Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla sähkövatkaimen ja kierrevatkaimen eroavaisuutta. Tutkimuksessa tutkittiin, miten eri vatkainten käyttö vaikuttaa vatkauksen kestoon sekä valmistettavan ruoan lopputulokseen. Sähkövatkaimena käytettiin Braun multimix 280W –vatkainta, jonka käyttöperiaatteena on lisätä taikinaan ilmaa sähkön avulla tuotetulla mekaanisella liikkeellä, jolloin se kuohkeutuu. Sama periaate on kierrevatkaimella, mutta liike tuotetaan fyysisellä voimalla.

Tutkimus toteutettiin valmistamalla kaksi erillistä muffinitaikinaa, joista toisessa rasva ja sokeri vaahdotettiin kierrevatkaimella ja toisessa sähkövatkaimella. Vatkauksen kestosta otettiin aikaa ja lopputulosta vertailtiin aistinvaraisesti ulkonäön ja maun perusteella. Mukana aistinvaraisessa tutkimuksessa oli 11 opiskelijaa.

KÄYTETTY MUFFINIRESEPTI:

– 100g juoksevaa rasvaa (juokseva Flora)

– 1dl sokeria

– 2 munaa

– 1,5dl vehnäjauhoja

– 1tl leivinjauhetta

– 1tl vaniljasokeria

– 2tl kaakaojauhetta

– 1dl kermaviiliä

– 60g vaahtokarkkeja

1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.
2. Sekoita munat joukkoon voimakkaasti sekoittaen.
3. Sekoita  kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
4. Lisää rouhittu suklaa, paloitellut vaahtokarkit ja kermaviili taikinaan.  Jätä osa suklaasta ja vaahtokarkeista koristeluun.
5. Jaa vuokiin ja paista uunin keskiosassa n. 15min, 200-asteessa.
6. Muutama minuutti ennen muffinien valmistumista lisää koristeeksi suklaapaloja ja vaahtokarkkeja ja paista vielä hetki.

Kierrevatkaimella valmistetun rasva-sokeri-seoksen vatkaamiseen kului aikaa 13,55 minuuttia. Vaahto oli runsas ja kuohkea. Sähkövatkaimella seoksen vatkaamiseen kului 8,42 minuuttia, mutta seos ei vaahtoutunut yhtä paljon kuin kierrevatkainta käytettäessä, eikä sokeri liuennut rasvaan täysin.

Erot valmiissa taikinassa olivat myös huomattavat. Kierrevatkaimella valmistettu taikina oli kuohkeampi ja runsaampi. Sähkövatkaimella valmistettu taikina oli paksua ja vaikeasti sekoitettavaa. Taikinoiden hetken seistessä tapahtui kuitenkin muutos. Taikinat laskeutuivat ja koostumus muuttui juoksevammaksi, jolloin kierrevatkaimella valmistettu taikina muuttui liian löysäksi ja sähkövatkaimella valmistettu taikina juuri sopivaksi.

Vasemmalla kierrevatkaimella valmistettu taikina, oikealla sähkövatkaimeilla valmistettu taikina.

Uunissa, muffinien kohotessa, erot taikinoiden välillä muuttuivat entistä selkeämmiksi. Kierrevatkaimella valmistettu taikina muuttui kumimaiseksi, ja koko muffini kohosi suoraan ylöspäin. Sähkövatkaimella valmistettu taikina kohosi tornimaisesti muffinin muotoon ja repeili kauniisti. Nämä muffinit valmistuivat myös noin viisi minuuttia nopeammin.

Vasemmalla kierrevatkaimella valmistettu taikina, oikealla sähkövatkaimeilla valmistettu taikina.

Valmiissa muffinsseissa ainoa selkeä ero oli ulkomuoto. Maussa tai koostumuksessa ero ei ollut huomattava – vain muutaman opiskelijan mielestä kierrevatkaimella valmistetut muffinit olivat hieman sähkövatkaimella valmistettuja ”jauhomaisempia”.

Rasvan vaahtoutumiseen vaikutti luonnollisesti rasvan valinta. Juokseva rasva ei vaahtoudu yhtä paljon kuin sulatettu, kiinteä rasva. Myös paistoastia vaikutti lopputulokseen. Ensimmäinen erä valmistettiin muffinipellissä, jolloin erot lopputuloksissa olivat merkittävät. Toinen erä valmistettiin silikonivuoissa, jolloin erot eivät olleet huomattavat. Silikonivuoissa valmistetut muffinit olivat myös pienempiä ja kovempia. Lisäksi jäin pohtimaan, jos valmiit taikinat olisi suoraan laitettu uuniin ilman seisotusta, olisivatko tulokset olleet olemattomat tai jopa päinvastaiset?

Hypoteesini oli, että vatkaustapa vaikuttaa ainoastaan vatkauksen kestoon, mutta muuten valmiissa muffinissa ei olisi eroja. Hypoteesini toteutui siis osin – vaikutus vatkauksen kestoon oli huomattava, mutta myös lopputuloksissa ilmeni selkeitä eroja.

Halusin selvittää vatkaako kalliimpi sähkövatkain tehokkaammin valkuaisvaahdon kuin halvempi sähkövatkain, entä vaikuttaako valkuaisvaahdon vatkausaikaan laitteessa ilmoitettu teho. Halvempana ja tehottomampana sähkövatkaimena minulla oli käytössäni yliopiston harjoituskeittiön Braun multimix 280W. Vatkainosat olivat ohuemmat, lankamaiset. Netistä ei löytynyt laitteelle tarkkaa hintaa, koska malli on jo poistunut tuotannosta. Yksityishenkilö jälleenmyi omaa vähänkäytettyä laitettaan Internetissä 15 euron hintaan. Laite on ostettu luultavasti useampi vuosi sitten ja se on kovassa käytössä. Kalliimpana ja tehokkaampana sähkövatkaimena minulla oli vertailussa Kenwood kMix HM791 400W. Vatkainosat olivat jykevämmät ja paksummat. Kenwoodin OVH-hinta on 95-139 euroa jälleenmyyjästä riippuen. Laite on vain muutaman kuukauden vahna ja vähän käytetty.

Braun multimix 280W, halvempi

Kenwood kMix HM791 400W, 95-139e

Tutkimuksessani vatkasin kolme valkuaisvaahtoa kullakin vatkaimella. Käytin kaikkien vaahtojen vatkaamiseen sähkövatkaimen korkeinta tehoa, P-teho poislukien. Braunilla tehoasteikko vaihteli 1-3 ja Kenwoodilla 1-5. Braunilla teho oli siis aina 3 ja Kenwoodilla 5. Ensimmäistä vaahtoa vatkasin 45 sekuntia, toista 30 sekuntia ja viimeistä 15 sekuntia. Tutkin kuinka kiinteää vaahdosta kyseisessä ajassa tuli ja vertasin sitä suoraan sähkövatkaimen tehokkuuteen.

Vatkattavat valkuaiset olivat kaikki luomumunista. Kananmunien tuoreus valitettavasti vaihteli sähkövatkaimien välillä. Braunilla vatkattavat munat olivat tuoreempia. Kaikki muut kananmunat olivat Kultamuna-merkkisiä, paitsi Kenwoodin 45s. vaahdossa käytettiin Pirkkaa. Kaikissa vaahdoissa oli yksi valkuainen, ilman lisättyjä aineita, esim. sokeria.

Oheinen taulukko kertoo, että molemmat sähkövatkaimet tekivät 45 sekunnissa valmista vaahtoa. Vaahto oli kiinteää ja tasaista, eikä se liukunut ulos kulhosta kun sen käänsi ylösalaisin. 15 sekunnin vaahdot eivät myöskään eronneet toisistaan. Molemmat vaahdot jäivät keskeneräisiksi, ne olivat löysiä, eivät pysyneet muodossaan ja liukuivat kulhoa käännettäessä. Huomattavin ero oli 30 sekunnin vaahdoissa, joissa Kenwoodin vaahdosta tuli täysin valmista, mutta Barun jätti vaahdon vielä hieman liukuvaksi. Brauninkin vaahto pysyi kuitenkin muodossaan.

Tutkimustuloksesta voimme todeta, ettei sähkövatkaimen hinnalla ja ilmoitetulla wattimäärällä ole huomattavaa merkitystä laitteen tehokkuuteen. Vaikka Kenwood (400W) vaahdottikin valkuaisen hiukan nopeammin kuin Barun (280W) oli kyse vain sekunneista. Tulos ei yllätä minua. Totta kai olisin toivonut enemmän sähkövatkaimeen investoivalle myös parempaa lopputulosta. Hinnalla voi kuitenkin olla vaikutusta testin ulkopuolisiin ominaisuuksiin, kuten laitteen pitkäikäisyyteen, käyttömukavuuteen ja estettiikkaan. Monet opiskelijat ovat kertoneet kokeneensa yliopiston sähkövatkaimet huonoiksi. Tällä tutkimuksella väitteelle ei kuitenkaan saatu näyttöä.

Markkinoiden sähkövatkaimien tehokkuus vaihtelee 125W-500W. Hintahaarukka on varmasti myös suurempi kuin tässä tutkimuksessa pystyttiin toteuttamaan. Olisi ollut mielenkiintoista saada tutkimukseen todelliset ääripäissä olevat sähkövatkaimet. Vertailun olisi myös voinut toteuttaa saman tehoisilla, mutta eri hintaisilla sähkövatkaimilla ja saman hintaisilla, mutta eri tehoisilla sähkövatkaimilla. Tällöin todellinen ero olisi tullut selkeämmin esille. En kuitenkaan usko, että ero olisi tällöinkään ollut huomattava.

Sähkövatkaimista teille raportoi Ella Airola

Paistinpannuvertailu

Tässä tutkimuksessa tutkitaan kahden erityyppisen paistinpannun paisto-ominaisuuksia kanan fileepihviä paistettaessa. Vertailukohteina ovat perinteinen valurautapannu sekä Hackmanin uusi Non-Overheatable-teknologialla kehitetty paistinpannu, NOH-pannu[1]. Paistinpannujen ominaisuuksia vertaillaan seuraavien tekijöiden suhteen: pannun kuumeneminen ja lämmön tasaisuus, lihan kypsyminen, pihviin syntyvä paistopinta, ergonomia, puhdistettavuus.

Tutkimuksen kulku

Tutkimuksessa paistetaan kanan fileepihvi kummallakin testipaistinpannulla erikseen vuoronperään. Näin voidaan käyttää samaa keitinlevyä (sama teho) ja keskittyä täysin yhteen paistotapahtumaan kerrallaan. Testissä käytetään induktioliettä, sillä NOH-pannun erikoisteknologia ei toimi muilla liesityypeillä. Pannun kuumenemista arvioidaan silmämääräisesti rasvaa tarkkailemalla. Vertailun tasapuolisuuden vuoksi molemmilla pannuilla käytetään hiukan juoksevaa kasvisrasvavalmistetta, vaikkei rasva olekaan pinnoitepannulla välttämätön. Rasva vaikuttaa kuitenkin paistopinnan syntymiseen oleellisesti. Lihan kypsymistä ja paistopinnan syntymistä arvioidaan silmämääräisesti ja maistamalla. Lisäksi seurataan kypsymiseen kuluvaa aikaa.

Paistamisen jälkeen pannut puhdistetaan pannun pintamateriaalin vaatimalla tavalla. Puhdistustyössä arvioidaan puhdistamisen helppoutta. Tutkimuksen pääpaino ei ole puhdistettavuus, mutta myös tätä ominaisuutta on mielestäni hyvä vertailla arvioitaessa pannun kokonaiskäyttöön liittyviä ominaisuuksia. Jotkut eivät esimerkiksi osta valurautaisia astioita juuri niiden työlään hoidon kannalta. Puhdistamisen jälkeen on myös helpompi arvioida pannun pinnan kunto paistamisen jälkeen.

Hypoteesi

Valurautapannun sanotaan yleisesti olevan paras pihvipannu. Oma olettamukseni on, että valurautapannulla saadaan fileeseen parempi paistopinta ja kauniimpi väri kuin NOH-pannulla.

Tutkimuksen tulokset

1.      Pannun kuumeneminen ja lämmön tasaisuus

–          UPO-induktiolieden teholla yhdeksän valurautapannun kuumeneminen paistovalmiiksi kesti 40 sekuntia. NOH-pannulla kuumeneminen samalla teholla kesti minuutin ja 40 sekuntia. Paistovalmiutta arvioitiin rasvan värin perusteella (vesi haihtuu ja rasvan väri muuttuu kullertavaksi). Valurautapannulla rasvan väri muuttui nopeammin kullertavaksi, kun taas NOH-pannulla rasva näytti tasaisemmalta ja keltaisemmalta. Rasvana käytettiin Floran juoksevaa kasvisrasvavalmistetta.

2.      Lihan kypsyminen

–          Tutkimuksessa käytettiin Saarioisen Jyväbroilerin fileitä, joissa ei ollut lainkaan suolaa. Valurautapannulla paistettava filee painoi 180 grammaa, NOH-pannulla 140 grammaa. Molemmilla pannuilla teho säädettiin asteelle kuusi fileen oltua pannulla puoli minuuttia. Valurautapannulla fileetä paistettiin seitsemän ja puoli minuuttia puoleltaan, NOH-pannulla puoli minuuttia vähemmän puolta kohden (pienempi filee). Valurautapannulla muodostui jonkin verran nestettä fileen pinnalle.

3.      Pihviin syntyvä paistopinta

–          Paistamisen jälkeen fileiden paistopintaa arvioitiin silmämääräisesti ja maistamalla. Valurautapannulla fileen pinta oli hiukan epäsiisti ja siinä oli pannusta irronnutta tummaa väriä. NOH-pannulla paistopinta oli kullertava ja muutenkin valurautapannulla paistettua fileetä esteettisempi. Värin lisäksi NOH-pannulla paistetun fileen pinta oli tasaisempi ja kauttaaltaan rapeampi. Filee oli myös tasaisemmin kypsynyt kuin valurautapannulla paistettu filee, jossa oli yksi hiukan raaka kohta. Makuarvioinnissa valurautapannulla paistetussa fileessä maistui hiukan pannun maku ja liha oli kuivempaa. NOH-pannulla paistettu filee oli puolestaan mehukkaampaa ja maukkaampaa. Fileitä ei maustettu.

Kuva 1 Pihviin syntyvä paistopinta. Oikealla valurautapannu ja vasemmalla NOH-pannu.

4.      Ergonomia

–          Valurautapannu, 1,7 kilogrammaa, oli huomattavasti painavampikuin NOH-pannu, 960 grammaa. NOH-pannun kahva oli valurautapannun kahvaa ergonomisempi: siitä sai tukevamman otteen eikä kahva ollut liukas. Lisäksi valurautapannun valurautainen kahva kuumeni paistettaessa niin kuumaksi, että pannun liedeltä siirtämisessä oli käytettävä patakinnasta.

5.      Puhdistettavuus

–          Valurautapannu pestiin pelkällä kuumalla vedellä. Pesun jälkeen pannu olisi hyvä kuumentaa kuivaksi ja jäähtyneelle pinnalle lisätä hiukan (rypsi)öljyä, jotta pannun pinta pysyy hyvänä. NOH-pannu pestiin astianpesuaineella ja kuivattiin. NOH-pannun hoito on siis huomattavasti valurautapannun hoitoa helpompaa. Valurautapannua ei esimerkiksi kannata edes kuivata keittiöpyyhkeeseen, sillä pannun pinnasta irtoaa aina rasvaa ja väriä, minkä jälkeen pyyhe on pestävä.

–          Valurautapannu on tällä hetkellä oikein käytettynä ja huollettuna markkinoiden pitkäikäisimpiä ellei pitkäikäisin. NOH-pannu on vasta tullut markkinoille, joten sen käyttöikää on vielä mahdotonta arvioida. Keskimäärin NOH-pannu (⌀ 24cm) maksaa 60–70 euroa. Valurautapannujen hinnat alkavat 30 eurosta ylöspäin.

Tulosten arviointia

Tutkimuksen hypoteesi osoittautui tämän tutkimuksen perusteella vääräksi. NOH-pannulla saatiin fileeseen parempi paistopinta ja fileestä tuli herkullisempi kuin valurautapannulla paistetusta fileestä. Muutenkin paistaminen NOH-pannulla oli miellyttävämpää. Luotettavamman tuloksen saisi, jos tutkimusasetelman mukaisen kokeen toteuttaisi useammin. Ennakkoasenteista huolimatta voin siis suositella NOH-pannua etenkin hiukan kokemattomammille paistajille, sillä valurautapannulla paistaminen on haastavampaa ja sen hoito työläämpää. Lisäksi samalla tukee kotimaista suunnittelua ja osaamista. Laadukas pannu on aina järki-investointi ja tekee ruoanlaitosta miellyttävämpää. On kuitenkin syytä muistaa, että NOH-pannun erityisominaisuudet toimivat ainoastaan induktioliedellä.

Jouni Leskinen

Tutkimuksen kohteena ovat erilaiset pienleikkurit. Vertailimme pienleikkureita pilkkomalla yhden sipulin kaikilla leikkureilla.

Leikkurit, joita vertailimme olivat:

• Braun Multiquick- sauvasekoittimen teholeikkuri
• Zyliss- sipulileikkuri
• Tupperware- pienleikkuri

Braun Multiquick on sähkökäyttöinen sauvasekoittimen lisäosa. Zyliss-sipulileikkuri on käsikäyttöinen säiliöllinen sipulin pilkkomiseen suunniteltu pienleikkuri. Tupperware-pienleikkuri on säiliöllinen sipulin ja yrttien pilkkomiseen suunniteltu pienleikkuri. Pienleikkureiden vertailukohteeksi valitsimme tavallisen sileäteräisen kokkiveitsen.

Tutkimus

Vertailimme pienleikkureiden ergonomiaa, välineen toimintaan tarvittavaa voiman käyttöä, työn kestoa, puhdistettavuutta, välineen säilytettävyyttä, käyttöohjeita ja ymmärrettävyyttä. Käytimme yhtä välinettä kerrallaan ja mittasimme sipulin pilkkomiseen kuluneen ajan kellolla. Ajan mittasimme vain pilkkomiseen menevän ajan osalta. Arvioimme lopputulosta silmämääräisesti.

Tulokset

Tulokset nostivat esille erilaisten leikkureiden eroja, joiden mukaan ruoanlaittaja voi valita laitteen oman tarpeensa mukaan. Jos käyttäjällä on ongelmia voiman käytön kanssa (esim. vamman tai sairauden seurauksena) voi sähkökäyttöinen leikkuri mahdollistaa ja helpottaa sipulin pilkkomista. Jos ruoan laittajalla ei ole fyysisiä rajoitteita, perinteinen veitsi on nopea ja helppo työväline. Tupperware leikkuri on myös käytettävissä esim tuoreiden yrttien hienontamiseen, samoin Braun sähkökäyttöinen leikkuri. Tupperware-leikkurin arvioimme turvallisimmaksi käyttää tottumattomalle veitsen käyttäjälle tai motorisista ongelmista kärsivälle. Sen käyttö vaatii kuitenkin käsivoimaa.

Pohdintaa tutkimuksesta

Mielestämme sipulin pilkkomisessa tulivat hyvin esille erilaisten pienleikkureiden erot. Sipulin pilkkominen vaatii voimaa ja veitsellä leikattaessa oikeanlaista tekniikkaa. Ruoan laittajaa varmasti kiinnostaa, voidaanko sipulin leikkaamista helpottaa tai nopeuttaa pienleikkuria käyttämällä.  Tulosten kuvailussa luovuimme suunnittelemamme asteikon käytöstä, koska se ei mielestämme tuonut tarpeeksi hyvin laitteiden eroja esille.  Aikataulullisesti selvisimme tutkimuksen suorittamisesta huomattavasti lyhyemmässä ajassa, kuin suunnittelimme.  Janakaavion käytön tutkimussuunnitelman tekemisessä koimme hyödyttäneen tutkimustilanteen organisointia ja toteutuksen kulkua.

Yleiskonetesti

Tutkimme yleiskoneen toimintaa. Tutkimuskysymyksemme oli, mitä apua on monitoimikoneesta aterianvalmistuksessa. Toteutimme tutkimuksemme valmistamalla Kenwood –monitoimikoneella arki-illallisen ja arvioimalla, helpottiko, tai nopeuttiko monitoimikone arki-illallisen valmistamista, tai vaikuttiko se valmistetun ruuan laatuun.

Valitsimme kolme ruokalajia, joissa monitoimikoneelle on käyttöä; savulohikiusauksen, salaattilisukkeena kaali-porkkana-ananas -raasteen ja jälkiruokana kiwi-mansikkasmoothien. Tutkimus toteutettiin valmistamalla ruuat ryhmäopetuskerralla.

Aloitimme työskentelyn tutustumalla monitoimikoneeseen. Kone vaikutti olevan kunnossa päällisin puolin. Hyvin nopeasti huomasimme kuitenkin smoothien valmistamiseen käyttämämme sekoitinosan toimimattomuuden. Sekoittimen terä ei pyörinyt, vaikka kone selkeästi sai virtaa. Paljastui, että sekoittimen pohjan pieni ruuviosa oli poissa paikoiltaan. Kyseistä osaa ei kokoamisohjeessa erikseen mainittu, eli päättelimme osan irronneen varomattoman käsittelyn seurauksena. Saatuamme osan paikoilleen, terä alkoi pyöriä ja saimme Smoothien valmistettua. Sauvasekoitin olisi ollut nopeampi vaihtoehto kuin alun perin rikkinäinen yleiskone.

Smoothien siirryttyä jääkaappiin vetäytymään, jatkoimme pääruuan parissa. Koneemme suikalointiterä toimi moitteettomasti, tosin koneesta oli hukassa se osa, jolla vihanneksia painetaan kohti terää; onneksi luokasta löytyi toisen koneen työntösuppilo, joka sopi myös meidän koneeseemme.  Arvioimme yleiskoneen vähentäneen suikaloimisvaiheen aikaa puoleen tai jopa vielä sen alle. Kun kone toimi sujuvasti, syntyi ajansäästöä kunnolla.

Kiusauksen päästyä uuniin asti valmistumaan, siirryimme raastesalaatin valmistamiseen. Valitsimme hienoimman raastinterän, jonka jälkeen emme kuitenkaan olleet tyytyväisiä. Laatu ei ollut tasaista, sillä terän reunoilta valmiin salaatin joukkoon tipahti myös isompia kaali- ja porkkanasuikaleita, jotka eivät tunnu mukavalta raastetta syödessä, sekä pilaavat esteettisen kokemuksen.

Kaikkinensa yleiskone helpottaa ja nopeuttaa ruoan valmistusta, mikäli kone toimii moitteettomasti. Pienikin ylimääräinen säätö kuitenkin vie helposti enenmmän aikaa kuin ruoan valmistus ilman yleiskonetta. Vaikka olemmekin tyytyväisiä tutkimusmenetelmän valitsemiseen, olisi varmaan mielenkiintoista tehdä sama tutkimus useasti eri yleiskoneilla ja vertailla käytettyä aikaa; sekä itse työskentelyyn kulunutta, että koneiden käyttöön liittyvää ajankäyttöä.

Ajansäästö korostuu suurissa valmistusmäärissä, mikäli kone siis toimii ongelmitta. Raasteen laatu oli riittävä arki-illalliselle, mutta mikäli ruokaa valmistetaan myös vieraille, olisi toivottavaa saada tasalaatuisempi lopputulos.

Kaikenkaikkiaan tämä koe ei innostanut meitä hankkimaan itsellemme Kenwood – yleiskonetta, vaikka ymmärrämmekin, että yleiskoneet nopeuttavat ja helpottavat monesti ruoanlaittoa.

Tutkimuskysymyksemme oli “Kummalla vohveliraudalla saadaan tasaisempi ja parempi paistotulos?” Vohvelirauta toimii siten että, alimmalle raudalle kaadetaan taikina ja ylempi rauta lasketaan sen päälle. Näin ollen taikina paistuu kahden raudan välissä. Vohveliraudat toimivat sähköllä. Vohveliraudan tärkeinä ominaisuuksina pidämme tasaista paistotulosta, rapeutta, tehokkuutta ja puhdistettavuutta. Lähdimme selvittämään vastausta tutkimuskysymykseen kahden vohveliraudan avulla. Tutkittavat vohveliraudat olivat Krups Waffelautomat ja OBH Nordican double waffle iron.

Teimme yhden vohvelitaikinan, josta paistoimme molemmilla vohveliraudoilla noin neljä vohvelia. Vertailimme valmiiden vohveleiden paistotulosta muun muassa värin tasaisuuden, koostumuksen ja rapeuden  perusteella.

Käyttämämme vohvelitaikinaohje:

2dl kermaviiliä

2dl maitoa

½tl suolaa

3-4dl vehnäjauhoja

3 munaa

1dl öljyä

Tulokset:

Taulukossa on päätulokset havainnoista, joita teimme vohveleita paistaessamme. Molemmat raudat lämpesivät nopeasti ja vohvelien maku oli molemmissa samanlainen ja hyvä. Tähän syynä on luultavasti se, että vohvelit valmistettiin samasta taikinasta.

Olennainen ero laitteissa oli paistonopeus, vohvelien muoto ja taikinan leviäminen. OBH Nordica oli tutkimuksessamme nopeampi ja sillä sai lisäksi paistettua kaksi vohvelia kerrallaan. OBH Nordica on siis näistä kahdesta taloudellisempi vaihtoehto.

Krupsin vohvelirauta paistoi vohvelit toiselta puolelta tasaisesti mutta toisella puolella oli paljon epätasaisuutta. OBH Nordica puolestaan jätti reunat vaaleiksi noin kolmannesta vohvelista lähtien. Muuten paistotulos oli tasainen ja hyvä. Ulkonäöltään Krupsin vohvelit olivat kauniimman värisiä ja muotoisia, koska taikina levittyi paremmin.

Tuoreeltaan maistettuina vohvelien rakenne ja rapeus olivat samankaltaisia. Molemmat olivat rapeita tosin Krupsin kohdalla rakenne oli hieman jäykkä. Jäähtyneinä vohvelit erosivat toisistaan. OBH Nordican vohvelit olivat hieman kumimaisia kun taas Krupsin vohvelit olivat reunoilta rapeita mutta sisältä taikinaisia.

Yritimme aluksi paistaa vohveleita käyttöohjeiden mukaan. OBH Nordican ohjeissa kerrottiin, ettei taikinaa tarvitse levittää vaan kannen painaminen saa taikinan leviämään. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja vohvelin muoto ei ollut kunnollinen. Krupsin käyttöohjeissa sanottiin valon sammuvan, kun vohveli on valmis. Valon sammuessa vohveli ei kuitenkaan ollut valmis, vaan puoliksi pelkkää taikinaa. Vohvelia tuli kypsentää raudassa vielä puolet pidempi aika valon sammumisajasta.

Pohdintaa:

Huomasimme, että olimme ylimitoittaneet ajankäyttömme, sillä todellisuudessa tutkimuksen tekoon olisi riittänyt melkein puolet lyhyempi aika. Paistaminen sujui hyvin ja taikina soveltui hyvin rautoihin. Kyseisellä taikinalla saadaan aikaan hyvin rapea paistotulos, joten voimme suositella sitä kaikille.

Tutkimme vain kahta erilaista rautaa, joten tutkimustuloksia ei voida yleistää laajemmalle. Myös taikinan valinta vaikuttaa paistotulokseen ja rakenteeseen. Voimme kuitenkin todeta, että vohveliraudoissa on paljon eroa esimerkiksi energiatehokkuuden, paistoajan sekä paistotuloksen kuten värin, rakenteen ja muodon välillä. Ohjekirjojen neuvoihin ei kannata sokeasti luottaa, vaan paistotuloksen nähdessä on syytä käyttää omaa järkeään kuten omassa tutkimuksessa huomasimme. Jos asiaa haluaisi tutkia tarkemmin, tulisi tutkimukseen valita useampi eri valmistajan vohvelirauta sekä erilaisia taikinoita.

Omaa tutkimusta olisimme voineet parantaa esimerkiksi testaamalla eri taikinoita ja suunnittelemalla ajankäytön paremmin. Olisimme voineet mitata esimerkiksi energiankulutusta, koska huomasimme suuria eroja kahden eri laitteen välillä. Kokonaisuudessaan tutkimus onnistui mielestämme hyvin, sillä saimme vertailtua vohveleiden paistotuloksia ja tärkein ominaisuus eli maku oli molemmilla raudoilla hyvä. Huomasimme, että vohvelirautojen avulla onnistuu helposti ja lähes aina. Vohvelit sopivat niin suolaiseen kuin makeaan, joten suosittelemme vohveliraudan hankintaa kaikille siitä kiinnostuineille.

Kahvimyllyt

Tutkimme kuinka kahvimyllyn valinta ja kahvipavun laatu vaikuttavat kahvijuoman valmistusaikaan ja valmiin juoman makuun?

Kuvan mukaiset kahvimyllyt; Sähkökäyttöinen Moulinex, moderni käsikäyttöinen autraliasta, vanhanaikainen käsikäyttöinen Leinbrock’s ideal.

Sähkökäyttöinen Moulinex kahvimylly, jauhaa kahvipavut jauheeksi verkkovirran pyörittäessä laitteen pohjassa olevaa teräs terää, joka jauhaa kahvin.  Käsikäyttöiset kahvimyllyt perustuvat käsillä tuotettuun mekaanisen voimaan. Laitteessa olevaa kampea pyörittäen kahvipavut jauhautuvat jauhatuspesässä ja jauhe putoaa alla olevaan säiliöön.

Lähdimme hakemaan vastausta tutkimuskysymykseemme jauhamalla kofeeiinillisia ja kofeiinittomia kahvipapuja näissä kaikissa edellä mainituissa laitteissa. Jauhamisen aikana arvioimme jauhamisprosessiin käytettyä aikaa, ergonomisuutta sekä jauhetun pavun tuoksua. Keitimme jauhetuista kahvipuruista kahvijuomat joiden makua arvioimme testiryhmän kanssa. Lopuksi pohdimme myllyjen käyttäjäystävällisyyttä sekä kohderyhmää.

Tulokset:

Maisteluraadin mielestä vanhanaikaisella kahvimyllyllä jauhetut kahvijuomat olivat vesimäisiä mutta kuitenkin kitkeriä. Tulimme tulokseen että tämä johtui jauhatusasteen karkeudesta joka ei soveltunut suodatinkahviksi. Moderni käsikäyttöinen kahvinmylly oli jo huomattavasti kehittyneempi jauhatusominaisuuksiltaan, jakoi ensimmäisen sijan sähkökäyttöisen myllyn kanssa. Maisteluraadin mielestä modernilla myllyllä jauhettu oli kepeää ja helposti juotavaa kahvia. Sähkömyllyllä jauhettu oli vahvaa ja maukasta.

Sähkömyllyllä jauhettaessa kofeiinillisista pavuista tuli paras kahvijuoma, kun taas kofeiinittomista pavuista saatiin paras kahvijuoma modernilla käsikäyttöisellä kahvimyllyllä. Vanha käsikäyttöinen mylly jääköön siis historiaan.

Pohdinta:

Näiden tutkimustulosten pohjalta käsikäyttöiset kahvimyllyt ovat selkeästi kehittyneet.  Nykyaikaisilla käsikäyttöisillä kahvimyllyillä päästään lähes samaan jauhatustulokseen kuin sähkökäyttöisellä myllyllä. Sähkökäyttöinen mylly on kuitenkin helppokäyttöisempi, nopeampi sekä tehokkaampi, näin ollen käyttäjäystävällisempi. Sähkömyllyllä saa aikaiseksi hienoimman jauhatustuloksen ja papuja tarvitsee näin ollen vähiten saman maun aikaan saamiseksi. Tästä syystä sähköinen mylly sopii myös espressopapujen jauhatukseen.  Käsikäyttöinen mylly sopii siis pienien määrien valmistukseen ja koriste-esineeksi, mutta suosittelemme sähkökäyttöisen myllyn hankintaa nykyaikaiseen kiireeseen elämäntyyliin.

Vanhanaikaisella kahvimyllyllä jauhetut pavut

Sähkömyllyllä jauhetut pavut

Miten sähkökäyttöinen mehulinko ja käsikäyttöinen mehupuristin eroavat toisistaan?

Tutkimuksessa vertailimme sähkökäyttöistä mehulinkoa (Braun, 4290) ja käsikäyttöistä mehupuristinta (Z Star Juice Extractor, Z-510). Tarkoituksena oli tutkia laitteiden eroavaisuuksia muun muassa nopeudessa, helppokäyttöisyydessä sekä mehun määrässä ja laadussa.

Koneiden ominaisuudet

Sähkökäyttöinen mehulinko

Malli: Braun (4290)

Paino: 2,33 kg

Mitat: 200mm x 250mm x 150mm

Teho: 240W

Hinta: $100 = n. 75€

Käyttöperiaate: Laita mehulingon pistotulppa pistorasiaan. Laita kasvikset syöttöpöydälle, josta niitä työnnetään painimen avulla syöttöaukkoon. Kytke laite päälle virtakytkimestä. Syöttöaukon pohjalla on terälevy, joka rikkoo kasviksen rakenteen sekä erottelee valmiin mehun siivilän läpi mehusäiliöön ja kasvisjätteen jätekuitusäilöön.

Käsikäyttöinen mehupuristin

Malli: Z Star Juice Extractor (Z-510)

Paino: 2kg

Mitat: 110mm x 205mm x 435mm

Hinta: $100 = n. 75€

Käyttöperiaate: Kiinnitä mehulinko tukevan pöydän reunaan. Laita kasvikset syöttöpöydälle, josta niitä työnnetään painimen avulla syöttöaukkoon. Kampea vipua myötäpäivään, jolloin laitteessa oleva muovinen pora rikkoo kasvisten rakenteen ja siirtää ne siivilään. Valmis mehu valuu siivilän läpi kulhoon ja kasvisjäte puristuu ulos kourua pitkin eri astiaan.

Z Star ja Braun mehukoneet

Tutkimuksen toteutus

Tämän jälkeen toteutimme käytännön vertailua tekemällä mehua kolmesta eri kasviksesta: porkkanasta, granaattiomenasta ja appelsiinista. Ennen mehun tekemistä esikäsittelimme kasvikset eli pesimme, kuorimme ja paloittelimme ne (paitsi granaattiomenan siemenet).

Punnitsimme kaikkia kasviksia saman verran. Tarkoituksenamme oli tehdä jokaisesta kasviksesta kaksi erää mehua samalla koneella, joten yhteensä 12 eri mehuerää. Porkkanasta teimme kuitenkin vain yhden mehuerän kullakin koneella, koska yhdestä porkkanasta olisi tullut niin vähän mehua.

Jokaisen mehutekoprosessin aikana otimme sekuntikellolla aikaa sen kestosta. Arvioimme myös samalla, millaista koneita oli käyttää. Lopuksi mittasimme valmistuneen mehun ja punnitsimme kasviksista ylijääneen osan.

Käytön jälkeen arvioimme koneiden puhdistuksen helppoutta. Tutkimuksen toteutuksen lomassa otimme havainnollistavia kuvia prosessista, jotka ovat liitettynä tähän tutkimusraporttiin.

Taulukko tuloksista

Vasemmalla käsikäyttöisellä koneella, oikealla sähkökäyttöisellä koneella tehty mehu

Valmis porkkanamehu

Valmis appelsiinimehu

Valmis granaattiomenamehu

Tulosten  ja tutkimusmenetelmän arviointi

Sähkökäyttöinen mehulinko oli todella nopea ja helppokäyttöinen, mutta laite piti kovaa ääntä ja sotki työskentelyympäristöä. Käsikäyttöinen mehupuristin oli helppo käyttää, hiljainen ja lähes yhtä nopea. Lisäksi käsikäyttöinen kone on turvallisempi ja ekologisempi, koska se toimii mekaanisesti eikä sähkötapaturman vaaraa ole.

Kummasakin koneessa oli paljon erillisiä osia, jotka piti kaikki puhdistaa erikseen. Käsikäyttöisen koneen kaikki osat voi huoletta pestä kokonaan vedellä kun taas sähkökäyttöisen moottoriosaa ei missään nimessä saa upottaa veteen.

Sähkökäyttöisellä mehulingolla valmista mehua tuli hiukan enemmän porkkanasta ja appelsiinista kuin käsikäyttöisellä mehupuristimella. Kuitenkin granaattiomenamehua tuli jopa 0,5 dl enemmän käsikäyttöisellä koneella. Lisäksi granaattiomenan ylijäämää oli 75% vähemmän käsikäyttöisellä kuin sähkökäyttöisellä koneella.

Rakenteeltaan ja maultaan käsikäyttöinen mehupuristin teki parempaa mehua. Erityisesti granaattiomena- ja appelsiinimehut olivat kitkerämpiä sähkökäyttöisellä mehulingolla tehtynä. Myös kyseisten mehujen rakenne oli todella kerrostunut.

Jos tekisimme tämän kokeen uudestaan, testaisimme ensin koneiden käyttöä. Porkkanamehun kohdalla emme heti ymmärtäneet käsikäyttöisen mehupuristimen toimintaperiaatetta. Tämän vuoksi emme voineet ottaa mitattua aikaa huomioon tutkimuksen tuloksissa. Muuten tutkimuksemme toteutus sujui hyvin ja saimme monipuolisen vastauksen tutkimuskysymykseemme. Voimme tämän tutkimuksen perusteella suositella lämpimästi Z Starin käsikäyttöistä mehupuristinta.

Sämpylöiden valmistus kahta eri paistomenetelmää käyttäen

Tutkimuskysymyksemme oli Mitä eroa sämpylöiden paistotuloksessa ilmenee tasalämpö- tai kiertoilmatoimintoa käytettäessä?

Tiesimme etukäteen että kiertoilmatoiminto on taloudellisempi vaihtoehto, joka myös säästää aikaa. Halusimme selvittää, vaikuttaako eri paistotavat merkittävästi sämpylöiden laatuun. Lopputulosta arvioimme makua ja rakennetta vertaamalla. Lisäksi vertailimme sähkönkulutusta.

Olimme arvioineet tutkimuksen kestävän noin 3,5 tuntia  aina alkuvalmisteluista siistittyyn työpisteeseen asti. Pääsimme aloittamaan viisitoista minuuttia suunniteltua aikataulua myöhemmin, mutta totesimme että pysyimme ajallisesti kokoajan janakaavion mukaisessa aikataulussa.

Muutimme suunnitelmaa siltä osin, että paistoimme sämpylöitä tasalämmöllä vain yhden pellillisen suunnitellun kahden sijaan, sillä totesimme, että määrällä ei ole merkitystä tutkimustuloksessa. Tasalämpötoimintoa käyttäen paistettuihin sämpylöihin käytimme Helkama- uunia. Kiertoilmatoiminnolla paistoimme Upo Induktio- uunissa.

Sämpylät valmistettiin samasta taikinasta (0,5l.), johon käytimme sämpyläjauhoja, hiivaleipävehnäjauhoja sekä kauraleseitä. Taikinan kohotusaineena käytimme kuivahiivaa. Lisäsimme taikinaan myös siirappia, suolaa ja rypsiöljyä. Aloitimme taikinan valmistamisen klo 8.40, laitoimme sämpylät uuniin klo 9.40 ja klo 9.52 sämpylät olivat valmiita.

Vertailimme sämpylöitä heti tuoreeltaan. Ensimmäisenä kiinnitimme huomiota väriin. Kiertoilmauunissa ylemmällä tasolla olleella pellillä paistuneet sämpylät olivat pinnaltaan selkeästi tummimpia väriltään. Toisaalta taas niiden pohja oli jäänyt vaaleammaksi kuin muissa sämpylöissä. Tummin pohja oli tasalämmöllä paistetuissa.

Seuraavaksi halkaisimme sämpylät. Totesimme, että kaikkein paras rakenne oli tasalämmöllä paistetuissa sämpylöissä, vaikka ero muihin sämpylöihin olikin pieni. Kiertoilmauunin ylätasolla paistettujen sämpyöiden rakenne oli sisältä taikinamaisin. Muita huomattavia eroja emme havainneet. Hieman tasaisempaan lopputulokseen kiertoilmauunin käytössä voisi päästä, jos vaihtaisi peltien paikkaa paiston aikana.

Tutkimuksessamme käyttämiemme uunien keskimääräiset sähkönkulutukset eivät eronneet toisistaan paljon, Upo Induktio- lieden energiankulutus on 2,35kWh kun Helkamalla se on 2,2kWh. Energiataloudellisesti kiertoilmauunin käyttäminen on kannattavampaa. Taloudellisuutta lisää huomattavasti se, että kiertoilmauunissa voi paistaa useampia pellillisiä yhtä aikaa. Laskimme sähkönkulutuksen sämpylöiden paistoaikaa kohden/ uuni. Upo-induktio uunille 12 minuutin paisto maksoi 4,7 senttiä (kaksi pellillistä) kun taas Helkamalla 4,4 senttiä.  Todellisuudessa sämpyöiden paiston kustannukset ovat hieman enemmän, sillä uunin lämpenemiseen kuluu myös sähköä. Mainitsemamme lukemat perustuvat uunien valmistajien antamiin arvioihin sähkönkulutuksesta, eivätkä siten ole täysin tarkkoja.

Tutkimustuloksemme on, että kiertoilmauunin käyttäminen sämpylöiden paistamisessa on kannattavaa. Laadussa ei ollut merkittävää eroa eri paistomenetelmiä käyttäen. Taloudellisuuden huomioon ottaen kiertoilmauuni on kiistattomasti parempi.

Vertailemamme sauvasekoittimet:

Braun Multiquick –sauvasekoitin 

OBH Nordica Chilli // Stick mixer

Sauvasekoittimia käytetään yleisesti soseuttamiseen ja sekoittamiseen. Tässä tutkimuksessa käytimme kahta sauvasekoitinta pirtelön valmistamiseen. Raaka-aineina käytimme banaania, jäätelöä ja maitoa. Tutkimuskysymyksenämme oli, mitä eroja on sauvasekoittimien tehokkuudella ja energiankulutuksella. Tehokkuutta mittasimme sillä, kuinka nopeasti pirtelö valmistuu ja energiaa mittasimme samanlaisilla energiankulutusmittareilla. Ajankäytöstä olimme tehneet suunnitelman janakaaviona.

Valmistimme pirtelöt samanaikaisesti kahdessa samamuotoisessa astiassa. Aineksia käytettiin yhtä paljon molempiin pirtelöihin. Mittasimme ensin aineet kulhoihin ja laitoimme sekoittimet ja mittarit valmiiksi. Aloitimme valmistuksen yhtä aikaa ja käytimme samanlaista tekniikkaa.

Tulokset:

Chilli sauvasekoittimella pirtelö valmistui 54 sekunnissa ja Multiquick sauvasekoittimella 60 sekunnissa. Energiankulutusmittareilla ei saatu mitattua tulosta, koska kulutus oli niin pieni (>0.01 kWh). Molemmilla sekoittimilla saimme aikaiseksi tasaisen ja kuohkean pirtelön. Ajallisesti koko tutkimukseen kului lähes puolet vähemmän aikaa kuin olimme suunnitelleet.

Laskimme myös, kuinka kauan sauvasekoitinta olisi pitänyt käyttää, jotta mittarilla olisi saatu tulos mitattua (mittari näyttää alimmillaan 0.01kWh). Sauvasekoitinta olisi pitänyt käyttää 1.5 minuuttia, jotta mittari olisi näyttänyt tuloksen.

Laskimme energiankulutuksen kaavalla W x h = Wh.

Alin mittarin näyttämä lukema on 0.01kWh = 10 Wh

Molempien sauvasekoittimien teho on 400W

400W X = 10Wh

X = 10Wh / 400W

X = 0.025h = 1,5min.

Tulos 1.5 minuuttia

Pohdinta:

Vertailun jälkeen totesimme, että olisimme voineet toteuttaa kokeen toisella tavalla. Meidän olisi kannattanut asettaa tietty aikaraja, miten kauan sekoitamme pirtelöitä ja sitten vertailla pirtelöiden rakennetta ja makua. Nyt sekoitimme kunnes pirtelöt olivat mielestämme valmiita, mikä on melko suhteellinen käsite. Emme voi siis sanoa tuloksia kovinkaan luotettaviksi.  Ajankäyttömme olimme yliarvioineet reilusti. Työ valmistui puolet pienemmässä ajassa kuin olimme arvioineet. Työnjako onnistui hyvin suunnitelman mukaisesti.

Kokeen tulokset olivat odotuksenmukaiset. Olimme ajatelleetkin sekoittimien olevan suunnilleen yhtä tehokkaita ja pirtelöiden onnistuvan hyvin. Kaiken kaikkiaan koe oli mielestämme mukava toteuttaa ja opimme paljon uutta.

Priska Pyykkönen ja Noora Pitkänen