasto

Ilmakehämme on lämpenemässä massiivisen fossiilisen energian kulutuksen ja luonnosta luontaisesti vapautuvien kasvihuonekaasujen takia. Kasvihuonekaasuihin kuuluvat mm. hiilidioksidi, metaani, typpioksidit, vesihöyry ja otsoni. Ihmisen aiheuttamasta kasvihuoneilmiöstä  puolet johtuu hiilidioksidipäästöistä. Nämä kasvihuonekaasut pidättävät lämpöä ilmakehässä aiheuttaen muutoksia lämpötilassa ja muissa ilmastoprosesseissa.

 

Väkilannoitteiden raaka-aineena käytettävän ammoniumnitraatin valmistus tuottaa typpioksidia ilmakehään, joka on 320 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Yhden ammoniumnitraattitonnin valmistaminen tuottaa 6,7 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (typpioksidikaasua ilmoitettuna sen vaikutuksia vastaavana hiilidioksidimääränä)

 

Luomuviljelyn pitkäaikaiskokeet ovat osoittaneet, että maan orgaanisen aineksen ja sitä myötä hiilen määrä kohoaa siirryttäessä luomutuotantoon. Näin luomupelto toimii hiilinieluna sitoen ilmakehän hiilidioksidia. Rodale-instituutin pitkäaikaiskokeiden tuloksiin pohjaavan tiedotteen mukaan kaksi eekkeriä luomuviljelyssä sitoo yhtä paljon hiiltä kuin mitä yksi auto tuottaa hiilidioksidipäästöjä 15000 mailin vuosikulutuksessa.

 

Maaperä ei kuitenkaan pysty sitomaan kaikkea ihmistoiminnan ilmakehään päästämää hiilidioksidia, vaan kulutustottumuksia ja ruokavaliota tulisi muuttaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttaviksi. Lihankulutuksen vähentäminen pudottaisi maatalouden kasvihuonepäästöjä merkittävästi, ja samalla ruokaturva paranisi.

Kirjoittanut Jaana Väisänen

Lue lisää:

LaSalle, T.J. & Hepperly, P. 2008. Regenerative Organic Farming:A Solution to Global Warming

http://www.rodaleinstitute.org/files/Rodale_Research_Paper-07_30_08.pdf

file:///C:/Users/jarajala/AppData/Local/Temp/regenerativeorganicfarmingsolutionglobalwarming.pdf

Farming Systems Trial

Hepperly, P. 2003. Organic farming sequesters atmospheric carbon and nutrients in soils.

http://www.rodaleinstitute.org/ob_2


Kuestermann, B., Kainz, M., Huelsenbergen, K-J. 2008. Modeling carbon cycles and estimation of greenhouse gas emissions from organic and conventional farming systems. Renewable Agric and Food Systems: 23 (1);38-52. doi:10.1017/S1742170507002062
Huelsenbergen, K-J. & Kuestermann, B. 2007. Ökologischer Landbau – Beitrag zum Klimaschutz. 3. Öko-Landbau-Tag am 07.03.2007 in Freising, Tagungsband, LfL-Schriftenreihe 3/2007, pp. 9-21. ISBN 1611-4159.
http://www.luomu.fi/alkutuotanto/uutisarkisto2008.htm     13.2.2008

Posted on

Luomu pelastaa maailman 2/10: Energia

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Nykyisin ruuantuotannossa käytetään keskimäärin kymmenen kaloria fossiilista energiaa yhden ruokakalorin tuottamiseen. Englannin maatalousministeriön laskelman mukaan luomutuotannossa käytetään 25 % vähemmän fossiilista energiaa saman energiamäärän tuottamiseen mitä tavanomaisessa tuotannossa. David Pimentel Cornellin yliopistosta USA:sta arvioi pitkäaikaiskokeiden perusteella, että luonnonmukaisessa maissintuotannossa käytettiin 30 % vähemmän fossiilista energiaa kuin tavanomaisessa tuotannossa satotason ollessa yhtä suuri. Sveitsiläisessä DOK- kokeessa luomuviljely käytti fossiilista energiaa 36-53 % vähemmän per hehtaari tai 20-56 % vähemmän per tuoteyksikkö kuin tavanomainen tuotanto. Tämä vertailu perustui 21 vuoden tuloksiin.

 

Tavanomaisen ja luomutuotannon energiankulutuksen selkeimmät erot liittyvät väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistukseen, kuljetukseen ja levitykseen. Energiaa kuluu myös eri tuotantotapojen aiheuttamien ympäristöhaittojen korjaamisen, kuten juomaveden heikentyneen laadun, ruoka- tai työperäisten sairauksien hoidon tai maan heikentyneen viljavuuden takia. Näitä välillisesti syntyneiden seurausten energiankulutusta on vaikea mitata.

 

Asia ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen. Luomumenetelmin voidaan harjoittaa täällä pohjoismaissa esimerkiksi ympärivuotista kasvihuonetuotantoa, joka tuotantomuotona on energiankäytöltään tehotonta. ”Ympärivuotisesti viljellyn tomaatin hiilijalanjälki tomaattikiloa kohden on noin 5–7 kiloa. Se vastaa 23–32 kilometrin autoilua.”, kertoo tutkija Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä.

 

Ympärivuotisesti luomutomaattia Suomessa tuottavat viljelijät ovat ryhtyneet kehittämään tuotantoaan ympäristöä säästävämmäksi mm. vähentämällä viljelypinta-alaa talvikaudeksi, käyttämällä valaistuksessa vesivoimalla tuotettua sähköä ja lämmityksessä lauhdelämpöä tai turvetta. Pakkausmateriaaliksi on valittu biohajoava kalvo. Koska luomutomaatin keskisato on saatu tavanomaisen tomaatin tasolle, on tuoteyksikköä kohti laskettu hiilijalanjälki selvästi tavanomaista tomaattia pienempi, väittää yrittäjä Esa Kivioja.

 

Pimentel, D. 2006. Impacts of organic farming on the efficiency of energy use in agriculture. An Organic Centre State of Science Review.

 

Mäder, P. & Fliessbach, A. 2005. Sustainability of organic and integrated farming (DOK trial)Ecosystem services as a tool for production improvement in organic farming  – the role and impact of biodiversity. Ecological Agriculture – 45. CUL.

 

Vasama, T. 2009. Tomaattien synnit. Helsingin Sanomat 19.4.2009

 

Luomutomaatti kasvaa Suomessa ekologisesti kestävästi. Finfood uutiset 22.4.2009.

Posted on

Luomu pelastaa maailman 1/10: Sato

Vähemmän teollistuneissa maissa, joihin maailman ruokapula pääasiassa keskittyy, siirtyminen tavanomaisesta luomutuotantoon parantaa satotasoa. Väite perustuu 286 tutkimuksen tai kehittämishankeraportin tuloksiin 57 maassa. Sadonlisäysten keskiarvo tässä aineistossa oli 64 prosenttia (ks. Chin). Toisessa laajassa meta-analyysissa satovertailuaineisto jaettiin kehitysmaihin ja kehittyneisiin maihin. Kehitysmaiden luomutuotanto (133 vertailua) ylitti tavanomaisen tuotannon satotason ja kotieläintuotoksen 80 %:lla, mutta kehittyneissä maissa (160 vertailua) se jäi tavanomaisesta tuotannosta jälkeen 8 prosenttia (ks. Badgley ym 2007)

 

Teollistuneiden maiden käytännön maatilojen satovertailuissa luomutuotannon sadot ovat kuitenkin jääneet 30 % pienemmiksi tavanomaisten tilojen sadoista. Tällaisia tietoja on esitetty mm.Iso-Britanniasta ja Suomesta viljojen osalta. Sen sijaan USA:ssa on useassa viljelyjärjestelmävertailussa todettu luomuviljelyn olevan yhtä satoisaa kuin tavanomaisen tuotannon. Luomuviljojen viljelyssä vuosittaisia satovaihteluja saattavat aiheuttaa ongelmat mekaanisen rikkakasvintorjunnan tehokkuudessa.


Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Badgley C. ym. 2007. Organic agriculture and the global food supply. Renewable Agriculture and Food Systems 22 (2): 86-108.

 

Chin, Lim L. 2009. Luomutuotanto voi ruokkia nälkäiset ja pelastaa ympäristön. HS Vieraskynä 20.03.2009.  

Pretty, J., Noble, A.D., Bossio, D., Dixon, J., Hine, R.E., Penning De Vries, F.W.T. & Morison, J.I.L. 2006. Resource-conserving agriculture increases yields in developing countries. Environmental Science & Technology 40, 4: 1114-1119.

Luomussa hyvät sadot ja tavanomaiset riskit. Wisconsin: viljelyjärjestelmien riski ja satoisuus

https://blogs.helsinki.fi/ruoka-ja-kestavyys/2009/05/31/luomussa-hyvat-sadot-ja-tavanomaiset-riskit-2/

 

The impact of organic farming on food security in a regional and global perspective, in Halberg, Niels; Alrøe, Hugo Fjelsted; Knudsen, Marie Trydeman and Kristensen, Erik Steen, Eds. Global Development of Organic Agriculture: Challenges and Prospects, chapter 10, page pp. 277-322. CABI Publishing.

http://www.orgprints.org/9209/

 

 

Posted on

Kestävät viljelyjärjestelmät kehitysmaissa

Professori Jules Prettyn tutkimusryhmä evaluoi 286 kehitysmaissa toteutettua hanketta, joissa on hyödynnetty luonnonvaroja kestävästi käyttäviä menetelmiä maataloustuotannon kehittämiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli todentaa viimeaikaisten kestävän viljelyjärjestelmän kehittämisoperaatioiden vaikutus elintarviketuotantoon ja käyttöönotettujen viljelyjärjestelmien vaikutukset ympäristöön. Tiedemaailma hämmästyi tuloksista. Luomuviljely paransi satoja!

 

Evaluointiin otettiin mukaan hankkeita, joissa käytettiin kestävän viljelyjärjestelmän periaatteita. Pretty kuvaa niitä seuraavasti: ”Maatalouden kestävään tuotantoon pyrkivät viljelyjärjestelmät painottavat hyötyjä, jotka ovat saavutettavissa käyttämällä ekologisesti parhaalla mahdollisella tavalla perimältään hyviä viljelykasveja ja kotieläimiä. Kestävä maatalous ei siten sulje pois mitään teknologioita tai menetelmiä ideologisin perustein, esim. gmo-kasvit tai luomuviljely, kunhan ne parantavat viljelijöiden toimeentuloa eivätkä vaurioita ympäristöä.”:

 

Hankkeissa hyödynnettiin seuraavia kestävän tuotannon menetelmiä:

 

·      Integroitua kasvinsuojelua, jonka tautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjuntamenetelmät pohjautuvat ekosysteemin joustavuuteen ja monimuotoisuuteen, ja jossa torjunta-aineisiin tartutaan vasta muiden keinojen osoittauduttua tehottomiksi.

·      Integroitua ravinnehuoltoa, jossa pyritään tasapainottamaan viljelyjärjestelmän biologisen typensidonnan, orgaanisten ja epäorgaanisten ravinteiden tuonnin tarve sekä vähentämään ravinnehävikkejä eroosion torjunnalla.

·      Kestävää/säästävää muokkaustekniikkaa (conservation tillage), jonka avulla vähennetään maan muokkauskertoja, jotta maan kosteutta voidaan hyödyntää tehokkaammin.

·      Peltometsäviljelyä (agroforestry), jossa monikäyttöpuulajeja istutetaan viljelyaloille ja kollektiivisesti hoidetaan ympäristön metsävaroja kestävästi.

·      Vesiviljelyä viljelyjärjestelmän osana, esim. kalanviljely altaissa tai ojissa peltojen läheisyydessä.

·      Sadeveden keruujärjestelmiä, joiden avulla kuivia tai viljelykelvottomiksi käyneitä alueita pystytään rajatusti ottamaan taas viljelyyn.

·      Kotieläintuotannon integrointia kasvintuotantoon

 

Tutkimusaineistoon valikoitui perusteellisen evaluoinnin jälkeen 286 projektia. Aineisto koostui raporteissa julkaistuista tuloksista, joista oli teetetty asiantuntija-arvioinnit, sekä kyselytutkimuksesta. Osasta projekteista (68 kpl) pyydettiin uusi vaikuttavuusarviointi, jotta saataisiin selville, miten tulokset ovat levinneet projektin päättymisen jälkeen.

 

Viljelijät ottavat kestävät viljelytavat omakseen

 

Neljä vuotta projektien päättymisen jälkeen tehdyt vaikuttavuusarvioinnit osoittivat, että uudet viljelijät tarttuivat omavaraisiin ja kestäviin viljelymenetelmiin herkästi. Viljelijöiden määrä oli lisääntynyt 56 % ja pinta-ala oli kasvanut 45 %.

 

Kestävät viljelyjärjestelmät tuottivat keskimäärin 64 % (=geometrinen keskiarvo*) suurempia satoja, kuin viljelijöiden aiemmin käyttämät viljelyjärjestelmät. Lähes kaikissa viljelykasveissa uusien kestävien menetelmien käyttöönotto lisäsi satoa, mutta hajonta oli suurta. Riisin viljelyssä sadonlisäykset olivat alhaisimpia, ja muutamassa projektissa uudet menetelmät laskivat lievästi riisisatoja.

 

Vaikka projekteissa käytettiin monia eri tekniikoita ja toteutustapoja, merkittävimpiä kasvua lisänneitä tekijöitä olivat ainakin seuraavat kolme: viljelyn tehokkaampi vedenkäyttö niin kastellussa kuin kastelemattomassa viljelyssä, maan eloperäisen aineksen lisääminen, ja kolmantena viljelyjärjestelmän monimuotoisuuden hyödyntäminen kasvitautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjunnassa.

 

 

(* Geometrista keskiarvoa käytetään prosenttilukujen keskiarvon laskentaan.)

 

 

Veden käytön tehostaminen

 

Tutkijat selvittivät 144 projektin tuloksista, oliko veden tuottavuudessa tapahtunut muutoksia. Veden tuottavuudella tarkoitetaan tässä sitä kilomäärää ruokaa, joka saadaan tuotettua yhdellä kuutiolla vettä. Veden tuottavuuteen vaikuttavia kestävän maatalouden tekniikoita voivat olla esim. haihdunnan vähentäminen muokkausta vähentämällä, vedenkäytöltään tehokkaammat lajikkeet, maan kasvukunnon parantaminen, veden hävikin pienentäminen, mikroilmaston muutokset, joilla kasvien vedentarvetta voidaan vähentää, sekä kastelu kuivilla alueilla.

 

Projektien ansioista veden tuottavuus parani huomattavasti kastelemattomilla, sadeveden varassa toimivilla alueilla, mutta vain kohtalaisesti kastelluilla alueilla. Veden tehokkuutta parantavilla tekniikoilla on siten suuret mahdollisuudet parantaa viljelyvarmuutta ja ruokaturvaa heikkotuottoisilla kastelemattomilla alueilla.

 

Hiilen sidonta hiilidioksidipäästöjen vähentäjänä

 

Kestävien viljelytekniikoiden avulla maatalousmaahan ja kasvaviin puihin pidättyvän hiilen määrä lisääntyi yli 11 miljoonalla tonnilla vuodessa 37 miljoonan hehtaarin alueella, eli noin 0,3 t/ha vuodessa, arvioivat Pretty ja kollegat. Projekteissa mukana ollut pinta-ala, 37 Mha, edustaa kolmea prosenttia näiden maiden viljelypinta-alasta. Projektien aikaansaama hiilensidonta oli sinänsä hiekanmurunen aavikolla, sillä maailman viljelytoiminnan aiheuttamat hiilen päästöt CO2:na ovat arvioiden mukaan noin 40-60 gigatonnia vuodessa. Tulos osoitti kuitenkin kestävien viljelymenetelmien suuret mahdollisuudet osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan.

 

Maatalous on merkittävä hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Tavanomainen väkilannoitteisiin perustuva yksivuotisten kasvien viljely tuottaa hiilidioksidia ilmakehään, kun taas monivuotisten kasvien viljely tai metsät pidättävät sitä. (Ks. linkki Maatalousmaa kasvihuonekaasujen tuottaja vai pidättäjä?). Maanmuokkausta vähentämällä ja kestäviä viljelytekniikoita käyttämällä voidaan hiilidioksidipäästöjä vähentää ja kasvattaa hiilen sitoutumista maan orgaaniseen ainekseen. Alla olevassa taulukossa näkyy, miten niukasti on tähän mennessä maailmanlaajuisesti hyödynnetty maatalousmaan mahdollisuudet vähentää hiilidioksidipäästöjä. Muokkaamatta tai luomuviljellyn alueen pinta-ala maailman maatalousmaasta on vain 1,7 %, kun esimerkiksi eroosion vaurioittamia viljelyalueita on 3,5 %.

 

Taulukko: Maailman maatalouden, eroosion vaivaaman ja kestävien viljelytapojen pinta-alat, milj. hehtaaria (Leifeld 2006).

 

maatalousalueet yhteensä

maatalousalueesta eroosion vaurioittamat

maatal.alueesta viljelyssä, jossa maan orgaanista ainesta suojellaan ja kasvatetaan

maatalous-alueille rakennetut alueet ja kaupungit

avomaan viljely

laitumet

erittäin pahasti

pahasti

muokkaa-matta viljelty

luomuviljelty

1530

3490

4,7

170,6

58

26,5

25,6-39,5

 

 

3,5 %

1,7 %

0,5-0,8 %

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittanut Jaana Väisänen

Lue lisää

Pretty, J., Noble, A.D., Bossio, D., Dixon, J., Hine, R.E., Penning De Vries, F.W.T. & Morison, J.I.L. 2006. Resource-conserving agriculture increases yields in developing countries. Environmental Science & Technology 40, 4: 1114-1119.

(Selvitys kehitysmaissa tehtyjen kestävän maatalouden kehittämishankkeiden tuloksellisuudesta ruokaturvan parantamisessa ja ilmastonmuutoksen ehkäisyssä.)

 

Leifeld, J. 2006. Soils as sources and sinks of greenhouse gases. In: Frossard, E., Blum, W.E.H. & Warkentin, B.P. (eds) Function of Soils for Human Scieties and the Environment. Geological Society, London, Special Publications, 266: 23-44.

(Artikkeli kertoo, missä mittakaavassa liikutaan maailmanlaajuisesti, ja mitkä ovat ne kaikkein tehokkaimmat menetelmät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. )

Posted on

IAASTD:n teesit ruokaturvan parantamiseksi

IAASTD on lyhennys nimestä “International Assessment of Agricultural Science and Technology for Development”. Suomeksi sanottuna IAASTD-selvityksessä määriteltiin miten maataloustutkimusta ja teknologian kehitystä pitäisi suunnata, ja millainen tutkimus parhaiten tukisi maailmanlaajuista kehitystä.

 

Projektin idea syntyi Maailmanpankissa, ja se kokosi laajan yhteistyöverkoston, johon kuuluivat FAO, GEF, UNDP, UNEP, WHO ja UNESCO, sekä eri valtioiden hallitusten, julkisen ja yksityisen sektorin ja tiedeorganisaatioiden edustajia ympäri maailmaa. Se toteutettiin konsultoivana “alhaalta ylös” –prosessina, jossa huomioitiin eri alueiden ja yhteisöjen erilaiset tarpeet.

 

IAASTD-julkilausuma ja loppuraportti, jonka eri valtioiden hallitukset hyväksyivät Johannesburgissa huhtikuussa 2008, sisälsi seuraavia ehdotuksia poliittisiksi toimenpiteiksi kehitysmaiden ruokaturvan parantamiseksi:

 

·         Ruokaturvallisuus maailmassa varmistetaan parhaiten, kun hyödynnetään monia eri ratkaisumalleja.

·         Eri maiden erilaiset kulttuurit, tavat, resurssit (ja yhteydet) edellyttävät säädöksiä, jotka sallivat joustavuuden kansallisessa maatalous- ja kauppapoliittisessa päätöksenteossa.

·         Kehitysmaissa on oltava jonkinasteisia palkkio- ja minimihintajärjestelmiä pientuottajasektorille, joilla edistetään kotimaisen ruuantuotannon kasvua. Lisäksi tarvitaan investointeja parempien viljelymenetelmien käyttöönottoon. Valtion tulisi antaa luottoja ja tarjota markkinointimahdollisuuksia pientuottajille ja säädellä kaupan välittäjien toimintaa.

·         Viljelijöiden markkinointiorganisaatioille tulee tarjota tukea, jotta luotaisiin tuottajille tasapuolisempi mahdollisuus ansaita ja markkinoida tuotteitaan.

·         Alueellisia ruokavarastoja tulee vahvistaa elintarvikkeiden hintakriisitilanteiden varalta.

·         Maanvuokraus- ja maanhankintamahdollisuuksia tulee parantaa, jotta voitaisiin lisätä maaseudun elinkeinotoimintaa, ympäristön kannalta kestävää tuotantoa sekä kasvattaa pientuottajasektorin roolia kansallisen ruokaturvallisuuden parantamisessa.

·         Monikansallisten, varsinkin viljakauppaa hallitsevien yritysten kanssa tulee neuvotella.

·         Julkisen sektorin investointeja maatalouteen on lisättävä erityisesti ruokaomavaraisuudeltaan heikoissa kehitysmaissa

·         Supermarketit ja julkisen tai yksityisen sektorin toimijat ruokaketjun eri vaiheissa on ohjattava tarjoamaan kuluttajille edullisia ja turvallisia reilun kaupan elintarvikkeita, jotka osoittavat tarjoajan osallistuvan köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja ympäristövaurioiden lieventämiseen.

·         Viljelyjärjestelmien kehittymistä monimuotoisemmiksi tulee edistää ottamalla käyttöön paikallisesti tärkeitä viljelykasveja, joilla on markkinakysyntää, sekä luoda palkkiojärjestelmä maatalouden ympäristöpalveluille.

IAASTD-materiaalien (www.agassessment.org) pohjalta kirjoittanut Jaana Väisänen