Tutkimuksen kohteena ovat erilaiset pienleikkurit. Vertailimme pienleikkureita pilkkomalla yhden sipulin kaikilla leikkureilla.

Leikkurit, joita vertailimme olivat:

• Braun Multiquick- sauvasekoittimen teholeikkuri
• Zyliss- sipulileikkuri
• Tupperware- pienleikkuri

Braun Multiquick on sähkökäyttöinen sauvasekoittimen lisäosa. Zyliss-sipulileikkuri on käsikäyttöinen säiliöllinen sipulin pilkkomiseen suunniteltu pienleikkuri. Tupperware-pienleikkuri on säiliöllinen sipulin ja yrttien pilkkomiseen suunniteltu pienleikkuri. Pienleikkureiden vertailukohteeksi valitsimme tavallisen sileäteräisen kokkiveitsen.

Tutkimus

Vertailimme pienleikkureiden ergonomiaa, välineen toimintaan tarvittavaa voiman käyttöä, työn kestoa, puhdistettavuutta, välineen säilytettävyyttä, käyttöohjeita ja ymmärrettävyyttä. Käytimme yhtä välinettä kerrallaan ja mittasimme sipulin pilkkomiseen kuluneen ajan kellolla. Ajan mittasimme vain pilkkomiseen menevän ajan osalta. Arvioimme lopputulosta silmämääräisesti.

Tulokset

Tulokset nostivat esille erilaisten leikkureiden eroja, joiden mukaan ruoanlaittaja voi valita laitteen oman tarpeensa mukaan. Jos käyttäjällä on ongelmia voiman käytön kanssa (esim. vamman tai sairauden seurauksena) voi sähkökäyttöinen leikkuri mahdollistaa ja helpottaa sipulin pilkkomista. Jos ruoan laittajalla ei ole fyysisiä rajoitteita, perinteinen veitsi on nopea ja helppo työväline. Tupperware leikkuri on myös käytettävissä esim tuoreiden yrttien hienontamiseen, samoin Braun sähkökäyttöinen leikkuri. Tupperware-leikkurin arvioimme turvallisimmaksi käyttää tottumattomalle veitsen käyttäjälle tai motorisista ongelmista kärsivälle. Sen käyttö vaatii kuitenkin käsivoimaa.

Pohdintaa tutkimuksesta

Mielestämme sipulin pilkkomisessa tulivat hyvin esille erilaisten pienleikkureiden erot. Sipulin pilkkominen vaatii voimaa ja veitsellä leikattaessa oikeanlaista tekniikkaa. Ruoan laittajaa varmasti kiinnostaa, voidaanko sipulin leikkaamista helpottaa tai nopeuttaa pienleikkuria käyttämällä.  Tulosten kuvailussa luovuimme suunnittelemamme asteikon käytöstä, koska se ei mielestämme tuonut tarpeeksi hyvin laitteiden eroja esille.  Aikataulullisesti selvisimme tutkimuksen suorittamisesta huomattavasti lyhyemmässä ajassa, kuin suunnittelimme.  Janakaavion käytön tutkimussuunnitelman tekemisessä koimme hyödyttäneen tutkimustilanteen organisointia ja toteutuksen kulkua.

Tutkimuskysymyksemme oli “Kummalla vohveliraudalla saadaan tasaisempi ja parempi paistotulos?” Vohvelirauta toimii siten että, alimmalle raudalle kaadetaan taikina ja ylempi rauta lasketaan sen päälle. Näin ollen taikina paistuu kahden raudan välissä. Vohveliraudat toimivat sähköllä. Vohveliraudan tärkeinä ominaisuuksina pidämme tasaista paistotulosta, rapeutta, tehokkuutta ja puhdistettavuutta. Lähdimme selvittämään vastausta tutkimuskysymykseen kahden vohveliraudan avulla. Tutkittavat vohveliraudat olivat Krups Waffelautomat ja OBH Nordican double waffle iron.

Teimme yhden vohvelitaikinan, josta paistoimme molemmilla vohveliraudoilla noin neljä vohvelia. Vertailimme valmiiden vohveleiden paistotulosta muun muassa värin tasaisuuden, koostumuksen ja rapeuden  perusteella.

Käyttämämme vohvelitaikinaohje:

2dl kermaviiliä

2dl maitoa

½tl suolaa

3-4dl vehnäjauhoja

3 munaa

1dl öljyä

Tulokset:

Taulukossa on päätulokset havainnoista, joita teimme vohveleita paistaessamme. Molemmat raudat lämpesivät nopeasti ja vohvelien maku oli molemmissa samanlainen ja hyvä. Tähän syynä on luultavasti se, että vohvelit valmistettiin samasta taikinasta.

Olennainen ero laitteissa oli paistonopeus, vohvelien muoto ja taikinan leviäminen. OBH Nordica oli tutkimuksessamme nopeampi ja sillä sai lisäksi paistettua kaksi vohvelia kerrallaan. OBH Nordica on siis näistä kahdesta taloudellisempi vaihtoehto.

Krupsin vohvelirauta paistoi vohvelit toiselta puolelta tasaisesti mutta toisella puolella oli paljon epätasaisuutta. OBH Nordica puolestaan jätti reunat vaaleiksi noin kolmannesta vohvelista lähtien. Muuten paistotulos oli tasainen ja hyvä. Ulkonäöltään Krupsin vohvelit olivat kauniimman värisiä ja muotoisia, koska taikina levittyi paremmin.

Tuoreeltaan maistettuina vohvelien rakenne ja rapeus olivat samankaltaisia. Molemmat olivat rapeita tosin Krupsin kohdalla rakenne oli hieman jäykkä. Jäähtyneinä vohvelit erosivat toisistaan. OBH Nordican vohvelit olivat hieman kumimaisia kun taas Krupsin vohvelit olivat reunoilta rapeita mutta sisältä taikinaisia.

Yritimme aluksi paistaa vohveleita käyttöohjeiden mukaan. OBH Nordican ohjeissa kerrottiin, ettei taikinaa tarvitse levittää vaan kannen painaminen saa taikinan leviämään. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja vohvelin muoto ei ollut kunnollinen. Krupsin käyttöohjeissa sanottiin valon sammuvan, kun vohveli on valmis. Valon sammuessa vohveli ei kuitenkaan ollut valmis, vaan puoliksi pelkkää taikinaa. Vohvelia tuli kypsentää raudassa vielä puolet pidempi aika valon sammumisajasta.

Pohdintaa:

Huomasimme, että olimme ylimitoittaneet ajankäyttömme, sillä todellisuudessa tutkimuksen tekoon olisi riittänyt melkein puolet lyhyempi aika. Paistaminen sujui hyvin ja taikina soveltui hyvin rautoihin. Kyseisellä taikinalla saadaan aikaan hyvin rapea paistotulos, joten voimme suositella sitä kaikille.

Tutkimme vain kahta erilaista rautaa, joten tutkimustuloksia ei voida yleistää laajemmalle. Myös taikinan valinta vaikuttaa paistotulokseen ja rakenteeseen. Voimme kuitenkin todeta, että vohveliraudoissa on paljon eroa esimerkiksi energiatehokkuuden, paistoajan sekä paistotuloksen kuten värin, rakenteen ja muodon välillä. Ohjekirjojen neuvoihin ei kannata sokeasti luottaa, vaan paistotuloksen nähdessä on syytä käyttää omaa järkeään kuten omassa tutkimuksessa huomasimme. Jos asiaa haluaisi tutkia tarkemmin, tulisi tutkimukseen valita useampi eri valmistajan vohvelirauta sekä erilaisia taikinoita.

Omaa tutkimusta olisimme voineet parantaa esimerkiksi testaamalla eri taikinoita ja suunnittelemalla ajankäytön paremmin. Olisimme voineet mitata esimerkiksi energiankulutusta, koska huomasimme suuria eroja kahden eri laitteen välillä. Kokonaisuudessaan tutkimus onnistui mielestämme hyvin, sillä saimme vertailtua vohveleiden paistotuloksia ja tärkein ominaisuus eli maku oli molemmilla raudoilla hyvä. Huomasimme, että vohvelirautojen avulla onnistuu helposti ja lähes aina. Vohvelit sopivat niin suolaiseen kuin makeaan, joten suosittelemme vohveliraudan hankintaa kaikille siitä kiinnostuineille.

Kahvimyllyt

Tutkimme kuinka kahvimyllyn valinta ja kahvipavun laatu vaikuttavat kahvijuoman valmistusaikaan ja valmiin juoman makuun?

Kuvan mukaiset kahvimyllyt; Sähkökäyttöinen Moulinex, moderni käsikäyttöinen autraliasta, vanhanaikainen käsikäyttöinen Leinbrock’s ideal.

Sähkökäyttöinen Moulinex kahvimylly, jauhaa kahvipavut jauheeksi verkkovirran pyörittäessä laitteen pohjassa olevaa teräs terää, joka jauhaa kahvin.  Käsikäyttöiset kahvimyllyt perustuvat käsillä tuotettuun mekaanisen voimaan. Laitteessa olevaa kampea pyörittäen kahvipavut jauhautuvat jauhatuspesässä ja jauhe putoaa alla olevaan säiliöön.

Lähdimme hakemaan vastausta tutkimuskysymykseemme jauhamalla kofeeiinillisia ja kofeiinittomia kahvipapuja näissä kaikissa edellä mainituissa laitteissa. Jauhamisen aikana arvioimme jauhamisprosessiin käytettyä aikaa, ergonomisuutta sekä jauhetun pavun tuoksua. Keitimme jauhetuista kahvipuruista kahvijuomat joiden makua arvioimme testiryhmän kanssa. Lopuksi pohdimme myllyjen käyttäjäystävällisyyttä sekä kohderyhmää.

Tulokset:

Maisteluraadin mielestä vanhanaikaisella kahvimyllyllä jauhetut kahvijuomat olivat vesimäisiä mutta kuitenkin kitkeriä. Tulimme tulokseen että tämä johtui jauhatusasteen karkeudesta joka ei soveltunut suodatinkahviksi. Moderni käsikäyttöinen kahvinmylly oli jo huomattavasti kehittyneempi jauhatusominaisuuksiltaan, jakoi ensimmäisen sijan sähkökäyttöisen myllyn kanssa. Maisteluraadin mielestä modernilla myllyllä jauhettu oli kepeää ja helposti juotavaa kahvia. Sähkömyllyllä jauhettu oli vahvaa ja maukasta.

Sähkömyllyllä jauhettaessa kofeiinillisista pavuista tuli paras kahvijuoma, kun taas kofeiinittomista pavuista saatiin paras kahvijuoma modernilla käsikäyttöisellä kahvimyllyllä. Vanha käsikäyttöinen mylly jääköön siis historiaan.

Pohdinta:

Näiden tutkimustulosten pohjalta käsikäyttöiset kahvimyllyt ovat selkeästi kehittyneet.  Nykyaikaisilla käsikäyttöisillä kahvimyllyillä päästään lähes samaan jauhatustulokseen kuin sähkökäyttöisellä myllyllä. Sähkökäyttöinen mylly on kuitenkin helppokäyttöisempi, nopeampi sekä tehokkaampi, näin ollen käyttäjäystävällisempi. Sähkömyllyllä saa aikaiseksi hienoimman jauhatustuloksen ja papuja tarvitsee näin ollen vähiten saman maun aikaan saamiseksi. Tästä syystä sähköinen mylly sopii myös espressopapujen jauhatukseen.  Käsikäyttöinen mylly sopii siis pienien määrien valmistukseen ja koriste-esineeksi, mutta suosittelemme sähkökäyttöisen myllyn hankintaa nykyaikaiseen kiireeseen elämäntyyliin.

Vanhanaikaisella kahvimyllyllä jauhetut pavut

Sähkömyllyllä jauhetut pavut

Miten sähkökäyttöinen mehulinko ja käsikäyttöinen mehupuristin eroavat toisistaan?

Tutkimuksessa vertailimme sähkökäyttöistä mehulinkoa (Braun, 4290) ja käsikäyttöistä mehupuristinta (Z Star Juice Extractor, Z-510). Tarkoituksena oli tutkia laitteiden eroavaisuuksia muun muassa nopeudessa, helppokäyttöisyydessä sekä mehun määrässä ja laadussa.

Koneiden ominaisuudet

Sähkökäyttöinen mehulinko

Malli: Braun (4290)

Paino: 2,33 kg

Mitat: 200mm x 250mm x 150mm

Teho: 240W

Hinta: $100 = n. 75€

Käyttöperiaate: Laita mehulingon pistotulppa pistorasiaan. Laita kasvikset syöttöpöydälle, josta niitä työnnetään painimen avulla syöttöaukkoon. Kytke laite päälle virtakytkimestä. Syöttöaukon pohjalla on terälevy, joka rikkoo kasviksen rakenteen sekä erottelee valmiin mehun siivilän läpi mehusäiliöön ja kasvisjätteen jätekuitusäilöön.

Käsikäyttöinen mehupuristin

Malli: Z Star Juice Extractor (Z-510)

Paino: 2kg

Mitat: 110mm x 205mm x 435mm

Hinta: $100 = n. 75€

Käyttöperiaate: Kiinnitä mehulinko tukevan pöydän reunaan. Laita kasvikset syöttöpöydälle, josta niitä työnnetään painimen avulla syöttöaukkoon. Kampea vipua myötäpäivään, jolloin laitteessa oleva muovinen pora rikkoo kasvisten rakenteen ja siirtää ne siivilään. Valmis mehu valuu siivilän läpi kulhoon ja kasvisjäte puristuu ulos kourua pitkin eri astiaan.

Z Star ja Braun mehukoneet

Tutkimuksen toteutus

Tämän jälkeen toteutimme käytännön vertailua tekemällä mehua kolmesta eri kasviksesta: porkkanasta, granaattiomenasta ja appelsiinista. Ennen mehun tekemistä esikäsittelimme kasvikset eli pesimme, kuorimme ja paloittelimme ne (paitsi granaattiomenan siemenet).

Punnitsimme kaikkia kasviksia saman verran. Tarkoituksenamme oli tehdä jokaisesta kasviksesta kaksi erää mehua samalla koneella, joten yhteensä 12 eri mehuerää. Porkkanasta teimme kuitenkin vain yhden mehuerän kullakin koneella, koska yhdestä porkkanasta olisi tullut niin vähän mehua.

Jokaisen mehutekoprosessin aikana otimme sekuntikellolla aikaa sen kestosta. Arvioimme myös samalla, millaista koneita oli käyttää. Lopuksi mittasimme valmistuneen mehun ja punnitsimme kasviksista ylijääneen osan.

Käytön jälkeen arvioimme koneiden puhdistuksen helppoutta. Tutkimuksen toteutuksen lomassa otimme havainnollistavia kuvia prosessista, jotka ovat liitettynä tähän tutkimusraporttiin.

Taulukko tuloksista

Vasemmalla käsikäyttöisellä koneella, oikealla sähkökäyttöisellä koneella tehty mehu

Valmis porkkanamehu

Valmis appelsiinimehu

Valmis granaattiomenamehu

Tulosten  ja tutkimusmenetelmän arviointi

Sähkökäyttöinen mehulinko oli todella nopea ja helppokäyttöinen, mutta laite piti kovaa ääntä ja sotki työskentelyympäristöä. Käsikäyttöinen mehupuristin oli helppo käyttää, hiljainen ja lähes yhtä nopea. Lisäksi käsikäyttöinen kone on turvallisempi ja ekologisempi, koska se toimii mekaanisesti eikä sähkötapaturman vaaraa ole.

Kummasakin koneessa oli paljon erillisiä osia, jotka piti kaikki puhdistaa erikseen. Käsikäyttöisen koneen kaikki osat voi huoletta pestä kokonaan vedellä kun taas sähkökäyttöisen moottoriosaa ei missään nimessä saa upottaa veteen.

Sähkökäyttöisellä mehulingolla valmista mehua tuli hiukan enemmän porkkanasta ja appelsiinista kuin käsikäyttöisellä mehupuristimella. Kuitenkin granaattiomenamehua tuli jopa 0,5 dl enemmän käsikäyttöisellä koneella. Lisäksi granaattiomenan ylijäämää oli 75% vähemmän käsikäyttöisellä kuin sähkökäyttöisellä koneella.

Rakenteeltaan ja maultaan käsikäyttöinen mehupuristin teki parempaa mehua. Erityisesti granaattiomena- ja appelsiinimehut olivat kitkerämpiä sähkökäyttöisellä mehulingolla tehtynä. Myös kyseisten mehujen rakenne oli todella kerrostunut.

Jos tekisimme tämän kokeen uudestaan, testaisimme ensin koneiden käyttöä. Porkkanamehun kohdalla emme heti ymmärtäneet käsikäyttöisen mehupuristimen toimintaperiaatetta. Tämän vuoksi emme voineet ottaa mitattua aikaa huomioon tutkimuksen tuloksissa. Muuten tutkimuksemme toteutus sujui hyvin ja saimme monipuolisen vastauksen tutkimuskysymykseemme. Voimme tämän tutkimuksen perusteella suositella lämpimästi Z Starin käsikäyttöistä mehupuristinta.

Sämpylöiden valmistus kahta eri paistomenetelmää käyttäen

Tutkimuskysymyksemme oli Mitä eroa sämpylöiden paistotuloksessa ilmenee tasalämpö- tai kiertoilmatoimintoa käytettäessä?

Tiesimme etukäteen että kiertoilmatoiminto on taloudellisempi vaihtoehto, joka myös säästää aikaa. Halusimme selvittää, vaikuttaako eri paistotavat merkittävästi sämpylöiden laatuun. Lopputulosta arvioimme makua ja rakennetta vertaamalla. Lisäksi vertailimme sähkönkulutusta.

Olimme arvioineet tutkimuksen kestävän noin 3,5 tuntia  aina alkuvalmisteluista siistittyyn työpisteeseen asti. Pääsimme aloittamaan viisitoista minuuttia suunniteltua aikataulua myöhemmin, mutta totesimme että pysyimme ajallisesti kokoajan janakaavion mukaisessa aikataulussa.

Muutimme suunnitelmaa siltä osin, että paistoimme sämpylöitä tasalämmöllä vain yhden pellillisen suunnitellun kahden sijaan, sillä totesimme, että määrällä ei ole merkitystä tutkimustuloksessa. Tasalämpötoimintoa käyttäen paistettuihin sämpylöihin käytimme Helkama- uunia. Kiertoilmatoiminnolla paistoimme Upo Induktio- uunissa.

Sämpylät valmistettiin samasta taikinasta (0,5l.), johon käytimme sämpyläjauhoja, hiivaleipävehnäjauhoja sekä kauraleseitä. Taikinan kohotusaineena käytimme kuivahiivaa. Lisäsimme taikinaan myös siirappia, suolaa ja rypsiöljyä. Aloitimme taikinan valmistamisen klo 8.40, laitoimme sämpylät uuniin klo 9.40 ja klo 9.52 sämpylät olivat valmiita.

Vertailimme sämpylöitä heti tuoreeltaan. Ensimmäisenä kiinnitimme huomiota väriin. Kiertoilmauunissa ylemmällä tasolla olleella pellillä paistuneet sämpylät olivat pinnaltaan selkeästi tummimpia väriltään. Toisaalta taas niiden pohja oli jäänyt vaaleammaksi kuin muissa sämpylöissä. Tummin pohja oli tasalämmöllä paistetuissa.

Seuraavaksi halkaisimme sämpylät. Totesimme, että kaikkein paras rakenne oli tasalämmöllä paistetuissa sämpylöissä, vaikka ero muihin sämpylöihin olikin pieni. Kiertoilmauunin ylätasolla paistettujen sämpyöiden rakenne oli sisältä taikinamaisin. Muita huomattavia eroja emme havainneet. Hieman tasaisempaan lopputulokseen kiertoilmauunin käytössä voisi päästä, jos vaihtaisi peltien paikkaa paiston aikana.

Tutkimuksessamme käyttämiemme uunien keskimääräiset sähkönkulutukset eivät eronneet toisistaan paljon, Upo Induktio- lieden energiankulutus on 2,35kWh kun Helkamalla se on 2,2kWh. Energiataloudellisesti kiertoilmauunin käyttäminen on kannattavampaa. Taloudellisuutta lisää huomattavasti se, että kiertoilmauunissa voi paistaa useampia pellillisiä yhtä aikaa. Laskimme sähkönkulutuksen sämpylöiden paistoaikaa kohden/ uuni. Upo-induktio uunille 12 minuutin paisto maksoi 4,7 senttiä (kaksi pellillistä) kun taas Helkamalla 4,4 senttiä.  Todellisuudessa sämpyöiden paiston kustannukset ovat hieman enemmän, sillä uunin lämpenemiseen kuluu myös sähköä. Mainitsemamme lukemat perustuvat uunien valmistajien antamiin arvioihin sähkönkulutuksesta, eivätkä siten ole täysin tarkkoja.

Tutkimustuloksemme on, että kiertoilmauunin käyttäminen sämpylöiden paistamisessa on kannattavaa. Laadussa ei ollut merkittävää eroa eri paistomenetelmiä käyttäen. Taloudellisuuden huomioon ottaen kiertoilmauuni on kiistattomasti parempi.

Vertailemamme sauvasekoittimet:

Braun Multiquick –sauvasekoitin 

OBH Nordica Chilli // Stick mixer

Sauvasekoittimia käytetään yleisesti soseuttamiseen ja sekoittamiseen. Tässä tutkimuksessa käytimme kahta sauvasekoitinta pirtelön valmistamiseen. Raaka-aineina käytimme banaania, jäätelöä ja maitoa. Tutkimuskysymyksenämme oli, mitä eroja on sauvasekoittimien tehokkuudella ja energiankulutuksella. Tehokkuutta mittasimme sillä, kuinka nopeasti pirtelö valmistuu ja energiaa mittasimme samanlaisilla energiankulutusmittareilla. Ajankäytöstä olimme tehneet suunnitelman janakaaviona.

Valmistimme pirtelöt samanaikaisesti kahdessa samamuotoisessa astiassa. Aineksia käytettiin yhtä paljon molempiin pirtelöihin. Mittasimme ensin aineet kulhoihin ja laitoimme sekoittimet ja mittarit valmiiksi. Aloitimme valmistuksen yhtä aikaa ja käytimme samanlaista tekniikkaa.

Tulokset:

Chilli sauvasekoittimella pirtelö valmistui 54 sekunnissa ja Multiquick sauvasekoittimella 60 sekunnissa. Energiankulutusmittareilla ei saatu mitattua tulosta, koska kulutus oli niin pieni (>0.01 kWh). Molemmilla sekoittimilla saimme aikaiseksi tasaisen ja kuohkean pirtelön. Ajallisesti koko tutkimukseen kului lähes puolet vähemmän aikaa kuin olimme suunnitelleet.

Laskimme myös, kuinka kauan sauvasekoitinta olisi pitänyt käyttää, jotta mittarilla olisi saatu tulos mitattua (mittari näyttää alimmillaan 0.01kWh). Sauvasekoitinta olisi pitänyt käyttää 1.5 minuuttia, jotta mittari olisi näyttänyt tuloksen.

Laskimme energiankulutuksen kaavalla W x h = Wh.

Alin mittarin näyttämä lukema on 0.01kWh = 10 Wh

Molempien sauvasekoittimien teho on 400W

400W X = 10Wh

X = 10Wh / 400W

X = 0.025h = 1,5min.

Tulos 1.5 minuuttia

Pohdinta:

Vertailun jälkeen totesimme, että olisimme voineet toteuttaa kokeen toisella tavalla. Meidän olisi kannattanut asettaa tietty aikaraja, miten kauan sekoitamme pirtelöitä ja sitten vertailla pirtelöiden rakennetta ja makua. Nyt sekoitimme kunnes pirtelöt olivat mielestämme valmiita, mikä on melko suhteellinen käsite. Emme voi siis sanoa tuloksia kovinkaan luotettaviksi.  Ajankäyttömme olimme yliarvioineet reilusti. Työ valmistui puolet pienemmässä ajassa kuin olimme arvioineet. Työnjako onnistui hyvin suunnitelman mukaisesti.

Kokeen tulokset olivat odotuksenmukaiset. Olimme ajatelleetkin sekoittimien olevan suunnilleen yhtä tehokkaita ja pirtelöiden onnistuvan hyvin. Kaiken kaikkiaan koe oli mielestämme mukava toteuttaa ja opimme paljon uutta.

Priska Pyykkönen ja Noora Pitkänen      

RAPORTTI 20.2.2013, tekijät: Esteri Parkkinen ja Maarit Holopainen

Tutkimuskysymys:

Tutkimuksen tarkoituksena on vertailla jogurtin valmistusta koneella ja perinteisellä tavalla ilman konetta. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota jogurtin makuun, rakenteeseen, lohkeavuuteen, väriin, valmistustavan helppouteen ja puhdistettavuuteen.

Jogurttikone:

Kyseessä on Severin jogurttikone. Käyttötarkoituksena valmistaa jogurttia täysmaidosta ja bulgarian jogurtista. Aluksi litra maitoa lämmitettiin mikrossa n. 40 asteiseksi. Tämän jälkeen maitoon lisättiin 1dl jogurttia ja sekoitettiin haarukkavatkaimella. Seos jaettiin seitsemään pieneen pikariin ja siirrettiin jogurttikoneeseen, jonka tarkoituksena oli ylläpitää lämpöä n. 50 asteessa. Jogurttikone oli käynnissä 12 tuntia, jonka jälkeen jogurttipikarit siirrettiin jääkaappiin jäähtymään tunniksi.

Perinteisellä tavalla ilman konetta:

Puoli litraa täysmaitoa lämmitettiin 80 asteiseksi kattilassa, ja tämän jälkeen annettiin jäähtyä 40 asteiseksi. Maitoon lisättiin 0,5dl bulgarian jogurttia ja sekoitettiin haarukkavatkaimella. Seos jaettiin kolmeen lasiin ja siirrettiin esilämmitettyyn uuniin (n. 50 astetta) yön ajaksi (16 tuntia). Tämän jälkeen jogurttilasit siirrettiin jääkaappiin jäähtymään tunniksi.

HUOM!

Jogurttikoneen valmiita jogurtteja arvioitiin kahdessa vaiheessa: jääkaapissa tunnin jäähtyneenä, ja kaksi tuntia jääkaapissa jäähtyneenä, joka on ohjeen suositus.  Tunnin jäähdytyksen jälkeen jogurtit ovat huomattavasti lämpimämpiä verrokkeihin nähden, ja tämän vuoksi maku ja haju ovat vahvemmat ja rakenne juoksevampi. Tämä voi johtua myös siitä, että valmistusvaiheessa jätimme kannet virheellisesti päälle. Kahden tunnin jäähdytyksen jälkeen sekä rakenteessa että maussa on hieman parannusta. Jogurtti on silti verrokkiinsa nähden laadultaan huonompaa.

VERTAILU:

Perinteinen jogurtin valmistustapa: lopputuote          

Jogurttikone: lopputuote 

POHDINTA:

Valitsemamme menetelmä oli riittävän helppo ja nopea toteuttaa tutkimuksen tekemiselle asetettuun aikatauluun. Suurin virheemme tutkimusvaiheessa oli se, että jogurttikoneen pikarien kansien olisi pitänyt olla auki, mikä vaikuttaa todennäköisesti rakenteen eroon.

Olisimme voineet varautua hieman paremmin aikatauluttamalla tutkimusta edeltävän päivän esivalmisteluja, ja varaamalla siihen yhteistä aikaa opettajan kanssa. Tämä olisi säästänyt omaa aikaamme huomattavasti. Tästä huolimatta saimme esivalmistelut onnistuneesti suoritettua, jotta pystyimme suorittamaan kokeen.

Mielestämme jogurtin valmistuksessa ei ollut suuria eroja paitsi työmäärän että jogurtin laadun suhteen, mikä tekisi jogurttikoneen tarpeelliseksi kuluttajalle kotikäyttöön. Ohjeisiin tutustuminen ja koneen käytön harjoittelu vaativat perehtymistä ja aikaa, mutta jo toisella kerralla tämä osio nopeutuisi. Perinteisessä menetelmässä jogurtin valmistaminen on yksinkertaista. Haasteellista saattaa olla lähinnä riittävän lämpimän paikan löytäminen valmistusvaiheessa.

Mittarina toimivat omat havaintomme todennäköisesti peilaavat tavallisen kuluttajan mielipiteitä. Tutkimuskysymyksemme oli riittävän rajattu, jotta saimme selkeitä tuloksia, joita arvioida. Tutkimustapaa olisi voinut täydentää niin, että jogurtteja olisi tarkkailtu valmistusprosessin aikana, mutta olosuhteet huomioon ottaen tämä ei ollut mahdollista.

Minkä koimme yllättävänä, oli jogurttikoneen toimintatavan yksinkertaisuus. Jogurttikoneen tehtävänä on lähinnä toimia seoksen lämmön ylläpitäjänä, mikä yksittäisenä laitteena saattaa vaikuttaa jopa turhalta ja tilaa vievältä kotitalouksissa. Helpompi vaihtoehto on siirtää seos esimerkiksi leivinuuniin tai esilämmitettyyn uuniin, tai muuhun lämpimään paikkaan. Ainoa selkeämpi helpotus työvaiheissa oli maidon lämmittäminen mikrossa, joka on paitsi helppoa, myös nopeaa. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi jogurtin valmistaminen erilaisista maitolaaduista ja maitojauheesta, sekä vertailu ilman kantta valmistaen.

…ITSETEHTY JOGURTTI ON HELPPOA JA EDULLISTA 🙂