Tietoja Deleted User

Special user account.

Farmari-maatalousnäyttelyn tunnelmia

Kirjoittanut Sini Kuiri

Maatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa ry kävi markkinoimassa maatalous-metsätieteellistä tiedekuntaa Farmari-maatalousnäyttelyssä 2.-4. heinäkuuta. Tällä kertaa Joensuussa pidetyn näyttelyn tarjontaan kuuluivat muun muassa biotalous, kotieläimet, metsä ja ruoka, minkä vuoksi myös tiedekuntamme esittelyllä oli ehdottomasti paikkansa tapahtumassa. Sää suosi näyttelyvieraita ja yhtenä päivänä hellerajakin rikkoutui. Kävijöitä kolmipäiväisessä tapahtumassa oli yhteensä 73 000.

Farmarikuva

 

 

 

 

 

 

 

 

Osastollamme vieraili opinnoista kiinnostuneita ihmisiä, ja erityisesti maisterivaiheen opinnot ja erillisvalinta herättivät kysymyksiä. Lisäksi tapasimme entisiä ja nykyisiä viikkiläisiä, joitakin sidosryhmien edustajia ja yleisesti maatalousasioista kiinnostuneita näyttelyvieraita. Sampsan kuulumiset olivat kysyttyjä ja monet innostuivat myös muistelemaan omia opiskeluaikojaan. Useaan kertaan tuli kuultua, kuinka Viikkiin opiskelemaan tuleminen on ollut elämän paras päätös. Myös agronomikoulutuksen erinomaisuutta kehuttiin ja sen vakuutettiin valmistavan hyvin monipuolisiin työtehtäviin. Tällaiset puheet ovat opiskelijalle aina mukavaa kuultavaa.

Tiedekunnan esittelyn lisäksi myös näyttelyosaston suunnittelu, rakennus ja purkaminen hoidettiin sampsalaisten voimin. Messupäivät olivat pitkiä ja hieman raskaitakin, mutta keskustelut ihmisten kanssa olivat erittäin antoisia. Esittelijöillä jäi myös aikaa tutustua tapahtuman muuhun tarjontaan, jota todellakin riitti laajalla näyttelyalueella. Sampsalaisten ohjelma jatkui viimeisen näyttelypäivän jälkeen vielä perinteikkäällä kesätapaamisella.

Seuraavan kerran Farmari järjestetään Seinäjoella vuonna 2017. Toivottavasti tiedekunta on siellä esillä entistäkin vahvemmalla panoksella.

Brysselissä suomalaisen maataloustuottajan puolesta Euroopan armoilla

Teksti: Iida Viholainen

Saavuin Brysseliin maaliskuun viimeinen päivä, jolloin myös maitokiintiöiden kolmekymmenvuotinen kausi päättyi. Päätös kiintiöistä luopumisesta oli tehty jo vuosia sitten, joten asia ei suurena yllätyksenä kenellekään tullut. Järjestelmän päättymistä on juhlittu Alankomaissa ja Irlannissa. Suomalaiselle maitotilalle tämä on luonut enemmän uhkakuvia kuin mahdollisuuksia. Samana päivänä kiintiöiden lopettamista vastaan järjestettiin mielenosoitus, jossa suurten meijerialan yritysten lippuja poltettiin dramaattisesti. Tämä symboloi sitä, että valta markkinoilla tulee olemaan yhä enemmän isoilla yrityksillä. Ensimmäinen päivä MTK:n Brysselin toimiston harjoittelijana alkoi vauhdikkaasti.

Komissiossa komissaarien salissa

Komissiossa komissaarien salissa

 

 

 

 

 

 

TTIP:stä eli Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta käydään paljon keskustelua ja neuvotteluita. USA ja Euroopan komissio käyvät tällä hetkellä vapaakauppasopimusneuvotteluiden kahdeksatta kierrosta. Tavoitteena on saada sopimus valmiiksi vuoden 2016 lopussa. Epäilyni on, että tämä tulee viemään vielä paljon aikaa. Monta periaatteellista asiaa on vastakkain näissä neuvotteluissa. Euroopassa uutta elintarviketta testataan vuosia, ennen kuin se tuodaan markkinoille. Vastaavasti Yhdysvalloissa tuote viedään markkinoille ja ongelman ilmettyä tuote vedetään pois. Erityisen kiistanalaisia asioita ovat esimerkiksi eläintenruhojen kemikaalipesut USA:ssa, mikä ei ole sallittua EU:ssa tai homeisten viljaerien laimentaminen puhtaaseen, jotta homepitoisuus saadaan alle raja-arvon. Maatalouskomissaari Phil Hoganille tärkeitä asioita TTIP:ssä ovat erityisesti standardit ja niiden toteutuminen sekä eläinten hyvinvoinnin takaaminen. Toisaalta TTIP voi tuoda tullessaan mainioita vientimahdollisuuksia. Nämä olisivat Venäjän viennin tyrehtymisen vuoksi enemmän kuin tervetulleita Suomelle. Ovet ja ikkunat tälle neuvottelulle on siis pidettävä avoimina.

Luomulainsäädännön uudistaminen on ollut pitkään esillä EU:ssa ja sen tarkoitus on ollut tehdä luomusta luomumpaa ja puhdasoppisempaa, jolloin luomun uskottavuutta ja kuluttajan kokemaa arvoa voisi lisätä. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että suurimmat uudistukset luomun puhdasoppisuudesta, kuten sekatilojen kieltäminen ja sataprosenttisen luomurehun käyttö eivät ole menossa läpi. EU:n tasolla on erilaisia näkemyksiä tilatarkastuksista. Tällä hetkellä luomutiloille on tehty tarkastuksia joka vuosi. Uudistuksessa kuitenkin ehdotetaan siirtymistä joka kolmas vuosi tehtäviin tarkastuksiin ja riskiperustaisiin käynteihin. Monet tuottajajärjestöt kannattavat vuosittaisia tarkastuksia, sillä ne lisäävät luomun brändin arvoa.

Harjoittelujaksoni tavoitteina on ottaa selvää EU:n ilmasto- ja energiapaketti 2030:n sisällöstä ja sen tulevista vaikutuksista maa- ja metsätaloudelle. Tarkoituksenani on ottaa selvää paremmin agroekologian tilanteesta ja mahdollisuuksista Ranskassa, sillä se on ollut hyvin vahvasti esillä maan maatalouspolitiikassa viime aikoina. Maassa on muun muassa tehty oma strategia agroekologialle ja tulevaisuuden maataloudelle. Viitteitä on, että agroekologiasta olisi mainintoja jo tulevassa CAP:ssa. Ehkä harjoitteluni avulla voin tehdä agroekologiaa tunnetummaksi organisaatiossamme ja Suomessa.

Olen oppinut, että täällä on suuri joukko suomalaisia töissä. Pieneksi maaksi Suomi on todella aktiivinen ja näkyvä, sanoisin. Brysselissä on töissä kaikkien EU instituutioiden lisäksi hurja määrä etujärjestöjä, jotka kaikki yrittävät saada äänensä ja asiansa kuuluviin. Itse etujärjestössä työskentelevälle se voi välillä vaikuttaa lohduttomalta. Olen kuitenkin huomannut, että aktiivisella ja asiantuntevalla toiminnalla sekä solidaarisuudella, eikä liialla jyräämisellä voi saada luottamusta. Silloin ääntäsi kuunnellaan. Verkostoituminen, oikeiden ihmisten tunteminen ja asiantuntevuus ovat täällä avainasemassa.

Minä ja ystävä komissiosta

Minä ja ystävä komissiosta

Erityisen iloinen olen täällä ollessani ollut siitä, että suoritin maatalousekonomian- ja politiikan kursseja. Esimerkiksi kurssi EU:n maatalouspolitiikasta on antanut todella kattavan ja hyvän kuvan maatalouspolitiikasta, mikä on luonut hyvän pohjan täällä työskentelemiselle. Kotieläintieteen, taloustieteen sekä agroekologian maisterikursseista on ollut hyötyä. Erittäin ajankohtainen kurssi ”Wildlife in farming environement” antoi hyvän ja käytännönläheisen kuvan monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä. Ranskassa vaihdossa kertyneestä kielitaidosta on ollut täällä hyötyä sekä monesta siellä opitusta. Esimerkiksi luomukurssista, jossa vertailimme eri maiden luomulainsäädäntöjä tai maatalouden sosiologia kurssista, jolla haastattelimme paikallisia maanviljelijöitä. Kansainväliset kokemukset ruokkivat toinen toistaan. Kannustan kaikkia olemaan utelias, sillä maailma on täynnä niin paljon kaikkea jännää sekä muistuttamaan itseään, että monet hyvät asiat tapahtuvat, kun itse poistuu omalta mukavuusalueeltaan.

Aurinkoisin kevätterveisin,

Iida Viholainen

Iida.viholainen@mtk.fi

MTK (Maa- ja metsätaloustuottajan keskusliitto) ja Helsingin yliopisto ovat aloittaneet yhteistyön harjoittelupaikan tarjoamiseksi maatalousalan opiskelijoille MTK:n Brysselin toimistossa. Ensimmäisenä harjoittelijana työskentelen Brysselissä 1.4–31.7.

Teksti: Helena Korpelainen

Lisää kiinalaista koulutus- ja tutkimusyhteistyötä

Vierailin pääsiäisen jälkeen kiinalaisessa Zhejiang A & F -yliopistossa (ZAFU), jonka kanssa maatalous-metsätieteellisellä tiedekunnalla on vastikään virallistettu vaihtosopimus. ZAFU sijaitsee Kiinan kaakkoisosassa, kauniin Hangzhoun kaupungin länsipuolella. Yliopisto perustettiin vuonna 1958, jolloin aluksi keskityttiin pelkästään metsätieteisiin. Sittemmin yliopiston opetus- ja tutkimustoiminta on monipuolistunut, joskin pääpaino on maatalous- ja metsätieteissä. Opiskelijoita on noin 25 000. ZAFU:n kampuksen viheralueet ovat todella kauniita; oletettavasti yliopiston maisema-arkkitehdit ja puutarhatieteilijät ovat päässeet vaikuttamaan suunnitteluun.

Kuva 1. Zhejiang A & F -yliopiston kampus

Kuva 1. Zhejiang A & F -yliopiston kampus

 

 

 

 

 

 

 

ZAFU on selvästi yliopisto, jonka kehittämiseen halutaan panostaa ja mikä näkyy viimeaikaisissa rekrytoinneissa ja kansainvälistymisessä. Sieltä löytyvät mm. uusi dekaani Chunyang Li ja professori Lei Wang, jotka molemmat ovat suorittaneet tohtoritutkintonsa tiedekunnassamme ja jatkaneet yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa ensin tutkijatohtoreina ja myöhemmin tiiviin tutkimusyhteistyön kautta. Tällaiset vanhat yhteistyösuhteet ja toisaalta kansainvälistymispyrkimykset sekä Helsingin yliopistossa että ZAFU:ssa olivat motiivina vaihtosopimuksen toteuttamiselle.

ZAFU:sta on tulossa metsätieteiden laitokselle kaksi graduntekijää jo aivan lähiaikoina ja maataloustieteiden laitokselle saapuu syksyllä vierailevaksi tutkijaksi sikäläinen apulaisprofessori. Näiden jo sovittujen vierailujen lisäksi olemme keskustelleet suuremmastakin määrästä vierailijoita. Nyt pitäisi saada myös Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijat ja tutkijat liikkeelle. Paikan päällä käyneenä voin sanoa, että tarjolla on ainutlaatuisia elämyksiä ja vieraanvaraisia isäntiä! Englanninkielistä kurssitarjontaa kehitetään, ja ulkomaalaisille on tarjolla myös kiinankielenopetusta. Kielen ja kulttuurin tunteminen voi osoittautua kilpailueduksi työmarkkinoilla. Etu on myös alhaiset elinkustannukset – suomalaisella opintotuella pärjää pitkälle.

ZAFU:ssa osallistuin kahden metsätieteiden laitoksen edustajan (Frank Berninger ja Jukka Pumpanen) kanssa kiinnostavaan kokoukseen ”The Second International Forum on Sustainable Development of Subtropical Forest – Forest Ecology and Environment Protection”. Pidin esitelmän aiheesta ”DNA metabarcoding biodiversity”, kun taas useimmat muut aiheet olivat metsäekologisia. Kokouksen yhteydessä oli retkeilyä Tianmu-vuorille ja tutustumista Hangzhoun kaupungin ympäristöön. Sekä tieteellinen että muu ohjelma oli kiinnostavaa ja hyvin järjestettyä. Ruokatarjoilukin toimi: saimme tutustua tavanomaisemman valikoiman lisäksi mm. ankankieliin, paahdettuihin toukkiin ja suomyrttiviiniin.

Kuva 2. Upouusia kasvatuskammioita (Wanglang, Sichuan)

Kuva 2. Upouusia kasvatuskammioita (Wanglang, Sichuan)

 

 

 

 

 

 

 

ZAFU:n kokouksen jälkeen jatkoin matkaa Chengduun Kiinan tiedeakatemian Institute of Mountain Hazards and Environment –yksikköön, jonka tutkijoiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä reilun kymmenen vuoden ajan. Tein isäntien ja kahden japanilaisen tutkijan kanssa parin päivän retken vuoristoon 2700 metrin korkeudessa Wanglangin suojelualueella sijaitsevalle tutkimusasemalle. Tämä oli aikamoinen retki: 6-7 tuntia ajamista ensin moottoritiellä ja sitten yhä kapenevilla ja mutkistuvilla vuoristoteillä tiibetiläiskylien läpi. Matkalla oli näkyvissä vuoden 2008 suuren maanjäristyksen jäljet, lähinnä maanvyörymiä. Vaurioituneet talot oli enimmäkseen purettu tai korjattu. Wanglangissa tutustuimme tutkijoidenmetsäekologisiin koealoihin ja uusiin viimeisen päälle varusteltuihin kasvatuskammioihin. Valitettavasti emme onnistuneet näkemään pandoja, vaikka Wanglang on niiden esiintymisalueen ytimessä ja vierailemamme tutkimusasema on pandatutkimuksen tukikohta.

Yhteydenpito jatkuu. ZAFU:sta tulee toukokuun lopulla delegaatio tutustumaan tiedekuntaamme. Silloin on myös tarjolla informaatiotilaisuus Kiina-vaihdosta kiinnostuneille opiskelijoille, opettajille ja tutkijoille. Tervetuloa!

Kuva 3. Japanilas-kiinalais-suomalainen tutkijaseurue (Wanglang, Sichuan)

Kuva 3. Japanilas-kiinalais-suomalainen tutkijaseurue (Wanglang, Sichuan)

Peltorobotiikan kesäkoulu

Teksti: Timo Oksanen

Peltorobotiikan kesäkoulu

Osallistuin opettajana helmikuussa Sydneyssä järjestettyyn ensimmäiseen peltorobotiikan kesäkouluun. Kesäkoulu tarkoitti viikon intensiivikurssia, jonne alan parhaat asiantuntijat oli kutsuttu luennoimaan ja opettamaan kansainvälistä kuulijakuntaa. Suurin osa opiskelijoista oli australialaisia jatko-opiskelijoita, mutta kurssilla oli myös opiskelijoita esim. Saksasta ja Norjasta. Lisäksi kurssin osallistujista osa oli alalla toimivien yritysten henkilökuntaa sekä paikallista hallintoa edustavia tahoja. Yhteensä osallistujia oli noin 60. Kurssin pääsponsorina oli sähkö- ja elektroniikka-alan maailmanjärjestö IEEE.

Kurssilla käytiin läpi peltorobotiikkaa laidasta laitaan. Kurssin aluksi opiskeltiin tarvetta ja motiiveja peltorobotiikan kehittämiseen sekä erilaisia teknologisia ja ei-teknologisia haasteita yleistymiseen. Opittiin myös paljon Australian maataloudesta, kuten kasvinsuojelun haasteista, viljelykasveista, suorakylvöstä, maan tiivistymisestä, onnettomuuksista ja täsmäviljelyn käyttötavoista. Oma opetukseni liittyi peltorobottien reitinsuunnittelumenetelmiin, periaatteista vaatimuksiin ja esimerkkeihin. Opetin myös mikroluokassa laserskanneriin perustuvan paikannusalgoritmin ohjelmointia.

Kuva. Kesäkoululaiset joukkuekuvassa.

Kuva. Kesäkoululaiset joukkuekuvassa.

Yhtenä päivänä vierailtiin yliopiston koetilalla, parin tunnin bussimatkan päässä metropolin laidalla. Koetilalla kuultiin täsmäviljelyn perusteista. Tilalla on kokeiltu mm. aluskasvien kylvöä viljarivien väliin. Lisäksi koetilalla oli käytössä karusellityyppinen lypsyrobotti (robotic rotary), jossa yhteensä viisi robottikättä tekemässä hommia. Vierailun jälkeen paikallinen professori halusi vielä illalla esitellä omia tutkimuslaitteitaan ja kävimme katsomassa eräällä maatilalla autonomista robottitraktoria joka veti moottorilla varustettua, kylvökoneen kaltaista perävaunua.

Kuva. Autonominen traktori vetää moottoroitua perävaunua.

Kuva. Autonominen traktori vetää moottoroitua perävaunua.

 

 

 

 

 

 

 

Yleisesti ottaen kurssin suurin anti ehkä oli maatalousrobotiikkaan liittyvien erilaisten muuttujien suuri määrä ja tietyissä tapauksissa muuttujien määrä johtaa siihen että robotiikka on kannattamatonta teknologiaa tänään. Esimerkiksi, insinöörit osaavat rakentaa robotin joka poimii keltaisia pitkulaisia paprikoita kasvihuoneessa kohtuullisella onnistumisprosentilla, mutta ongelma on että keltaisten paprikoiden viljelijöitä on niin vähän että markkinapotentiaali tuotteelle on liian pieni. Toisaalta keskusteltiin että kannattavuuteen voi riittää että robotti osaa poimia esimerkiksi 80 % sadosta ja työntekijät poimivat ne mitä robotti ei ole löytänyt.

Kurssi järjestettiin yhdessä maailman johtavassa kenttärobotiikan tutkimuslaitoksessa, Australian Centre for Field Robotics (ACFR). ACFR toimii Sydneyn yliopistossa ja työllistää noin 150 henkilöä, joista 30-40 on teknistä henkilökuntaa. ACFR tutkii sekä algoritmeja että laitteistoja liittyen kenttärobotiikkaan. ACFR on ollut johtava kehityspaikka kartoittamattomassa ympäristössä toimivien robottien algoritmien kehittämiseen. Toiseksi, ACFR kehittää itse roboteissa tarvittavia ympäristöä kartoittavia tutkajärjestelmiä, joka on osoittautunut tarpeelliseksi kun markkinoilla olevat laitteet eivät vastaa vaatimuksia. Näitä tarvitaan lähinnä avolouhosten robotiikan kehitystarpeisiin. Omasta näkökulmastani tuntuu erikoiselta että kenttärobotiikan laitos laittaa näin paljon panoksia yhteen anturiin, mutta toisaalta tässä lienee yksi syy miksi laitos on maailman huipulla: jos ei kaupasta saa tutkimuslaitetta, niin opetellaan tekemään itse.

Kuva. Ladybird-robottia esiteltiin kesäkoulun päätteeksi. Tämä on ACFR:n ensimmäinen erityisesti peltotutkimusta varten kehittämä robotti.

Kuva. Ladybird-robottia esiteltiin kesäkoulun päätteeksi. Tämä on ACFR:n ensimmäinen erityisesti peltotutkimusta varten kehittämä robotti.