Teksti: Helena Korpelainen

Lisää kiinalaista koulutus- ja tutkimusyhteistyötä

Vierailin pääsiäisen jälkeen kiinalaisessa Zhejiang A & F -yliopistossa (ZAFU), jonka kanssa maatalous-metsätieteellisellä tiedekunnalla on vastikään virallistettu vaihtosopimus. ZAFU sijaitsee Kiinan kaakkoisosassa, kauniin Hangzhoun kaupungin länsipuolella. Yliopisto perustettiin vuonna 1958, jolloin aluksi keskityttiin pelkästään metsätieteisiin. Sittemmin yliopiston opetus- ja tutkimustoiminta on monipuolistunut, joskin pääpaino on maatalous- ja metsätieteissä. Opiskelijoita on noin 25 000. ZAFU:n kampuksen viheralueet ovat todella kauniita; oletettavasti yliopiston maisema-arkkitehdit ja puutarhatieteilijät ovat päässeet vaikuttamaan suunnitteluun.

Kuva 1. Zhejiang A & F -yliopiston kampus

Kuva 1. Zhejiang A & F -yliopiston kampus

 

 

 

 

 

 

 

ZAFU on selvästi yliopisto, jonka kehittämiseen halutaan panostaa ja mikä näkyy viimeaikaisissa rekrytoinneissa ja kansainvälistymisessä. Sieltä löytyvät mm. uusi dekaani Chunyang Li ja professori Lei Wang, jotka molemmat ovat suorittaneet tohtoritutkintonsa tiedekunnassamme ja jatkaneet yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa ensin tutkijatohtoreina ja myöhemmin tiiviin tutkimusyhteistyön kautta. Tällaiset vanhat yhteistyösuhteet ja toisaalta kansainvälistymispyrkimykset sekä Helsingin yliopistossa että ZAFU:ssa olivat motiivina vaihtosopimuksen toteuttamiselle.

ZAFU:sta on tulossa metsätieteiden laitokselle kaksi graduntekijää jo aivan lähiaikoina ja maataloustieteiden laitokselle saapuu syksyllä vierailevaksi tutkijaksi sikäläinen apulaisprofessori. Näiden jo sovittujen vierailujen lisäksi olemme keskustelleet suuremmastakin määrästä vierailijoita. Nyt pitäisi saada myös Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijat ja tutkijat liikkeelle. Paikan päällä käyneenä voin sanoa, että tarjolla on ainutlaatuisia elämyksiä ja vieraanvaraisia isäntiä! Englanninkielistä kurssitarjontaa kehitetään, ja ulkomaalaisille on tarjolla myös kiinankielenopetusta. Kielen ja kulttuurin tunteminen voi osoittautua kilpailueduksi työmarkkinoilla. Etu on myös alhaiset elinkustannukset – suomalaisella opintotuella pärjää pitkälle.

ZAFU:ssa osallistuin kahden metsätieteiden laitoksen edustajan (Frank Berninger ja Jukka Pumpanen) kanssa kiinnostavaan kokoukseen ”The Second International Forum on Sustainable Development of Subtropical Forest – Forest Ecology and Environment Protection”. Pidin esitelmän aiheesta ”DNA metabarcoding biodiversity”, kun taas useimmat muut aiheet olivat metsäekologisia. Kokouksen yhteydessä oli retkeilyä Tianmu-vuorille ja tutustumista Hangzhoun kaupungin ympäristöön. Sekä tieteellinen että muu ohjelma oli kiinnostavaa ja hyvin järjestettyä. Ruokatarjoilukin toimi: saimme tutustua tavanomaisemman valikoiman lisäksi mm. ankankieliin, paahdettuihin toukkiin ja suomyrttiviiniin.

Kuva 2. Upouusia kasvatuskammioita (Wanglang, Sichuan)

Kuva 2. Upouusia kasvatuskammioita (Wanglang, Sichuan)

 

 

 

 

 

 

 

ZAFU:n kokouksen jälkeen jatkoin matkaa Chengduun Kiinan tiedeakatemian Institute of Mountain Hazards and Environment –yksikköön, jonka tutkijoiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä reilun kymmenen vuoden ajan. Tein isäntien ja kahden japanilaisen tutkijan kanssa parin päivän retken vuoristoon 2700 metrin korkeudessa Wanglangin suojelualueella sijaitsevalle tutkimusasemalle. Tämä oli aikamoinen retki: 6-7 tuntia ajamista ensin moottoritiellä ja sitten yhä kapenevilla ja mutkistuvilla vuoristoteillä tiibetiläiskylien läpi. Matkalla oli näkyvissä vuoden 2008 suuren maanjäristyksen jäljet, lähinnä maanvyörymiä. Vaurioituneet talot oli enimmäkseen purettu tai korjattu. Wanglangissa tutustuimme tutkijoidenmetsäekologisiin koealoihin ja uusiin viimeisen päälle varusteltuihin kasvatuskammioihin. Valitettavasti emme onnistuneet näkemään pandoja, vaikka Wanglang on niiden esiintymisalueen ytimessä ja vierailemamme tutkimusasema on pandatutkimuksen tukikohta.

Yhteydenpito jatkuu. ZAFU:sta tulee toukokuun lopulla delegaatio tutustumaan tiedekuntaamme. Silloin on myös tarjolla informaatiotilaisuus Kiina-vaihdosta kiinnostuneille opiskelijoille, opettajille ja tutkijoille. Tervetuloa!

Kuva 3. Japanilas-kiinalais-suomalainen tutkijaseurue (Wanglang, Sichuan)

Kuva 3. Japanilas-kiinalais-suomalainen tutkijaseurue (Wanglang, Sichuan)

Kynnyksiä ja kompastuksia – ensimmäisen vuoden kasvintuotantotieteiden opiskelijan mietteitä pyörätuolista nähtynä

Kirjoittanut KTT-fuksi Hanna B.

Viime vuoden heinäkuussa ilmestyi postiluukusta odotettu kirje yliopistolta. Lukuisten hylkäyskirjeiden jälkeen jo kirjeen paksuus herätteli hillittyä innostusta. Monia vuosia haaveena ollut opiskelupaikka kävi toteen ja toi uudet arjen haasteet tullessaan.  Liikkuminen pysyvästi neljällä pyörällä lisää oman mausteensa haahuiluun yliopiston käytävillä ja luentosaleissa. Esteettömyyttä käytännössä, ei vain juhlapuheissa.

Maataloustieteiden laitoksen sisäänkäynti itsessään on jo haaste runsaine portaineen.

C-talon sisäänkäynti: portaita ja kynnyksiä

C-talon sisäänkäynti: portaita ja kynnyksiä

Myös B-taloon kuljetaan portaiden kautta. Onneksi B-talon jäteasemalla on töissä nelipyöräisiä kollegoita, ja ramppi on avoinna muillekin kuin pahvia sisältäville rullakoille. Ainahan sitä voisi kiertää A-talon kautta, mutta eihän tänne maratonia olla tultu juoksemaan vaan opiskelemaan.

C-talon aula: käytäviä ja ylämäkeä

C-talon aula: käytäviä ja ylämäkeä

Hissejä löytyy ympäri taloa. Osa piilottelee ovelasti lukkojen takana, mutta kulkemaan pääsee kerroksesta toiseen, mikä on tärkeintä. Ensimmäisen vuoden aikana olen haalinut hiljaista tietoa hyvinkin epämääräisistä kulkureiteistä pitkin poikin rakennusta sekä läjäpäin kulkulupia ja avaimia. Mahtavat opiskelijakaverit ihmetellä, kun pöllähdän sisään milloin mistäkin.

Kirjasto: lisää käytäviä ja kynnyksiä

Kirjasto: lisää käytäviä ja kynnyksiä

Eri luentosaleissakin olen kiertänyt ympäri Viikin kampusta. Toisissa saleissa jään väkisinkin takaosaan portaiden yläpäähän ja toisissa saan istua luennoitsijan vieressä. Tuskin kukaan on vielä luullut minua vierailevaksi luennoitsijaksi, mutta ehkä joku päivä onnistun hämäämään jotakuta. Luentosaleihin olen kuitenkin päässyt sisälle asti eikä ole tarvinnut jäädä ovelle notkumaan, toisin kuin osassa keskustan kampuksen luentosaleja.

Viikissä ei myöskään ole mukulakivikatuja, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen asia. Täältä löytyy muutakin kuin asfalttia, jotain vihreää silmän iloksi. Nurmikon poikki en ole vielä uskaltanut oikaista, mutta joku päivä varmaan epähuomiossa teen senkin tempun.

Fyysisinä esteinä on ollut kynnyksiä ja jokunen palo-ovi. Itse opiskelun puolella on tullut tehtyä sitten niitä otsikon lupaamia kompastuksia…

Ensimmäisen syksyn aikana onnistuin keräämään kasaan kaikki mahdolliset epäonnistumiset, tai niin ainakin luulin, kunnes koitti kevätlukukausi. Unohdin ilmoittautua kurssille ja tenttiin, aloitin tenttiin lukemisen tenttiä edeltävänä iltana, tentti jäi kokonaan väliin, menin väärään saliin (kaiken lisäksi väärässä talossa) ja olin väärään aikaan repimässä luentosalin ovea. Olen myös onnistunut käymään ”tarpeettoman” matematiikan kurssin ja maisterivaiheen kurssin. Sinänsä nämä hairahdukset ovat olleet hyvin antoisia, sillä matematiikan kurssi oli paras opiskeluhistoriani aikana. Kirjoitin pitkän matematiikan lukiossa, joten vertailukohtaa löytyy. Opin paljon kansainvälisestä kaupasta ja maatalouskaupan piirteistä, vaikka raahautuminen aamu kahdeksaksi yliopistolle luennolle olikin kovaa kaupankäyntiä yöunien ja oppimishalun välillä. Kävin vaikeampia neuvotteluja itseni kanssa kuin WTO tulee koskaan kohtaamaan pyrkiessä vapaaseen kauppaan. Halu oppia kuitenkin voitti, kirkkaasti.

Monista näistä edellä luetelluista kompastuksista olisin selviytynyt kunniakkaammin tarkemmalla kuuntelulla ja keskittymisellä. Kaikki tieto on annettu valmiina sekä opinto-oppaissa että luennoilla. Jaksaapa joku luennoitsija muistaa opiskelijoita vielä erikseen sähköposteilla. Tietoa he voivat jakaa loputtomiin, mutta ymmärrys on ihan jokaisen omissa käsissä ja omalla vastuulla.

Erehtyminen on inhimillistä, enkä oleta tekeväni täydellistä suoritusta ensi lukuvuonnakaan, mutta virheistä on syytä ottaa opiksi, myös muiden virheistä. Kannattaa siis pysähtyä kuuntelemaan ja sulatella asioita siinä määrin, että ne myös ymmärtää hyvin. Näin toimimalla voi helpottaa omaa sopeutumistaan yliopistoon ja itsenäisempään opiskeluun, silloinkin kun portaat ovat arjen pienin haaste.

Kesäblogi-terveisin, Hanna B.

Miten valitsen sivuaineen?

Kampukselle on saapunut uusia opiskelijoita. Syksyn mittaan opintotoimistossa käy fukseja, joiden kanssa käydään läpi seuraavan kolmen vuoden opintosuunnitelmaa. Vakioaiheena näissä keskusteluissa on sivuaineen valinta. Päätimme helpottaa pohdintaa kysymällä neljältä laitoksemme varttuneemmalta opiskelijalta heidän sivuainevalinnoistaan.

Agroteknologian opiskelija Aatu Heikkinen on aina ollut kiinnostunut tietojenkäsittelystä ja sai sivuaineen muodossa vihdoin mahdollisuuden opiskella sitä. Agroteknologian pääaineessa käytetään paljon tietokonetta, ja tietotekniikan hallitseminen alalla on erittäin hyödyllistä.  ’Sivuaineesta ja tietotekniikkaosaamisesta on varmasti suurta hyötyä tulevaisuudessa. Mitä enemmän tietotekniikasta ymmärtää, sitä haluttavampi on työmarkkinoilla. Tulevaisuudessa alan osaamisesta on entistä enemmän hyötyä’, Heikkinen kertoo. ‘Kysymällä opintotoimistosta tieto löytyi nopeasti ja helposti.’

Kotieläintieteiden opiskelija Marjukka Helander valitsi sivuaineekseen Global South Studies-kokonaisuuden. ’Valitsin sen ennen kaikkea siksi, että se on monialainen ja englanninkielinen. Lisäksi tuntui mukavalta valita oman tiedekunnan tarjoama sivuainekokonaisuus. Sivuaineesta oli helppo löytää tietoa, koska sille oli luotu erikseen omat sivut.’

Kasvintuotantotieteiden opiskelija Kirsi Heikkilä valitsi sivuaineekseen Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin. Helsingin yliopiston opiskelijat voivat JOO-oikeutta hakemalla opiskella Aalto-yliopistossa. ’Valitsin maisema-arkkitehtuurin sivuaineeksi, koska se kiinnostaa sekä tukee aiempia puutarha-alan ja viherrakentamisen opintojani. Haluan opiskella lisää suunnitteluun liittyviä asioita.’

Kaikki kolme opiskelijaa uskovat siihen, että sivuaineella on mahdollista profiloida itseään työmarkkinoita varten. ’Uskon, että sivuaineeni erottuu työmarkkinoilla juuri monialaisuudellaan ja englanninkielisyydellään. Sivuaine on ehdottomasti hyödyllinen osa tutkintoa, sillä se antaa aivan uusia näkökulmia opiskeluun’, sanoo Marjukka. Kirsi uskoo, että sivuaineensa avulla hän pystyy valmistuttuaan hakeutumaan yhä vaativampiin suunnittelutehtäviin. Aatun mukaan tietotekninen osaaminen hyödyttää työuraa, mutta helpottaa myös opiskelua.

Aina sivuaine ei ole vapaavalintainen vaan ennaltamäärätty. Näin on laitoksemme yhdessä pääaineessa, biotekniikassa. Kaikki laitoksen biotekniikan opiskelijat valitsevat sivuaineekseen biokemiaa ja molekyylibiologiaa.

Sivuainetta pohtiessa kannattaa miettiä muun muassa näitä kysymyksiä:

  • Mitkä ovat kiinnostuksen kohteesi? Mistä haluaisit tietää tai oppia enemmän? Voit mennä mukavuusalueesi ulkopuolelle! Opettele hyväksi sellaisessa aineessa, josta et vielä tiedä tarpeeksi tai jota välttelet!
  • Minkälaisia tukiopintoja tarvitset pääaineopintojasi varten?
  • Minkälaisilla taidoilla erottaudun muista työnhakijoista? Ennakoi, millaisia tietoja tulevaisuuden työmarkkinoilla mahdollisesti tarvitaan. Kysele alumneilta ja seuraa uutisia! Voisiko esimerkiksi venäjän kielen sivuainekokonaisuus hyödyttää sinua tulevaisuuden ruokajärjestelmän asiantuntijana?
  • Millaisia taitoja tarvitset niissä työtehtävissä, jotka kiinnostavat sinua?
  • Voitko hankkia näitä taitoja muilla keinoilla kuin lukemalla sivuaineen? Voisiko esimerkiksi harjoittelu tai järjestötyö ajaa saman asian?

Lisätietoja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan yhteisistä sivuaineista täällä.

 

10 questions to our Study Affairs Coordinator Viola Niklander-Teeri

Tällä kertaa 10 kysymystä-vastausvuorossa on maataloustieteiden laitoksen opintotoimiston esimies Viola Niklander-Teeri. This time we interviewed the department’s Study Affairs Coordinator Viola Niklander-Teeri. Read what she has to say!

1. Mikä oli haaveammattisi lapsena? What was your dream occupation as a child?

Lentoemäntä. Nykyisin kyllä pelkään lentämistä.

Stewardess. Although nowadays I’m afraid of flying.

2.    Mikä on parasta nykyisessä työssäsi?  What do you like most in your current workplace?

Olen tutkijaluonne ja tykkään siitä, että työni on itsenäistä. Joka päivä on erilainen ja saa itse suunnitella oman työnkuvansa. Tutkijatausta auttaa tässä työssä hirveästi, koska siinä työssä syntynyt ajatusmaailma ja kontaktit ovat jäljellä.

I’m a researcher by nature and I like to work independently. In my work, no day is alike the other and I get to plan my own daily schedule. My background as a researcher is of tremendous help since I still have my mindset and contacts from those years.

3.  Miten päädyit maataloustieteiden alalle? How did you end up in agricultural sciences?

Koulutustaustaltani olen puhdas perustieteilijä. Olen aikoinani valmistunut perinnöllisyystieteestä (molekyyligenetiikka) Helsingin yliopistosta. Väitöskirjani tein Ruotsin maatalousyliopistossa SLU:ssa Uppsalassa ja post docini CSIRO:ssa (valtion tutkimuslaitos) Canberrassa, Australiassa. Erinäisten mutkien kautta päädyin maataloustieteiden laitokselle, jossa taustastani on kuitenkin ollut hyötyä. Modernissa kasvi- ja kotieläintieteessä käytetään nykyisin molekyylibiologisia menetelmiä ja työkaluja.

My educational background is in basic sciences. I’ve graduated from  Genetics (Molecular Genetics) from UH. I completed my Doctoral thesis in SLU, Uppsala, Sweden and my post doc in CSIRO (a governmental research institute in Canberra), Australia. Following a series of twists and turns, I ended up here at the Department of Agricultural Sciences. I’ve noticed my educational background is of use here, since modern plant and animal science benefits a lot from molecular biology methods and tools.

4. Mitkä kaksi asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle? What would you take with you on a desert island? You can choose two.

Pari vuotta sitten kesken pahimpien ruuhkavuosien halusin paeta yksin autiolle saarelle. Nykyisin ajattelen, että ottaisin mukaan läheiset ihmiset, mukaan lukien koiran. Ja tietenkin hyvää ruokaa.

A few years back during some really busy times in my life I would have wanted to escape to that desert island all by myself. Today the answer is my closest family and our dog. And of course good food.

5. Jos saisit kuulla elämässäsi enää vain yhden musiikkikappaleen, mikä se olisi? If you were allowed to listen to only one more song in your life, what song would it be?

Joan Baez-klassikko. / Some classic song from Joan Baez.

6. Mikä on lempiruokaasi?  Your favourite dish?

Sushi.

7. Lempipaikkasi Viikissä?  Your favourite spot in Viikki?

Oma työhuone. Tykkään työstäni.

My office – I really like my job.

8. Ketkä ovat toimineet sinulle omalla alalla inspiroijina ja suunnannäyttäjinä? Who has been an inspiration for you during your career?

Koulussa biologian opettaja inspiroi, mikään muu ei kiinnostanut. Yliopistolla minua on inspiroinut graduohjaajani  Teemu (vuonna 1985).

In high school my biology teacher, I was practically not interested in anything else. At the university my Master’s thesis instructor Teemu, back in 1985.

9. Miksi maataloustieteitä tarvitaan tulevaisuudessakin? Mitä maailmanlaajuisia ongelmia sillä ratkaistaan? Why are agricultural sciences needed in the future? What problems can it solve?

Ihmiset ajattelevat yhä enemmän sitä, mitä syövät ja mistä ruoka tulee. Ala ei koskaan lopu, aina riittää tutkittavaa ja kehitettävää.

People are more and more interested in what they eat and where food comes from. This field will never expire, there is always something to develop or study.

10. Edellinen haastateltava Jarmo Juga lähetti seuraavalle haastateltavalle kysymyksen. Hän kysyy, miten aiot seuraavan nelivuotiskauden aikana kehittää laitoksen toimintaa. Our previous interviewee Jarmo Juga sent you a question. He wants to know how you are going to develop the department during its next four-year period.

Yritän tuoda alaamme näkyvämmäksi, koska täällä on paljon mahdollisuuksia. Itsekin laitokselle ulkopuolisena tulleena olen huomannut alan suurenmoiset mahdollisuudet. Erityisesti haluan parantaa hyvien kaupunkilaistaustaisten opiskelijoiden sekä kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointia. Aion panostaa siihen, että kansainväliset opiskelijamme otetaan hyvin vastaan, koska itsekin ulkomalla opiskelleena tiedän miten paljon ystävällinen vastaanotto uuteen maahan merkitsee. Kansainvälisyys on tätä päivää.

I will try to promote our field since there are a lot of opportunities here. Having entered the department as an outsider myself, I have noticed the various possibilities in this field. I will pay attention to recruiting talented students with urban background and students from abroad. Also I’ll try and make sure our international students have a smooth and warm start for their studies in Viikki, because from my own experiences as a student in a foreign country I know how important it is.. Internationality is today’s world.

11.   Mitä haluat kysyä seuraavalta haastateltavalta? What question would you like to pose to the person we interview next?

Millainen Viikin kampus on kymmenen vuoden päästä? What is Viikki campus like in 10 years?

Mikä on parasta maataloustieteiden laitoksella opiskelussa?

Maataloustieteiden laitoksella toteutettiin tammikuussa 2013 laaja opiskelukysely, jolla pyrittiin selvittämään, millaisin perustein maataloustieteiden laitokselle tullaan opiskelemaan sekä millaisin keinoin opiskelujen sujuvuutta ja maataloustieteiden laitoksen markkinointia voitaisiin parantaa.

Kyselyyn vastasi 161 opiskelijaa, ja tässä seuraa hieman esimakua vastauksista. Yksi kysymyksistä oli ‘Mikä on parasta maataloustieteiden laitoksella opiskelussa?’. Tiivistimme vastaukset alla näkyvään kuvaan. Oletko vastauksista samaa mieltä?

Kuva on tehty ilmaisella Wordle-ohjelmalla (www.wordle.com), joka tekee määrittelee sanojen koon sen perusteella, kuinka usein ne esiintyvät aineistossa.

Kyselyn vastauksissa riittää vielä paljon analysoitavaa. Tämä työ on nyt käynnissä, ja tiedotamme sen etenemisestä vielä kevään aikana. Sekä opiskelijoille että henkilökunnalle järjestetään mahdollisuus tulla kuulemaan kyselyn tulokset.  Loppuraportti tulee julkisesti luettavaksi laitoksen sivuille.

Kiitos kaikille vastanneille!

Opiskelijabloggaus: Olkaa rohkeita opinnoissanne

Moikka kaikki!

Olen Riina Järvelä ja opiskelen kasvintuotantoa. Olen kolmatta vuottani yliopistossa, mutta olen jo sitä ennen opiskellut kaksi vuotta työn ohessa avoimessa yliopistossa biologiaa ja ympäristötiedettä. Kandidaatiksi valmistuin vuoden vaihteessa ja aloitin maisterin opintoni tänä syksynä. Pääaineeni on agroekologia.

Minua pyydettiin kirjoittamaan jostain opiskelijoihin/opiskeluun liittyvästä asiasta. Mieleeni tulikin viimekesäinen projektini puutarhatieteestä.

Keväällä 2012 löysin yliopiston ilmoitustaululta ilmoituksen, jossa haettiin opiskelijoita mukaan Kumpulan kasvitarhan 100 v. juhlien järjestämiseen. Innostuinkin asiasta ja lähdin kyselemään lisää aiheesta. Näin päädyin mukaan projektiin.

 Tehtävänäni oli dokumentoida valokuvaamalla koululaisten taideprojektia Kumpulan koulukasvitarhalla kesällä 2012. Tämän lisäksi tarkoitus oli havainnoida lasten työskentelyä ja kerätä palautetta lapsilta. Projektissa olivat mukana mm. Kumpulan kasvitarhan henkilökunta ja leiriläiset, Taikin opiskelijat (Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu – Aalto-yliopisto). Projekti Kumpulan kasvitarhalla jatkui elokuun 2012 loppuun saakka. Lopuksi tehtävänä oli tehdä projektityöraportti Helsingin yliopiston maataloustieteen laitokselle (, kiinnostuneet voivat pyytää minulta raporttia sähköpostilla).

Työn aikana opin monia uusia asioita ja näen tieteen tekemistä myös erilaiselta kantilta. Jo ennen tätä projektia olin työskennellyt sekä lasten että kasvien ja luonnon kanssa, mutta en ollut niitä aiemmin tutkinut yhdessä. Oli hyvin mielenkiintoista ja antoisaa tutkia lasten luontosuhdetta ja tarkkailla heitä erilaisilla menetelmillä. Projektin aikana opin konkreettisesti sen, miten luonnossa oleminen ja itse tekeminen voi opettaa hyvin paljon, antaa uutta sisältöä elämään ja avartaa maailmankatsomusta. Erityisesti se, että näki kuinka kaupunkilaislapsi sai hienoja kokemuksia luonnosta, antoi minulle uutta intoa ja halua saada lisää tällaista opetusta lapsille.

Minulle tämä kokemus oli antoisa ja vaikka pääaineeni onkin agroekologia, oli tällaisella poikkitieteellisellä tutkimusprojektilla erittäin positiivisia vaikutuksia tieteelliseen ajatteluuni. Voisinkin suurella sydämellä suositella kaikkia olemaan avoimia ja rohkeita opinnoissaan ja kokeilla jotain aivan uutta ja itselle epätavallista. Se kannattaa ja avartaa omaa elämänkatsomusta!

Yhteystiedot: riina.jarvela@helsinki.fi