Toisen kurssikerran toisena tehtävänä oli lukea Anna Leonowiczin artikkeli Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship (Geografija,2006) ja selittää ja analysoida sen pohjalta reaktioita, joita artikkeli herätti. Artikkelissa kerrottiin kahden muuttujan päällekkäisestä esiintymisestä koropleettikartassa ja siitä, miten sen käyttö vaikuttaa lukijoihin. Itselleni artikkelin teema toi koropleettikarttojen tietämykseeni lisää perspektiiviä ja auttoi ymmärtämään enemmän muuttujien välisiä suhteita.
Artikkelin tarkoitus oli syventää lukijan tietämystä kahden muuttujan koropleettikartoista. Näitä karttoja käytetään yleensä esittämään kahden ilmiön välistä suhdetta tai joissain tapauksissa myös kahden riippumattoman muuttujan esittämistä. Luokkien määrä saa olla korkeintaan 9 (3×3), jotta kartan lukemisen selkeys säilyisi. Artikkelin mukaan ensimmäinen havaintojen ryhmä koostuu yksiköistä, joiden arvot voimistavat vahvaa suhdetta muuttujien välillä. Toinen ryhmä taas on kokoelma yksikköjä, joiden arvot eivät ole riippuvaisia toisistaan. Nämä ovat positiivisia ja negatiivisia hajontoja lineaarisesta suhteesta. Tällainen luokittelu käy toteen käyttämällä tekstissä esitettyä tasaista keskihajontalukujen viivaa. Yleensä näiden karttojen väriskaalassa käytetään kahden värin sävyjen yhdistelmiä.
Artikkelin lopussa lisäksi kerrotaan, miten puolalaisessa ja liettualaisessa yliopistossa järjestettiin ensimmäisen vuoden opiskelijoille testi, jossa vertailtiin kahden muuttujan koropleettikartan ja yhden muuttujan koropleettikartan luettavuutta ja sitä, kumpi esittää selkeämmin asioiden välisiä suhteita ja jakaumaa. Tulokset nojaavat koko artikkelin tarkoitukseen, jonka pointtina on se, että muuttujien jakaumaa kuvaa paremmin yhden teeman tai muuttujan koropleettikartta. Muuttujien välistä suhdetta selkeämmin ja kattavammin esittää taas kahden muuttujan koropleettikartta.
Minusta kahden teeman koropleettikarttojen käytön yleistyminen on hyväksi koko teemakartografialle. Tällöin visuaalisuus syventyy ja kartasta saa enemmän informaatiota kahden muuttujan välisestä suhteesta kuin yhden muuttujan koropleettikartoissa. Tiedon taso kohoaa siis välittömästi. Tällainen kartta on myös yhden teeman karttaa monipuolisempi. Sillä on erityisesti se hyvä puoli tavallisiin teemakarttoihin nähden, että se antaa monipuolisemman kuvan muuttujien välisestä suhteesta. Se esittää alueet, joissa ilmiöillä on vahvin riippuvuussuhde ja toisaalta ilmiöt, joissa suhde on keskinkertainen sekä sen alueen, missä ilmiöillä ei ole lainkaan riippuvuussuhdetta.
Kahden päällekkäisen teeman karttojen legendat eroavat hieman perinteisistä karttaesityksistä ja legendoista. Ero syntyy erityisesti kahden muuttujan teemakarttojen perustumisesta hajontadiagrammiin, jossa jokainen akseli esittää yhden teeman arvoja. Luokkavalikointimetodi kummallekin muuttujalle jakaa suorakulmaisen legendan pieniin laatikoihin, jotka kuvaavat muuttujien välistä suhdetta. Vahvasti toisistaan riippuvaiset muuttuja-arvot sijoittuvat legendassa päälävistäjälinjan luokkiin kun taas toisistaan riippumattomat muuttuja-arvot sijoittuvat lävistäjälinjan ulkopuolisiin luokkiin.
Artikkeli ja siinä esiintyneet käsitteet saattoivat aluksi tuntua vaikealta ymmärtää erityisesti kahden teeman koropleettimetodia selitettäessä. Kuitenkin tekemällä yhteistyötä ilmainensanakirja.fi- sivuston kanssa käsitteet avautuivat. Tämän jälkeen tovin pohtimalla sain myös mieleeni kyseisen kartan konkreettiset muodostumismetodit.
Kahden päällekäisen teeman koropleettikarttaesitys haastaa kohdeyleisön käyttämään tietämystään, jos sellaista löytyy. Lukijoiden täytyy tietää matematiikan ja kartografian peruskäsitteiden merkityksiä, kuten keskihajonta-käsitteen ja osattava tulkita keskihajontalukuja diagrammista. Myös muuttujien suhteiden esittäminen päällekkäisin värein kartalla kaipaa perehtymistä asiaan tai ainakin aikaisempaa kokemusta kyseisistä kartoista. Tavalliselle lukijalle tietenkin tulkinnan vaikeusaste saattaa olla liiankin korkea. Tätä voi kuitenkin korjata muun muassa selittämällä karttaa enemmän esimerkiksi kuvatekstissä.
Käyttämäni paikkatieto-ohjelma MapInfo on suhteellisen hyvä koropleettikarttojen laadinnassa. Sillä voi myös tehdä päällekkäisiä koropleettikarttoja. Tällöin toisen muuttujista täytyy kuitenkin olla rasterimallinen. Rasterimuotoiset koropleettiteemat ovat läpinäkyviä, mutta niidenkin ominaisuutta voi muuttaa. Lisäksi MapInfolla on helppo laskea yksinkertaisia tilastollisia tunnuslukuja, myös keskihajontaa, mutta esimerkiksi keskihajontalukujen saaminen hajontadiagrammiksi saattaa olla mahdotonta. Näin artikkelissa esitettyjä karttoja ei voisi siis täydellisesti tehdä MapInfolla, osittain kuitenkin. Käytettävissä oleva ohjelma tai väline onkin siis tärkeä tekijä kartografisia esityksiä laatiessa. Mikäli väline on rajallinen, ei kartografisia tuotoksiakaan voi syyttää yksinkertaisuudesta. MapInfo on lopulta kuitenkin tarpeeksi monipuolinen ja kätevä meidän maantieteilijöiden käyttöön – ainakin toistaiseksi.
Lähteet:
1. Leonowicz. A, Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship, Geografija(2006), s. 33-37