Uppopaistamismenetelmiä testaamassa: valitako kattila vaiko kone?

Valitsin aiheeksi tutkimuksessani testata sitä, kuinka rasvakeittimellä tehdyt kotitekoiset ranskalaiset eroavat kattilassa uppopaistetuista ranskalaisista. Keskityin erityisesti vertaamaan itse valmistettavan ruoan ominaisuuksia makua, rakennetta ja ulkonäköä.

Tutkimuksessa käyttämäni rasvakeitin oli mallia Tefal Family ÓleoClean.

Tutkimuksen toteutuksen aloitin valmistamalla itse perunoista ranskalaisia kumpaakin menetelmää varten saman määrän. Kuivasin ne, ja jätin tarjottimelle odottamaan uppopaistamista. Ensin tein testin rasvakeittimellä. Ohjeiden aluksi hieman epäselvän tulkinnan jälkeen sain varmistettua, miten laitteen kanssa tulee menetellä. Hankaluutta ohjeiden luvussa aiheutti se, ettei sanallista informaatiota juurikaan löytynyt, vaan ohjeet oli annettu kuvin suurelta osin.  Itse valmistusvaihe sujui todella vaivattomasti, ja turvallisesti, sillä rasva ei päässyt missään vaiheessa roiskumaan tai ylikuumenemaan liikaa, sillä päällä oleva kansi ja automaattinen lämmönsäätö huolehtivat turvallisuudesta. Ainoa riskitilanne koettiin, kun uppopaistamisen jälkeen kannen avasi ja sieltä vapautui suuri määrä kuumaa höyryä käsille. Lopputulosta arvioidessani huomasin, että laitteen ohjeistuksen antamat arvioajat tälle määrälle ranskalaisia olivat liian pitkät, ja vähempi olisi riittänyt. Ranskalaisista tuli hyvin tummia, mutta sopivan rapeita omaan makuun. Ravintolatason rapeutta niissä ei kuitenkaan saavutettu. Tähän saattoi vaikuttaa myös liian pitkän paistoajan lisäksi liian pieni rasvamäärä sekä ranskalaisten koko.

Seuraavaksi siirryin testaamaan kattilassa uppopaistamista. Siinä ranskalaisten valmistumisen ja kypsyyden seuranta ja arviointi oli helpompaa sillä pystyi helposti näkemään mitä ranskalaisille tapahtui. Lämpötilan seuraaminen ja säätäminen oli työläämpää kuin rasvakeittimen kanssa, sillä sai vahtia melko tarkasti ettei rasva ylikuumentunut. Ranskalaisia mahtui kattilaan pienempi määrä kerrallaan kuin rasvakeittimeen. Suurempaan kattilaan olisi kerralla mahtunut enemmän, mutta öljyn määrää olisi tällöin tullut lisätä melko paljon. Lopputulosta tarkastellessani täytyi myöntää, ettei kattilassa keittämällä ranskalaisista saanut yhtä rapeita kuin rasvakeittimellä, mutta maku ja ulkonäkö eivät juuri eronneet menetelmistä riippumatta. Kattilassa valmistetut ranskalaiset maistuivat enemmän itse perunalta, kun taas rasvakeittimellä valmistetut ranskalaiset olivat imeneet itseensä melko paljon enemmän rasvan makua. Ranskalaisten koko tosin vaikutti tähän myös.

Lopputuloksia arvioidessani yhteenvetona voisin sanoa, että rasvakeittimellä valmistetut ranskalaiset miellyttivät enemmän suutuntumallaan ja rakenteellaan, mutta molemmat testaustavat pärjäsivät yhtä hyvin ruoan lopputuloksen maun osalta. Rasvakeittimen käytöstä jäi alun skeptisyyden jälkeen hyvä olotila, ja sitä voisikin suositella talouksiin, joille tämän kaltainen kypsennysmenetelmä on mieluisa. Mikäli kotona rasvakeittimen käyttö olisi vain satunnaista, suosittelisin niissä tapauksissa tyytymään kattilassa uppopaistamiseen.

Jälkikäteen ajateltuna tutkimuskysymyksen olisi voinut muotoilla tutkimaan ja vertaamaan enemmänkin menetelmien käyttöominaisuuksia ja mukavuutta kuin valmistettavien ruokien lopputuloksien maun eroavaisuutta. Molemmissa menetelmissä oli hyvät ja huonot puolensa: rasvakeittimen käyttäminen oli huomattavasti vaivattomampaa kuin kattilamenetelmän, mutta laitteen peseminen oli työläämpää kuin kattilan ja siihen käytettyjen välineiden. Ajallisesti kattilassa keittäminen oli hitaampaa, koska ranskalaisia ei pystynyt kerralla uppopaistamaan yhtä paljon kuin rasvakeittimellä, mutta ero ei ollut suuri.